Kirjamme on viimein julkaistu! Virallinen julkaisupäivä oli maanantaina 28.4. Kustantajasta johtuen kirjassa oli toimitusvaikeuksia joihinkin kirjakauppoihin, kuten Akateemiseen kirjakauppaan ja Suomalaiseen kirjakauppaan, mutta nyt tilanne pitäisi olla korjattu ja saatavilla ympäri Suomen. Omat kappaleeni sain postista keskiviikkona. Voin kertoa että tuntuu todella hyvältä pitää usean vuoden työstämisen jälkeen työn hedelmää käsissä. Tähän ovat konkretisoituneet otsalla virranneet hikikarpalot!

Kirja on saanut erinomaisesti näkyvyyttä mediassa. Pyöritys on ollut paljon kovempaa kuin osasin ennalta aavistaa. Ei ihme että tällaisen maalla asuvan hiljaisen introvertin pää menee pyörälle kaiken huomion keskellä. Kaikki on itselleni täysin uutta. Joka ikinen haastattelu jännittää valtavasti. Jalat vatkaa ja kädet tärisee. Mutta se itsensä voittamisen tunne kun haastattelu on ohi, sitä ei voita mikään! "En kuollut sittenkään!" ja "Sehän meni lopulta ihan hyvin".

Ennen julkaisua annoimme muutamia lehdistöhaastatteluja. Suurin mediarumba oli edessä viime perjantaina 25.4. jolloin Helsinkiin oli sovittu useampi haastattelu yhdelle päivälle. Päivä alkoi tietysti kaikkein "pahimmasta" eli elämäni ensimmäisestä televisioesiintymisestä ja vielä suoralla sellaisella. Olin TV1 aamu-tv:n haastateltavana. Tämän jälkeen taksilla Helsinki Capital Partnersin toimistolle Kaapelitehtaalle ja Kauppalehden haastattelu. Siitä sitten siirtyminen tien toiselle puolelle Talentumin tiloihin, jossa minua ja Anttia haastattelivat mm. Talouselämä ja Gloria-lehti. Takaisin taksiin ja Pasilaan. Päivän lopetti Yle Puheen päivän haastattelumme. Seuraavalla viikolla olin viemässä säästämisen ja sijoittamisen ilosanomaa Radio Rockin ja Bassoradion aamuissa. Haastattelut ovat kuunneltavissa (ja katsottavissa) oheisista linkeistä.

Lisäksi olemme antaneet useita muita lehdistöhaastatteluja, mm. Helsingin Sanomat, Kaleva ja Aamulehti. Eilen näytti myös putkahtaneen ensimmäinen kirja-arvostelu, Meidän perhe-lehdessä. Perjantaina edessä on lähes tunnin mittainen suora haastattelu Yle Radio 1:n Mikä maksaa ohjelmassa, joka lähetetään 10:05-11:00.

TV1 aamu-tv

Asenne on rrrock!

Pitää haukata happea. Kaikki tuntuu niin uskomattomalta! Olen aidosti aivan täpinöissäni siitä että pääsen innostamaan muita säästämiseen ja sijoittamiseen. Toivon hartaasti että kirja iskee moneen sellaiseen henkilöön joka ei ole aiemmin ollut kiinnostunut näistä aiheista ja ryhtyy toimiin. Onko parempaa kuin saada vaikuttaa toisen ihmisen elämään positiivisella tavalla?

Tietysti mikään tästä ei olisi ollut mahdollista ilman lukuisten eri ihmisten myötävaikutusta. Sellaisten jotka uskoivat tekemiseemme paljon ennen kuin mitään näkyvää oli vielä olemassa. Teitä on lukuisia! Olen jokaiselle teille kiitoksen velkaa. Kustannuspäällikkömme Suvi Aalto, kustannustoimittajamme Hanna Virusmäki, tiedottajamme Mia Salo, markkinointipäällikkömme Laura Kauppinen, kanssakirjoittajani Antti Rinta-Loppi ja Ville Lappalainen, asiansa osaavat toimittajat jotka eivät peloista huolimatta teurastaneet minua kuten Esko Rantanen, Minna Kiistala, Hanna Eskola, Jarmo Laitaneva, Ina Mikkonen, Jussi Heikelä ja monet monet muut. Te tiedätte ketä olette, lämmin kiitokseni kaikille!

Nyt on niin monta syytä juhlaan - vapun lisäksi!

Olisiko sinun elämääsi kirjastamme apua? Kirjoita kommenttikenttään perustelusi miksi juuri sinä tarvitset tätä kirjaa tai miksi siitä olisi omaan elämääsi apua. Parhaimman perustelun antaneelle lähetän yhden kappaleen kirjaamme Erilainen ote omaan talouteen - vapaus, onni ja hyvä elämä. Perusteluita voi jättää sunnuntaihin 4.5. kello 24 asti. Ilmoitan ensi viikolla kommenteissa voittajan ja hän voi jättää yhteystietonsa sähköpostilla, niin laitan kirjan postiin. Muiden kirjaa tarvitsevien on syytä käydä kirjakaupan kautta tai tilata kirja vaikka alla olevasta kuvalinkistä. Se maksaa nopeasti hintansa takaisin tekemiesi muutosten kautta!

"Nakuti, nakuti, nak, nak." Pysykää taajuudella!

(ETF kuukausisäästöpalvelun ulkonäkö Nordnetissa, klikkaa suuremmaksi)

Nordnet ilmoitti tänään tuovansa Pohjoismaihin uuden palvelun, jonka kautta on mahdollista säästää kuukausittain ETF:iin ilman välityspalkkioita. Tarjolle tulee n. 40 ETF:ää db x-trackersilta, iSharesilta ja Xact:lta.

Tämä on erittäin hyvä uutinen! Vastaavanlaisia konsepteja on ollut tarjolla maailmalla jo aiemmin ja on ilo huomata, että nyt vastaava toiminta rantautuu myös Suomeen.

Alla vielä tiedote kokonaisuudessaan.

Lehdistötiedote 14.3.2013

Nordnet tarjoaa ensimmäisenä Suomessa kuukausisäästämistä ETF:iin, ilman välityspalkkioita

Nordnet on lanseerannut Pohjoismaissa täysin uuden palvelun, joka mahdollistaa kuukausisäästämisen ETF:iin, ja ilman välityspalkkioita. ETF-kuukausisäästämiseen on tarjolla kokonaisuudessaan n. 40 ETF:ää markkinoiden johtavilta liikkeeseenlaskijoilta db-xtrackersiltä (Deutsche Bank), iSharesilta (BlackRock) sekä Xactilta (Handelsbanken). Nordnet ei peri ETF-kuukausisäästämisessä ETF:ien ostoista lainkaan välityspalkkioita.

Pörssinoteeratut rahastot, eli ETF:t (Exchange Traded Funds), ovat olleet jo pitkään suosittuja USA:ssa ja muualla Euroopassa. Nordnet näkee ETF:ien kasvattavan suosiotaan myös Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, minkä myötä ETF-kuukausisäästämiselle on kysyntää. Aluksi tarjolla on n. 40 ETF:ää ilman vipua kolmelta johtavalta liikkeeseenlaskijalta. ETF-kuukausisäästämiseen pääsee mukaan jo 50 eurolla kuussa. Kuukausisäästämisessä ETF:iin voi sijoittaa ilman välityspalkkioita ja osakkeiden tapaan ETF:ien säilytys on maksutonta.

- ETF-kuukausisäästäminen sopii hyvin pitkäaikaiseen säästämiseen, sillä ETF:ien hallinnointipalkkiot ovat yleensä alhaiset. Se, ettei ETF-kuukausisäästämisessä ole välityspalkkiota, alentaa kynnystä sukeltaa mukaan ETF:ien kiehtovaan maailmaan, sanoo Nordnet Suomen maajohtaja Niklas Odenwall.

- Nordnetin ETF-kuukausisäästämisessä säästäjät voivat valita itselleen sopivat tuotteet ETF:ien joukosta, jotka sijoittavat erilaisille osakemarkkinoille, mukaan lukien jännittäville kasvumarkkinoille ja korkorahastoihin. Jotkut sijoittajat pitävät pörssinoteerattuja rahastoja korkean riskin sijoitustuotteina, mutta asia on pikemminkin päinvastoin. ETF-kuukausisäästäminen on helppo ja edullinen keino hajauttaa sijoituksia pitkällä aikavälillä, mikä vähentää sijoitusten riskiä, sanoo Odenwall.

Jo yli 30 000 asiakasta on käynyt kauppaa ETF:illä Nordnetin kautta, mikä on pitkälti ETF:ien alhaisempien hallinnointipalkkioiden ansiota verrattuna tavallisiin sijoitusrahastoihin.

(Kuva: jannoon008 / freedigitalphotos.net)

Näin on - suurin osa indekseistä on p*rseestä! Kylläpä helpotti, kun tämän sai viimein sanottua ääneen. Kuin kivi olisi pudonnut sydämeltä.

Tällainen toteamus vaatii myös perusteluita alleen. Aivan ensimmäiseksi on hyvä todeta, että vika ei ole itse indekseissä vaan siinä miten niitä käytetään ja mihin käyttö johtaa - sijoitustuottoihin, jotka voisivat olla paremmat. Passiivisen indeksisijoittajan on hyvin helppoa parantaa tuottoja ottamalla huomioon muutamia asioita. Niistä lisää hetken kuluttua.

Sitä ennen kelatkaamme historian filminauhaa taaksepäin. Mistä kaikki alkoi ja mihin se johti.

Historian havinaa

Maailman ensimmäisen osakeindeksin kehitti talousjournalisti Charles H. Dow vuonna 1896. Osakemarkkinat olivat tuolloin hyvin spekulatiiviset ja sijoittajat tarvitsivat tietoa markkinoiden tilasta. Dow laski yhteen kahdentoista osakkeen kurssien hinnat ja jakoi tuloksen kahdellatoista. Näin syntyi Dow Jones Industrial Average eli DJIA indeksi. Sijoittajat saivat ensimmäistä kertaa yksinkertaisen yleiskuvan markkinoiden tilasta. Olivatko osakkeiden hinnat yleisesti ottaen korkealla vai matalalla. Myöhemmin indeksi laajeni kattamaan 30 osaketta.

DJIA on hintapainotettu indeksi. Koska osakkeiden hinnat yksinkertaisesti ynnätään yhteen on korkeammalla osakkeen hinnalla olevalla yhtiöllä suurempi paino kuin alhaisen yksikköhinnan osakkeella. Esimerkiksi osake, jonka hinta on sata dollaria verrattuna osakkeeseen, jonka hinta on yksi dollari on painoero indeksissä satakertainen. Vaikka yhtiö olisi kooltaan pienempi.

Myöhemmin erilaisia indeksityyppejä syntyikin korjaamaan DJIA:ssa olleita ongelmia. Nykyisin yleisin näistä on markkina-arvopainotettu indeksi. Muun muassa S&P 500 ja OMXH25 indeksi ovat markkina-arvo painotettuja.

Yleisesti ottaen kaikkien näiden indeksien tarkoitus on kertoa jotakin markkinoiden tilasta. Ovatko markkinat nousseet tai laskeneet, onko jokin sektori tuottanut muita paremmin ja niin edelleen. Tämän indeksit tekevätkin hyvin.

Akateemiset teoriat sekoittavat sijoittajat

Oikeasti haukun väärää puuta, kun sanon suurinta osaa indekseistä huonoiksi. Vika on siinä miten niitä käytetään sijoitustoiminnassa. Miksi ihmeessä mittari mitä käytetään kertomaan jotakin markkinoiden tilasta olisi hyvä sijoituskohde?

Marssittakaamme estradille akateemisen maailman ihannoima CAPM malli, moderni portfolioteoria (MPT), tehokkaiden markkinoiden hypoteesi (EMH) ja niiden myötä suuren suosion saanut passiivinen indeksisijoittaminen.

Näissä suosituissa akateemisissa teorioissa (MPT ja CAPM) sijoittajan salkku on markkina-arvolla painotettu. Toisin sanoen sitä omaisuuslajia, jonka markkina-arvo on korkeampi on enemmän salkussa kuin sitä, jonka markkina-arvo on pienempi. Teorioiden mukaan sijoittajan kannattaa siis pitää markkina-arvopainotettua salkkua. Tehokkaiden markkinoiden hypoteesin mukaan puolestaan markkinat ovat siinä määrin kilpaillut, että sijoittajalle ei ole tarjolla markkinoita parempaa riskikorjattua tuottoa pitkällä aikavälillä.

Mihin tämä kaikki on sitten loppujen lopuksi johtanut on erilaisten passiivisten sijoitustuotteiden räjähdysmäiseen kasvuun. Jos markkinoiden lyöminen pitkällä aikavälillä on tilastollisesti lähes mahdotonta niin parasta lienee suosiolla tyytyä markkinatuottoon?

Tämä osaltaan on johtanut puolestaan siihen, että suurin osa erilaisista passiivisen sijoittamisen työkaluista kuten indeksirahastoista ja ETF:stä sijoittaa indeksiin, joka on markkina-arvopainotettu.

Markkina-arvopainotetussa indeksissä on kuitenkin rakenteellinen virhe. Markkina-arvopainotetussa indeksissä yliarvostettu osake on ylipainossa ja aliarvostettu osake alipainossa. Kun osakkeen arvo nousee suhteessa muihin osakkeisiin sen paino indeksissä kasvaa. Hinnan halventuessa sen paino puolestaan laskee. Tämä on juuri päinvastoin kuin sijoittajan tulisi tehdä! Sijoittajan tulisi ostaa alennuksessa olevia osakkeita ja myydä ylihintaisia. Markkina-arvopainotetussa indeksissä logiikka menee juuri toisin päin ja näihin indekseihin suurin osa indeksisijoittajista sijoittaa!

Indeksin lyöminen on helppoa!

Sijoittajan on hyvin helppoa saada markkina-arvopainotettua indeksiä parempi tuotto. Yksi yksinkertaisimmista tavoista on siirtyä tasapainotettuun (equal weight) salkkuun, jossa jokaisella osakkeella on sama paino. Tällä tavalla painotetussa portfoliossa pienemmän markkina-arvon osakkeella on suhteessa huomattavasti korkeampi paino markkina-arvopainotettuun salkkuun.

Katsotaan millainen vaikutus tällaisella hyvin yksinkertaisella painomuutoksella on ollut S&P 500 indeksin tuottoihin.

(S&P 500 indeksi vs. S&P 500 equal weight indeksi ajalta 25.4.2003-18.1.2013)

Markkina-arvopainotettu S&P 500 indeksi on tuottanut viimeisen kymmenen vuoden aikana n. +66%. Ei lainkaan hassummin. Tasapainotettu S&P 500 sen sijaan tuotti samalla ajalla yli tuplat paremmin n. +130%!

Tulokset ovat samanlaisia myös muualla. Srikant Dash ja Keith Loggie koostivat vuonna 2008 julkaistussa paperissa Equal Weight Indexing - Five Years Later S&P International 700 indeksin ja vertasivat tuottoja sen tasapainotettuun versioon. Dash ja Loggie koostivat S&P International 700 indeksin S&P 350 Europe, S&P TOPIX 150 (Japani), S&P/TSX 60 (Kanada), S&P/ASX 50 (Australia), S&P Asia 50 (Aasia lukuunottamatta Japania) ja S&P Latin America 40 indekseistä. Tasapainotettu versio S&P International 700 löi markkina-arvopainotetun indeksin selvästi. Ero vuosituotossa oli 5,34% p.a.

(S&P International 700 vs. S&P International 700 Equal Weight vuosituotot, lähde: Dash & Loggie 2008)

Kohti parempia tuottoja

Käytin edellä esimerkkinä markkina-arvolla painotetun indeksin lyömisestä tasapainotettua indeksiä. Tasapainotettu indeksi ei suinkaan ole ainut vaihtoehto, jolla markkina-arvopainotettu indeksi on helppo päihittää. Otin tasapainotetun indeksin tässä esille sen vuoksi, että se on rakenteeltaan yksinkertaisin. Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi fundamenttipainotettu ja erilaisiin kvantitatiivisiin malleihin perustuva osakkeiden painotus.

(Erilaisia painotusvaihtoehtoja ja niiden keskimääräiset kustannukset, lähde: Michael Iachini)

Markkina-arvopainotettu indeksi on näistä vaihtoehdoista ylläpidon osalta kaikkein kustannustehokkain vaihtoehto. Markkina-arvopainotetussa indeksissä osakkeista vaihtuu vuosittain keskimäärin vain neljä prosenttia, kun kvantitatiiviseen malliin perustuvassa indeksissä vaihtuvat vuoden aikana keskimäärin kaikki osakkeet.

Fundamenttipainotetussa indeksissä on myös vaihtuvuus pientä. Ei siis olekaan ihme, että fundamenttipainotetut indeksit tekevät vahvaa tuloa myös ETF puolella. Suuntaus pois markkina-arvopainotetuista indekseistä on hyvä asia. Se tietää monesti sijoittajille parempia tuottoja.

Suurimmalle osalle indeksisijoittajista tekisi hyvää kääntää nykyinen keskustelu pois hallinnointipalkkioiden prosentin kymmenysten vertailusta varsinaisten indeksien vertailuun. Esimerkiksi S&P 500 indeksiä seuraavan SPDR S&P 500 ETF:n kulut ovat 0,1% ja tasapainotettua  indeksiä seuraavan Guggenheim S&P500 Equal Weight ETF:n neljä kertaa korkeampi 0,4%.

On kuitenkin selvää kumpi näistä on sijoittajalle tuottavampi vaihtoehto.

Tämän kirjoitussarjan edellisessä osassa latasin täyslaidallisen karua faktaa indeksisijoittamista vastaan. Indeksisijoittamisen teoreettinen pohja on vähintään heikoilla kantimilla. Siitä huolimatta pidän indeksisijoittamista suurimmalle osalle ihmisistä kaikkein parhaimpana muotona. Miksi? Kriittisen lähestymistavan jälkeen lienee selvää, että syyt löytyvät aivan muualta kuin kuivista akateemisista teorioista. Katsokaamme näitä muita syitä nyt tarkemmin.

10 hyvää syytä indeksisijoituksen puolesta


1. Indeksisijoitus takaa markkinoiden keskituoton

Sijoitus indeksiin takaa sijoittajalle vuodesta toiseen indeksin mukaisen tuoton hallinnointipalkkiolla vähennettynä. Sijoittaja ei lyö markkinoita, mutta indeksisijoitus myös puolestaan takaa ettei sijoittaja saa markkinoita heikompaa tuottoa. Indeksisijoitusta voi ajatella vaikka tuoton vakuutuksena. Tämä "vakuutus" takaa sijoittajalle markkinoiden mukaisen tuoton. Nyt ja tulevaisuudessa. Ilman yllätyksiä.

2. Suurin osa piensijoittajista häviää indeksin tuotoille

"If you can't beat them, join them." Tutkimusten mukaan selvästi suurin osa piensijoittajista häviää indekseille vuodesta toiseen. Ostamalla indeksirahastoa sijoittaja saa näin itseasiassa etulyöntiaseman muihin kaltaisiinsa nähden. On selvästi todennäköisempää pärjätä muita piensijoittajia paremmin sijoittamalla indeksiin. Indeksin tuoton lyöminen on vaikeaa ja vielä vaikeampaa se on amatöörille.

3. Indeksisijoitus on verotehokas

Suomessa verotus on kireää. Myös pääomaverotus on korkealla. Tällä hetkellä pääomaveroprosentti on 28 ja se todennäköisesti nousee lähivuosina 30:een. Indeksisijoittaja lyö tuotoissa sijoittajan, joka on päässyt samaan tuottoon vuoden aikana ostamalla ja myymällä osakkeita. Osakkeita veivannut sijoittaja joutuu maksamaan tuotostaan pääomaveron, kun indeksisijoittajalla jää koko tuotto kasvamaan korkoa korolle tuleville vuosille. Jo tämä yksittäinen hyöty antaa indeksisijoittajalle suuren etumatkan pitkällä aikavälillä.

4. Indeksisijoittaminen ei vaadi markkinoiden seuraamista

Koska indeksisijoittaja hyväksyy itselleen markkinoiden keskituoton ei sen seuraamisella saa sijoitusten osalta mitään etua. Sijoittajan tuotot ovat samat kuin markkinoilla. Markkinoiden seuraaminen on hyödytöntä. Tämä johtaa samalla viidenteen indeksisijoittajan etuun.

5. Indeksisijoituksessa on paras ajankäyttö/tuottosuhde

Indeksisijoittaminen ei vaadi sijoittajalta omaa ajankäyttöä kuin minimaalisesti, mutta sijoitusten antama tuotto on kuitenkin aina taattu markkinatuotto. Niinpä indeksisijoittaja saa parhaimman mahdollisen tuoton suhteutettuna sijoittamiseen tarvittavaan aikaan. Esimerkiksi verkkopankkiin sijoittajan tekemä automaattinen kuukausittainen indeksirahaston merkintä tarkoittaa sitä ettei henkilön tarvitse käyttää sijoittamiseen laisinkaan aikaa. Siitä huolimatta hän saa markkinoiden keskituoton rahoilleen.

6. Indeksisijoittaminen on helppoa

Indeksisijoittaminen on yhtä helppoa kuin tavallisen rahaston tai osakkeen ostaminen. Indeksirahastoa merkitään siirtämällä rahaa rahastoyhtiön tilille ja indeksiosuusrahastoja (ETF) voi puolestaan ostaa ja myydä pörssissä samalla tavalla kuin osakkeita.

7. Helppo hajautus yhdellä arvopaperilla

Sijoitusmaailmassa on olemassa vain yksi ilmainen lounas. Se on hajauttaminen. Sijoittajalle se tarkoittaa parempaa tuottoa pienemmällä riskillä. Kukapa ei tällaisesta lounaasta pitäisi? Indeksisijoittaja saa laajan hajautuksen yhden arvopaperin kautta. Sijoittajan varallisuus jakaantuu indeksin mukaisesti eri osakkeisiin. Hajautus 500 suurimpaan USA:ssa noteerattuun osakkeeseen vaatisi suorilla ostoilla 500 eri osakkeen hankintaa, kun indeksisijoittajalle riittää S&P 500-indeksiä seuraavan indeksirahaston osto. Helppoa.

8. Indeksisijoitukset ovat läpinäkyviä

Indeksisijoittaja tietää tasan tarkkaan mitä rahoillaan saa. Indeksien sisällään pitämät osakkeet ja niiden painotukset ovat julkisesti tiedossa. Indeksisijoittaja tietää aina tarkalleen mitä osakkeita hänellä on ja millä osuuksilla. Monet rahastot julkaisevat tiedot vain 10 suurimmasta omistuksesta ja niitäkin vain kuukauden välein. Ajantasaista tietoa rahastoista on vaikea löytää.

9. Ei riskiä salkunhoitajan valinnasta

Indeksisijoittaja voi olla levollisin mielin, että hänen sijoituksensa noudattavat samaa sijoitustyyliä vuosien jälkeen kuin aloitettaessa. Hänen ei tarvitse hermoilla siitä, että yhtäkkiä sijoitusten luonne muuttuisi aivan toiseksi. Indekseillä ei ole varsinaisesti "salkunhoitajaa", joten sijoittajalle ei ole merkitystä vaikka henkilö siirtyisi hoitamaan jotakin toista rahastoa. Rahaston kohdalla salkunhoitajan vaihtuminen olisi merkittävä asia.

10. Indeksisijoitus on kustannustehokas

Indeksisijoittamisen kulut ovat alhaiset. Indeksirahastoista puuttuu monia sellaisia kuluja, joita rahastoilla on tai ne ovat pienemmät. Indeksirahastoilla ei esimerkiksi ole aktiivista salkunhoitajaa ja niiden kaupankäyntikustannukset ovat pienet. Tämän johdosta indeksirahastojen kustannukset ovat selvästi aktiivisesti hoidettuja rahastoja pienemmät. Kun hajautus huomioidaan, niin monelle indeksirahasto tulee myös suoraa osakesijoittamista edullisemmaksi. Sijoittamisessa ainoat varmat asiat ovat kulut ja verot, joten ne on hyvä minimoida.


Lopuksi

Indeksisijoittamista puoltaa monta hyvää syytä. On totta, että passiivista ja indeksisijoittamista vastaan on olemassa hyviä argumenttejä. Kaikesta huolimatta indeksisijoittamisen edut haittoihin nähden ovat sen verran suuret ja kiistattomat, että se on suurimmalle osalle sijoittajista kaikkein paras muoto.

Kaikesta huolimatta vuodesta toiseen markkinoille tulee uusia untuvikkoja painimaan markkinavoimien kanssa. Heitäkin indeksisijoittaja tarvitsee. Keskituottoa ei voi saada ellei aina osa sijoittajista saa markkinoita pienempää tuottoa ja osa suurempaa. Suomen verotus huomioiden sijoittajan todennäköisyydet onnistua markkinoilla ovat kuitenkin selvästi paremmat, kun hän astuu indeksituotteita kuljettavan laivan kannelle.

Hyvää matkaa!

Tämä on viimeinen kolmeosaisesta indeksisijoittamista pohtivasta kirjoitussarjasta. Ensi viikolla blogissa alkaa uusi moniosainen kirjoitussarja, joka käsittelee käyttäytymisperusteista rahoitusta (behavioral finance). Se on uusi rahoituksen suuntaus, joka pyrkii antamaan parempia selityksiä sijoittajien käyttäytymiselle markkinoilla.

Talouselämä-lehden haastattelussa kerroin suunnitelmistani muuttaa nykyistä sijoitusstrategiaa. Tuleva strategia pohjautuu nykyiseen satelliittistrategiaani, jota olen ajanut hiljalleen sisään empiirisesti käyttäen omaa rahaa. Strategia onkin hioutunut näiden kokemusten pohjalta. Viimeisen silauksen sain, kun pääsin jälkitestauttamaan strategian toimivuutta.

Strategian pohjana toimii Piotroskin menetelmä, josta olen kirjoittanut jo aiemmin. Se on arvosijoitusmenetelmä, joka pyrkii seulomaan hyviä ostokohteita tilinpäätöstietojen perusteella. Vaikka Piotroskin tutkimus tehtiin USA:n markkinoille on se toiminut hyvin myös Euroopassa ja muualla maailmassa.

Menetelmässä on kuitenkin yksi iso puute. Se nimittäin toimii hyvin vain pienten yhtiöiden kanssa, jotka ovat vähän analysoituja. Mitä isompii yhtiöihin sitä sovelletaan sen pienempiä tuottoja menetelmän käyttäminen antaa.

Käyttämäni muunneltu menetelmä ottaa lähtökohdaksi Piotroskin kriteerit, mutta halusin päästä kuitenkin "nakkikioskeista" eroon. Hyvän menetelmän tulisi antaa sijoittajalle tarjolle sellaisia osakkeita, jotka ovat riittävän suuria ja joiden vaihto on sellaisella tasolla, että sijoitus on järkevä.

Kävin ajatustenvaihtoa Philip Vanstraceelen kanssa, joka pitää arvosijoittamiseen erikoistunutta Quant Investing sivustoa. Hänen avullaan sain aikaiseksi itselleni paremmin toimivan muokatun version menetelmästä. Perinteisen Piotroskin menetelmän lisäksi käyttämäni strategia ottaa huomioon muutamia rajoitteita sijoitukselle, kuten market-capin, sekä päivävaihdon suuruuden ja yhdistää Piotroskia mm. 5 vuoden ROIC arvoon. Tämän syvällisemmin en halua menetelmää tässä vaiheessa paljastaa. Kyseessä on kuitenkin multifaktorimalli.

Tätä muokattua strategiaa jälkitestasimme käyttämällä Thomson Reutersin Datastream tietokantaa. Reutersin tietokanta on yksi luotettavimmista mitä markkinoilla on. Muun muassa monet yliopistot käyttävät sitä.

Testi ajettiin 11 vuoden ajalta 11.6.1999-11.6.2010 ja se rajattiin koskemaan vain sellaisia Euroopan maita, joihin itselläni on pääsy käyttäen Lynxiä, Aktiedirektiä ja Nordnettia välittäjinä. Ikävä kyllä tätä pidemmältä ajalta emme menetelmää voi jälkitestata. Pohjana olevasta Piotroskin menetelmästä on kuitenkin saatavilla tietoja sen toimivuudesta pidemmältä ajalta. Ohessa esimerkiksi Société Généralen tutkimustulos Euroopan osalta vuosilta 1985-2007.

(SG:n tutkimustulokset Piotroskin menetelmän toimivuudesta vuosilta 1985-2007)

Entä itse tulokset? Olkaa hyvä!

(Sijoitusstrategian tulokset)

Strategia tuotti 11 vuoden aikana 722,90% eli vuosituotoksi muodostui 21,12%. Kannattaa muistaa, että tämä on täysin teoreettinen luku. Se ei ota huomioon laisinkaan veroja, kaupankäyntikustannuksia eikä spredejä. Todellisuudessa sijoittajan tuotto olisi siis jäänyt pienemmäksi.

Samaan aikaan markkinat tuottivat kuitenkin vain 11,42% eli 0,99% p.a. Tätäkin olennaisempaa on kiinnittää huomiota menetelmän riskisyyteen eli keskihajontaan ja betaan. Molemmat ovat markinoita pienemmät! Sijoitusstrategian keskihajonnaksi muodostui 16,03% ja betaksi 0,4666, kun markkinoiden keskihajonta oli 22,28%. Markkinoille strategia hävisi vain yhtenä vuotena testatusta 11:sta. Tappiollisia vuosia tuli kaksi, kun markkinoilla niitä oli viisi.

Tulokset, jotka jaan tässä teille ovat 15 osakkeen portfoliosta. Mikäli osakkeiden määrää strategiassa kasvatetaan laski menetelmän antama tuotto, mutta myös riskisyys pieneni. Siitä huolimatta ylituotto markkinoihin nähden säilyi huomattavana.

(Sijoitusstrategian tuotto verrattuna markkinatuottoon)

Strategiassa portfolio muodostetaan kerran vuodessa ja sitä pidetään yhden vuoden ajan. Tämän jälkeen osakkeet vaihdetaan jälleen uusiin menetelmän mukaisesti. Se on siis luonteeltaan hyvin passiivinen, eikä vaadi laisinkaan seurantaa. Riittää, että sijoitusten päällä istuu aina yhden vuoden ajan kerrallaan. Seulonta käy puolestaan täysin automaattisesti tietokoneen avulla, joka hoitaa Piotroski pisteytykset ja muut tarvittavat laskutoimitukset.

Olen yrittänyt katsoa strategiaa ja sen tuloksia kriittisesti useilta eri näkökannoilta. Sen antama todistusaineisto on kuitenkin niin kestävä, että minun on enää vaikeaa kulkea riskisemmällä polulla. Tämän vuoksi olen vaihtamassa strategiaa.

Haluatko tutkia asiaa omin käsin? Ole hyvä ja lataa testitulokset allaolevasta linkistä ja anna palautetta! Olennaisimmat asiat löytyvät Summary välilehdeltä.

Lataa sijoitusstrategian koko testitulokset tästä linkistä.

(Kuva: artemuestra)

"In theory there is no difference between theory and practice. In practice there is."

- Yogi Berra

Tehokkaiden markkinoiden hypoteesi

Indeksisijoittamisen perusta on tehokkaiden markkinoiden hypoteesi. Perusajatus on, että markkinat ovat siinä määrin tehokkaita ettei yksittäisen sijoittajan kannata ryhtyä spekuloimaan markkinoiden kanssa. Toisin sanoen ylituottojen saaminen markkinoilta on käytännössä mahdotonta. Kovemman tuoton saaminen vaatii joko korkeampaa riskin ottamista tai puhdasta tuuria.

Tehokkaiden markkinoiden hypoteesi ei sellaisenaan saanut akateemista hyväksyntää, joten siitä tehtiin kolme eri muotoa: heikko, keskivahva ja vahva. Heikon muodon mukaan kursseihin heijastuu kaikki mennyt julkinen informaatio, kuten kurssihistoria. Tämän muodon mukaan siis tekninen analyysi on hyödytöntä, sillä katsomalla mennyttä tuottoa ei voi ennustaa tulevaa.

Keskivahvan muodon mukaan kursseihin heijastuu kaikki mennyt julkinen informaatio, sekä lisäksi kurssit muuttuvat välittömästi vastaamaan uutta markkinoille tullutta tietoa. Tämän muodon perusteella esimerkiksi fundamenttianalyysi on turhaa, sillä yhtiöiden tulostiedot on jo syöty hintoihin sisälle.

Vahvan muodon mukaan näiden lisäksi kurssit pitävät sisällään myös kaiken sisäpiiri informaation. Tästä on kuitenkin olemassa konsensus, että sisäpiiri informaation hyödyntämisestä saa selvää hyötyä ja siksi sen käyttö on kriminalisoitu.

Tehokkaiden markkinoiden hypoteesi puolestaan johti niin sanotun modernin portfolioteorian syntymiseen. Nykymaailmassa sana moderni tässä yhteydessä on vähän korni, sillä teoria kehittyi vuosien 1950 ja 1970 välillä. Erityisesti Harry Markowitzin merkitys teorian kehittäjänä on suuri ja hän saikin siitä tunnustuksena Nobelin taloustieteiden palkinnon vuonna 1990.

Tehokkaiden markkinoiden hypoteesissä on yksi räikeästi silmiin hyppivä seikka. Jos markkinat ovat oikeasti tehokkaat, niin myös hinnat ovat aina oikeat, mikä puolestaan johtaa siihen, että kaikilla osapuolilla on sama käsitys oikeasta hinnasta. Tämä luonnostaan johtaa sihen, että arvopaperin vaihto on nolla, koska kaikilla on sama mielipide oikeasta hinnasta. Käytännössä arvopapereilla on kuitenkin aina vaihtoa, joten näkemykset eroavat. Jokaista osakkeen ostajaa kohden löytyy myös myyjä, joka pitää osaketta huonona sijoituksena (myyjä).

Teoria ja käytäntö eroavat toisistaan.


Moderni portfolioteoria

Modernin portfolioteorian perusteella sijoittaja kykenee muodostamaan portfolion, jonka riski/tuotto suhde on paras mahdollinen. Modernin portfolioteorian ydin on siinä, ettei parempaa tuottoa voi saada kuin ainoastaan ottamalla enemmän riskiä. Ja jos myös riskiä ottaa vähemmän, niin samalla tuottokin laskee. Riski ja tuotto ovat siis toisiinsa sidottu.

Kaikki kuulostaa mukavan loogiselta tähän asti. Jossain kuitenkin haisee, missä?

Modernin portfolioteorian perustana toimivat kompleksiset matemaattiset mallit, jotka olettavat kaikkien ihmisten olevan rationaalisia. Vähääkään psykologiaa opiskelleet tietävät ettei ihminen ole rationaalinen olento. Kun näiden valheellisten mallien päälle rakennetaan järjestelmä, niin kuinka luotettava se voi olla? Matematiikka eksaktin luonteensa vuoksi antaa valheellisen kuvan siitä, että kykenisimme hallitsemaan jotakin sellaista, mitä oikeasti emme voi mitata tai hallita.

Yksi suurimmista modernin portfolioteorian vääristä olettamuksista on se, että se olettaa tuottojen noudattavan normaalijakaumaa. Kun eri osakkeiden tuottoja pitkältä ajalta katsotaan, niin se suurin piirtein näyttääkin sitä noudattavan. Mutta ei kuitenkaan aivan. Ja tässä on juuri se iso ongelma. Todellisissa tuotoissa hännät ovat pitkät eli sekä isoja, että pieniä tuottoja on suhteessa huomattavasti enemmän kuin normaalijakauma antaisi olettaa.

(Normaalijakauma ja keskihajonta)

Normaalijakauman käyttö ei rajoitu pelkästään tuottoihin vaan silllä on myös iso osa riskienhallinnan puolella. Moderni portfolioteoria nimittäin olettaa, että myös keskihajonta, jota käytetään riskin mittarina, noudattaa myös normaalijakaumaa.

Tämä on puolestaan odotuksena ns. VaR luvussa, jota pankit käyttävät riskienhallintaan. Se on kuitenkin väärä olettamus, kuten finanssikriisi karvaasti opetti. Myös keskihajonnassa hännät ovat pitkät, mikä vääristää VaR mittarilla saatavia olettamuksia riskeistä. 95% varmuus ei olekaan kahden keskihajonnan päässä toisistaan kuten teoria antaa olettaa.

Se minkä moderni portfolioteoria yksittäiselle sijoittajalle kuitenkin toi on hajauttamisen tärkeys. Kuitenkin myös tässä on yksi sudenkuoppa. Yksi olennainen asia otettaessa huomioon hajautusta on eri sijoitusten keskinäinen korrelaatio. Se miten ne kehittyvät toisiinsa nähden. Tällä on olennainen osa määrittäessä sijoittajan optimaalista portfoliota. Korrelaatio ei kuitenkaan ole muuttumaton - staattinen - luku. Se muuttuu kokoajan. Esimerkiksi tällä hetkellä kulta korreloi voimakkaammin osakkeiden kanssa kuin koskaan.

Mikäli kuplaksi määritellään kahden keskihajonnan suuruinen poikkeama tuotossa tulisi modernin portfolioteorian mukaan kuplia esiintyä keskimäärin 44 vuoden välein. GMO:n tutkimuksen mukaan vuodesta 1925 on ollut 30 kuplaa, jotka ylittävät tämän määreen. Siis joka kolmas vuosi! Modernin portfolioteorian mukaan tämän suuruisia muutoksia tulisi olla huomattavasti harvemmin.


CAPM

Modernissa portfolioteoriassa osakkeen tuotto-odotus lasketaan CAPM:n avulla, jossa riskin mittarina käytetään beta lukua. Ensinnäkin beta ei kuvaa riskiä kovinkaan hyvin. Ja toiseksi tässä on sellainen ongelma, että CAPM ei toimi. Ylipäänsä koko modernin portfolioteorian perusta murenee, kun CAPM:n oletuksia katsotaan tarkemmin.

1. Transaktiokustannuksia ei ole (ei kaupankäyntikustannuksia, ei eroja kysynnän ja tarjonnan välillä jne).
2. Sijoittaja voi ottaa minkä tahansa position (long/short) millä tahansa määrällä ilman, että sillä on vaikutusta hintaan.
3. Veroja ei ole (ei osingoissa eikä pääomatuloissa).
4. Sijoittajat ovat riskinkarttajia.
5. Sijoittajat jakavat saman aikaperspektiivin (daytreidari ja holdari haluavat pitää samaa osaketta yhtä pitkään).
6. Kaikki sijoittajat käyttävät Markowitzin optimointimallia.
7. Sijoittajat hallitsevat riskiä hajautuksen kautta.
8. Kaikki pääomahyödykkeet (aivopääoma mukaanlukien) on kaupan kohteena.
9. Sijoittajat voivat lainata rahaa riskittömällä korkokannalla.

Anteeksi nyt vain, mutta mitä ihmeen kamaa nämä professorit oikein polttavat?

Ainakaan teorian oletukset eivät ole tästä maailmasta. Mikäli kauppaa haluaa käydä, niin on siitä aina kustannuksia. On täysin utopiaa kuvitella shorttaavansa vaikka Tulikiven osaketta miljardilla eurolla vaikuttamatta hintaan. Verottaja ottaa myös varmasti aina omansa tuotoista. Riskinkarttamiskyvystä voi ehkä jopa kiistellä, mutta päiväkauppiaan ja holdarin sijoitushortisontista voi ainakin olla eri mieltä. Se, että kaikki sijoittajat käyttäisivät Markowitzin mallia on myös naurettava. Varsinkin, kun edes Markowitz itse ei sijoita sen mukaisesti, vaan on todennut sijoittavansa 50% korkoihin ja 50% osakkeisiin, joten se siitäkin kohdasta. Riskienhallinta hajauttamisen kautta kuulostaa ihan kohtuulliselta vaikkei ehkä todellisuutta vastaakaan. Sen sijaan, että kaikki pääomahyödykkeet olisivat kaupan tai rahaa voisi lainata riskittömällä korkokannalla eivät ole enää tästä maailmasta.

Lyhyesti todeten CAPM on kaunis akateeminen teoria, millä on hyvin vähän tekemistä todellisen maailman kanssa.

Tehokkaiden markkinoiden hypoteesillä ja CAPM:llä on vaikutusta myös markkinoiden indeksointiin. Tehokkaiden markkinoiden hypoteesin mukaan markkina-arvo painotettu indeksi on "paras" indeksi. Jos markkinat eivät ole tehokkaat, niin markkina-arvon mukaan painottaminen johtaa kaikkein kalleimpien osakkeiden ylipainottamiseen ja halvimpien alipainottamiseen.

Yhdellä luennolla Rob Arnott kysyi 200 rahoituksen professorilta kuinka moni heistä opetti tehokkaiden markkinoiden hypoteesiä omilla kursseillaan. Melkein kaikkien kädet nousivat ylös. Sen jälkeen hän kysyi moniko heistä uskoi siihen.

Vain kaksi kättä pysyi ylhäällä.

I rest my case.

Eugene Fama: The Adjustment Of Stock Prices To New Information

Lukiessani saamaani palautetta ei voi olla törmäämättä asiaan, jossa henkilö pitää indeksisijoittamista ainoana passiivisen sijoittamisen muotona. Tällaisten henkilöiden ajattelu tuntuu täysin lukkiutuneen eivätkä he näytä kykenevän ajattelemaan perustoja indeksisijoittamisen alla. Tässä on selvä itsetutkiskelun paikka. Olen selvästikin tehnyt huonoa työtä, jos tällainen ajatus on syntyjään omista kirjoituksistani. Olen passiivisen sijoittamisen puolestapuhuja ja pidän sitä parhaimpana sijoitusmuotona suurimmalle osalle ihmisistä. Passiivinen sijoittaminen on kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkää indeksisijoittamista!

Tämä on ensimmäinen osa kolmeosaisesta kirjoitussarjasta, jossa sukellan syvällisemmin passiivisen sijoittamisen ytimeen. Sarjan lukeminen vaatii, että teet sitä avoimin mielin. Jos nimittäin luulit, että tämä on yhtä indeksisijoittamisen ylistyslaulua, niin tulet karvaasti pettymään. Kirjoitussarjan aikana tulet törmäämään asioihin, jotka toivon mukaan kyseenalaistavat omaa ajatteluasi. Esittelen uusia näkökantoja ja siinä sivussa murskaan kenties myös itsellesi tärkeitä perusteluita. Siksi toivon, että luet koko sarjan avoimin mielin. Mieti asioita, joita esitän. Pohdi niitä. Ehkä ne muuttavat omia ajatuksiasi ja suhtautumista passiiviseen sijoittamiseen.

Aiheista keskusteleminen on suotavaa ja todennäköisesti se herättääkin monenlaisia ajatuksia. Toivon, että yrität perustella omaa näkemystäsi, niin myös muut saavat laajempaa perspektiiviä heränneisiin ajatuksiin.

Aloitan tämän ensimmäisen osan hieman kevyemmin ja lämmitellen. Pohdin nimittäin sitä mitä passiivinen sijoittaminen oikein luonteeltaan on. Missä menee aktiivisen ja passiivisen sijoittamisen rajat? Onko rajaa edes olemassa? Milloin aktiivinen lakkaa olemasta aktiivista ja muuttuu passiiviseksi. Entä milloin passiivinen sijoittaminen muuttuu aktiiviseksi?

Toisessa (ja pisimmässä) osassa käännän takkini ja murskaan monet akateemiset teoriat, joihin myös indeksisijoittaminen perustuu. Erityisesti tämän osan lukeminen vaatii lukijalta avomielisyyttä. Laitan nimittäin indeksisijoittamisen tosissaan koetukselle.

Teorioiden murskaamisen jälkeen palaan kolmannessa osassa kuitenkin "takaisin kotiin" ja perustelen miksi passiivinen sijoittaminen on kaikesta huolimatta suurimmalle osalle paras valinta.

Kaikki sopivan sekavaa? Hyvä, aloitetaan.


On indeksejä ja sitten indeksejä

Aivan ensimmäiseksi on hyvä tarkastella mikä indeksi oikein on. Tilastokeskus määrittelee indeksin seuraavasti:

Sana "indeksi" on alunperin latinaa ja tarkoittaa osoittajaa, osoitinta, ilmaisinta, luetteloa tai rekisteriä. Sana indeksi esiintyy mm. taloustieteessä, antropologiassa, fysiikassa, matematiikassa ja tähtitieteissä.

Taloustieteissä indeksi merkitsee hintatason tai arvojen muutoksia osoittavaa suhdelukua. Indeksiä käytetään kuvaamaan esimerkiksi hintojen, kustannusten ja määrien kehitystä ajassa.

Indeksille on tunnusomaista sen ilmoittaminen prosentteina valitusta perusarvosta, jota merkitään sadalla (100). Kun asiaa seuraavan kerran mitataan, havaintoa verrataan perusajankohdan havaintoon. Laskukaava on seuraava:


Jos esimerkiksi kahvipaketin hinta perusajankohtana (=_o) on 2,10 euroa ja hinta nousee laskenta-ajankohtana _t 2,20 euroon, kahvipaketin indeksiluvuksi saadaan:


Indeksiluvusta 104,8 nähdään muutoksen prosentuaalinen suuruus. Kahvipaketin hinta on noussut perusajankohdasta 4,8 prosenttia.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan indeksi siis vain tarkoittaa jotakin suhdelukua, jolla merkitään hintojen tai arvojen muutoksia. Määritelmä on hyvin lavea. Sijoittamisessa indeksillä tarkoitetaan yleensä jotakin osakeindeksiä. Ne siis mittaavat osakemarkkinoiden kehitystä. Ainakin jollain tapaa. Kyse kun on siitä, että mitä indeksillä mitataan.

Indekseissä on paljon eroja keskenään, vaikka niiden sisältämät osakkeet olisivat samat. Eroja aiheuttavat mm. se miten osakkeet painotetaan indeksin sisällä, miten tuotto mitataan, sekä siinä miten osingot huomioidaan. Esim. S&P 500-indeksistä on olemassa useampia eri versioita. Ohessa muutamia perinteisiä indeksien eroja.

Osakkeiden painotus:

• Hintapainotettu (esim. DJIA-indeksi)
• Markkina-arvo painotettu (esim. S&P 500-indeksi)
• Tasapainotettu (esim. Value Line-indeksi)

Tuotonlaskenta:

• Aritmeettinen (esim. DJIA ja S&P 500)
• Geometrinen (esim. Value Line)

Osingot:

• Hintaindeksi (PI - osinkoja ei huomioida, esim. OMX Helsinki)
• Tuottoindeksi (GI - osingot huomioidaan, esim. MSCI AC World Total Return Growth Gross)

Indeksin luomiseen ei siis tarvita mitään erikoista. Maailmalla on isoja tahoja, kuten MSCI Barra, joka on luonut useita erilaisia indeksejä, joilla markkinoita mitataan. Mutta niin on myös pieniä finanssitaloja, jotka ovat luoneet omansa. Itse asiassa mikään ei estä piensijoittajaa tekemästä omaa indeksiä.

Oikeastaan ainut asia mikä indeksin luomiseen tarvitaan on jokin kriteria. Kriterian asettaminen voi tapahtua vaikkapa jonkinlaisen säännöstön tai menetelmän kautta. Sääntönä voi vaikkapa olla, että yhtiön markkina-arvon tulee olla alle 200 miljoonaa euroa ja sen P/E luku tulee olla alle 20. Heitetään vielä bonuksena sekaan, että yhtiön tulee toimia eettisesti.

Simsalabim! Näin olemme luoneet pieniin arvoyhtiöihin sijoittavan eettisesti kestävän indeksin. Jos nyt sijoitan tämän itse luodun indeksin mukaisesti, niin olenko indeksisijoittaja? Entä muuttuuko tilanne, jos perustan indeksi(osuus)rahaston, joka seuraa passiivisesti kyseistä indeksiä? Olenko aktiivinen vaiko passiivinen sijoittaja?

Veteen piirretty viiva

Mielestäni passiivisen ja aktiivisen sijoittamisen raja on veteen piirretty viiva. Se, että puhutaan indeksisijoittamisesta ei vielä takaa alhaista kaupankäyntiaktiviteettia. Keskustelu tulisikin kääntää pois käytettävästä työkalusta (ETF, indeksirahasto, sertifikaatti jne) ihan muualle. Voi olla, että oma kaupankäyntiaktiviteetti ns. passiivisella sijoitustuotteella (esim. ETF) on olematonta, mutta se ei vielä välttämättä tarkoita sitä, että alla olevien sijoitusten pyörittäminen sitä olisi.

Se, että rahasto kertoo seuraavansa passiivisesti jotakin indeksiä ei tarkoita muuta kuin sitä, että rahasto pyrkii matkimaan identtisesti kyseisen indeksin sisältöä. Rahastonhoitajan ei tarvitse vaivata päätään punnitsemalla erilaisia sijoitusstrategioita, ajoitusta tai muutakaan. Kun indeksin sisältö muuttuu tekee rahastonhoitaja tarvittavat muutokset rahaston sijoituksiin, jotta se vastaa jälleen indeksiä sisällöltään. Yksinkertaista ja edullista. Rahasto on siis passivinen, hurraa?

Tööt! Väärä vastaus. Se, että sijoittaa rahastoon, joka kertoo seuraavansa passiivisesti jotakin indeksiä ei vielä kerro aktiivisuudesta tai passiivisuudesta yhtään mitään. Esimerkiksi First Trust Strategic Value Index ETF:n sijoituksista vaihtuu vuosittain 171%! Passiivista? Ei ainakaan mielestäni vaikka kyseessä ns. passiivinen sijoitustuote onkin. Pidätkö sinä sijoittamista tähän ETF:ään passiivisena sijoittamisena?

Kyseisen ETF:n TER (Total Expense Ratio) on kohtuullinen 0,65%. Tässä tulee hyvin ilmi TER luvun puute. Se ei nimittäin pidä sisällään laisinkaan kaupankäyntikuluja, jotka tässä näppärästi lakaistaan sijoittajan silmiltä piiloon. ETF:n "kustannukset" ovat pienet, mutta todellisuus on jotain aivan muuta.

Tässä vaiheessa lienee jo selvää, että indeksin käsite itsessään ei mitenkään takaa sijoituksen passiivista luonnetta. Indeksi voidaan rakentaa siten, että sitä seuraavan "passiivisen" sijoitustuotteen sisäinen kaupankäyntiaktiviteetti on korkea.

First Trust Strategic Value Index ETF on tietysti esimerkki indeksistä, jonka turn-over on korkea. Suositun S&P 500-indeksiä seuraavan SPDR:n sijoituksista vaihtuu vuosittain n. 6,5%. Jos nyt kehitän sijoitusstrategian, jota noudattamalla keskimäärin sijoituksista vaihtuu vuosittain 10%, niin olenko passiivinen vaiko aktiivinen sijoittaja?

Indeksejä on hirmuiset määrät. Millainen indeksi on luonteeltaan aktiivinen, millainen passiivinen? S&P 500-indeksiä seuraavaa ETF:ää, jonka turn-over over 6,5% voitaneen pitää passiivisena. Milloin se muuttuu aktiiviseksi? Kuinka korkea tulee turn-overin olla? 20%? 50%? 200%?

Onko sillä ylipäänsä merkitystä? Jos ETF noudattaa jotakin ennalta määritettyä indeksiä, niin se ei ainakaan explisiittisesti pyri ottamaan markkinoista kantaa. Mutta kannanotto voi olla rakennettu implisiittisesti indeksiin sisään.

Onko sijoittaminen aktiivista vain silloin, kun ihminen luottaen omiin intuitioihinsa toteuttaa näkemystä? Muuttuuko tilanne, jos näkemys perustuu tietokoneen antamaan indikaatioon? Jos ei, niin mikä ero on sillä antaako indeksiin sisälle rakennettu järjestelmä indikaation muuttaa sijoituksia vaiko jokin muu järjestelmä?

Mielestäni selvää rajaa ei ole. Raja on veteen piirretty viiva.

Mitä mieltä sinä olet? Missä menee aktiivisen ja passiivisen sijoittamisen raja?

Tämän artikkelin on kirjoittanut vieraskynällä Olli Turunen. Olli on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja toimii nykyisin Saksassa sijoittajasuhdetehtävissä Beiersdorf AG:llä, joka on DAX-indeksiin kuuluva kulutustavarayhtiö. Olli on intohimoinen sijoittaja ja suosii suoraa osakesijoittamista. Hän pitää erinomaista Talousguru nimistä sijoitusblogia Kauppalehden puolella osoitteessa http://talousguru.blogit.kauppalehti.fi.

Kuten urheilussa, myös sijoittamisessa on pakko olla strategia menestyäkseen. Yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua ei ole kuitenkaan olemassa. Jalkapallon ja jääkiekon maailmanmestaruuksia on voitettu joskus puuduttavan tiukalla puolustuksella, toisinaan luovalla hyökkäyspelillä. Jos kentälle hyppää ilman mitään taktiikkaa ja tekee mitä mieleen juolahtaa, vastustaja vie 6-0. Sama pätee sijoittamiseen.

Sijoittajilla ei usein tunnu olevan selvää strategiaa. Tämä selviää amerikkalaisen Dalbarin tutkimuksesta. Dalbar analysoi vuosittain kuinka rahastoihin sijoittavat ovat menestyneet edellisen 20 vuoden aikana.

Vuosina 1990 – 2009 Yhdysvaltain osakemarkkina, S&P 500 –indeksillä mitattuna, nousi keskimäärin 8,2% vuodessa. Arvaa paljonko oli (jenkki)sijoittajien saama vuosituotto samalla aikajaksolla? Vain 3,2%!

Viiden prosenttiyksikön ero vuosituotossa korostuu rahassa dramaattisesti. 10 000 euron potti 20 vuodessa kasvaa indeksisijoittajalla reiluun 48 000 euroon kun piensijoittaja jää alle 19 000 euroon. Viimeisin tutkimus vieläpä mairittelee sijoittajia, sillä vuonna 2008 päättyneessä otoksessa indeksi tuotti vuosittain 8,4% kun sijoittajat jäivät 1,9 prosenttiin.

Miksi sijoittajat ovat noinkin karusti perässä verrattuna markkinan keskiarvotuottoon? Osa tappiosta indeksille selittyy toki rahastojen kuluilla – mutta vain osa. Dalbarin mukaan suurin syy löytyy sijoittajien käyttäytymisestä. Monet osakeostoksia tekevät uskovat olevansa muita parempia. Ilmiö on tuttu auton ratista. Arviolta 70-80% miehistä ajattelee olevansa, paradoksaalista kyllä, parempia kuskeja kuin muut miehet. Sijoittamisessa ilmiö näkyy siten, että rahastoja vaihdetaan liian tiuhaan ja väärään aikaan. Keskimääräinen pitoaika on vähän yli kolme vuotta.

Uskon, että salkun jatkuvaa muokkausta tapahtuu suorassa osakesijoittamisessa vieläkin tiuhempaan. On mieluisampaa koplata salkkua kuin jättää se rauhaan. Veivaus kylläkin aiheuttaa kuluja ja tuotoista koituu veroja. Lopullinen nettotuotto heikkenee.

Rahastojen ja osakkeiden ajoittamiseen liittyen onkin sanottu:

“Ei se markkinoiden ajoittaminen, vaan aika markkinoilla joka ratkaisee.“

Ammattilaisillakin vaikeutensa

Jos oli piensijoittajalla heikko tulos pitkäaikaisessa tutkimuksessa, paremmin voisi mennä salkunhoitajillakin.

Akateemiset tutkimukset todistavat markkinan voittamisen vaikeuden. Charles Ellisin mukaan ainoastaan 32% jenkkirahastoista voitti S&P 500 –indeksin vuosina 1989-2008. Burton G. Malkiel, kuuluisa professori Princetonin yliopistosta, havaitsi myös enemmistön rahastoista häviävän indeksille. Ennen kaikkea hallinnointikulut ja veivaamisesta johtuvat kaupankäyntikulut syövät tuottoa.

Useat tutkimukset ovat Yhdysvalloista, sillä rahastobisnes on kukkinut siellä paljon pidempään kuin Suomessa. Uskon, että Euroopan reuna-alueella tulokset voisivat olla hieman ristiriitaisempia, sillä pienemmällä ja vähemmän seuratulla periferiamarkkinalla indeksin voittaminen on helpompaa. Tätä tukee fakta, että viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomeen sijoittavasta 19 rahastosta 14 on voittanut indeksin.

“Indeksirahasto olisi useimmille sijoittajille paras vaihtoehto.“ -Warren Buffett

Rakkaudesta harrastukseen

Indeksisijoittamisen hyvyydestä on kasapäin tutkimuksia. Jos ei ole aikaa, halua ja kiinnostusta seurata yksittäisiä yhtiöitä, markkinakeskiarvon vanavedessä roikkuminen ETFien tai indeksirahastojen kautta on ehkäpä paras tapa sijoittaa. Kansankielelle asiaa on käännetty runsaasti blogien muodossa, josta tämä “Kohti taloudellista riippumattomuutta“ on yksi monien erinomaisten joukossa. Indeksisijoittamisen taustoja on siis turha enempää valottaa.

Kyltymättömille kurssinousijoiden kalastajille ja pelihenkisille pörssipaperien pyörittäjille olen kuitenkin omistanut suuremman osan tekstistä.

Jos olet kiinnostunut yhtiöiden ja talouden seuraamisesta, suora sijoittaminen tekee säästämisestä paljon jännittävämpää. Tuleeko siitä tuottoisampaa? Todennäköisyydet ovat indeksi-Iiron puolella. Mutta tottakai jokainen osake-Olavi haluaa menestyä keskiarvoa ja indeksi-Iiroa paremmin. Tuottosi osakepoimijana riippuu paljon sijoitustavastasi. Korostan alun urheiluesimerkkiä. Ilman mitään taktiikkaa juokset pallon perässä päättömästi ja häviät takuulla.

Vieraskynäilijä on jo vuosia sitten ihastunut hyvin vahvasti osakepoimintaan (sijoittamisen) esikuvien Warren Buffettin ja Anders Oldenburgin ansiosta. Ylimääräistä kaupankäyntiä pyrin välttämään, mutta siihen sorrun ajoittain. Tekemättä oleminen on vaikeaa. Yksi perussääntö heti alkuun: Osakepoimijan ei kannata lähteä liikaa hajauttamaan, sillä liian suurella yhtiömäärällä (25+) tuotto alkaa helposti muistuttamaan indeksiä.

“Hajauttaminen on niille, jotka eivät tiedä mitä ovat tekemässä.“ -Warren Buffett

Yksityissijoittajan edut

Sanotaan, että tieto on valttia. Mutta se ei takaa parempaa menestymistä sijoitusmarkkinoilla. Jos Lontoon ja Wall Streetin ammattilaisetkaan eivät keskiarvoisesti pysty järin mairitteleviin tuloksiin, voisiko osake-Olavi siihen pystyä?

Tärkeintä on, että ainakaan kannata lähteä kilpailemaan samalla strategialla ammattilaisten kanssa. Salkunhoitaja, jolla on analyytikot, ekonomistit ja assitentit käytössään, hyödyntää satojen viikkotuntien työpanoksen sijoituspäätöksissään. Jos yrität harrastajana huomattavasti pienemmällä aikamäärällä matkia salkunhoitajia, häviät nopeasti. Etulyöntiasema on haettava erilaistumalla. Yksityissijoittaja voi erilaistua ammattilaisista helpostikin, sillä moni etu on hänen puolellaan: 

1. Kärsivällisyys
   Suurin syy tuottojen heikkouteen syntyy liiasta kaupankäynnistä. Yksityissijoittajalla on kuitenkin varaa olla tekemättä mitään, toisin kuin salkunhoitajalla.
   
   Ammattilaisten pitää pystyä työpaikkansa vuoksi näyttämään tulosta kuukauden, puolen vuoden ja vuoden aikajänteellä. Markkina on hetkinen paikka sen sisällä oleville. Viisi vuotta on lyhin relevantti jakso katsoa työn oikeita hedelmiä, mutta siihen ei ammattilaisen kärsivällisyys riitä. Sinulla riittää, eikö vain?
   


2. Vastavirtaan meneminen
   Useat rahastot, joiden sijoitukset paljastetaan kuukausittain, ovat taipuvaisia tekemään sijoituksia trendiosakkeisiin. He karttavat yhtiöitä, joita kukaan muu ei halua. Ilmiö johtuu psykologiasta. On mukavampaa olla väärässä porukassa kuin yksin. Sama näkyy myös monien analyytikoiden suosituksista. Laumassa on turvallisempaa olla. Piensijoittajan on sitä vastoin uskallettava olla ajoittain eri mieltä kuin valtavirta. Kannattaa kontrata. Muutoin olet muiden kanssa samassa veneessä etkä voi voittaa markkinaa.
   


3. Vapaus valita
   Osake-Olavi voi napsia salkkuunsa suomalaisia, jenkkiläisiä ja kiinalaisia yhtiöitä. Siellä voi olla kulutustavaraa, lääkeyhtiötä, savupiipputeollisuutta, mitä vain. Myös yhtiöiden koot voivat vaihdella kymppimillin pikkukioskista sadan miljardin jättiläisyhtiöön. Kaikki tämä ei onnistu salkunhoitajalta.
   
   En tarkoita, että pitäisi ampua joka suuntaan, mutta yksityissijoittajaa eivät säännökset rajoita. Salkunhoitaja on naimisissa oman toimialansa ja/tai maantieteellisen alueensa kanssa. Esimerkiksi lääkeyhtiöihin sijoittava rahasto voi vain unelmoida hyvistä mahdollisuuksista muilla toimialoilla.
   


4. Pienen salkun edut
   Kuvittele, että istut 100 miljoonan euron rahaston kirstunvartijana. Yhtiöön perehtymisen jälkeen haluat ostaa siivun Tulikiveä salkkuusi. 5 miljoonan euron sijoitus Tulikiveen on sopiva viiden prosentin pala rahastostasi. Mutta tuo viisimillinen onkin jo 10% koko Tulikivestä, sillä yhtiön markkina-arvo on 50 miljoonaa euroa. Sellaista osuutta yhtiöstä on lähes mahdoton haalia markkinahintaan.
   
   100 miljoonaa euroa on vielä pikkuraha kun mennään isolle kirkolle Lontooseen tai lätäkön taakse Wall Streetille. Siellä miljardit ovat arkipäivää. Liituraitapukuisten salkunhoitajien on täysin mahdoton ostaa laadukkaita (suomalaisia) pienyhtiöitä. Yksityissijoittajalla tätä ongelmaa ei ole. Osake-Olaville kaikki pienetkin helmet ovat mahdollisia sijoituskohteita.

Indeksirahastot ovat monelle loistava vaihtoehto, mutta markkinoita seuraavalle itse touhuaminen on sata kertaa kiehtovampaa. Harrastuksesta ei kannata kuitenkaan tehdä kallista menemällä joka trendin perässä. Yksityissijoittajalla on monia etuja puolellaan verrattuna ammattilaisiin. Jotta ei ajaudu samaan ansaan kuin useimmat, on tehtävä jotain toisin. Tärkein niistä on kärsivällisyys. Ostettuasi yhtiöitä, on oltava olla malttia pitää eikä vaihtaa niitä kuin kalsareita. Sijoittaminen, tai ehkä parempi sanoa osakesäästäminen, on lähempänä maratonia kuin pikajuoksua.  

Lähteet: Buffett by Roger Lowenstein, Dalbar, Kauppalehti, Morningstar, Random Walk Down Wall Street by Burton G. Malkiel, Winning the Loser’s Game by Charles D. Ellis

Seligsonilta on toivottu passiivista indeksirahastoa kehittyville markkinoille jo useita vuosia. Nyt pyyntöihin on viimein vastattu, sillä Seligson lanseeraa uuden passiivisesti hallinnoidun indeksirahaston syyskuussa 2010. Rahaston nimeksi tulee Seligson & Co Kehittyvät markkinat. Varsinaisesti kyseessä ei ole Seligsonin oma rahasto vaan se toimii syöttörahastona DFA:n Emerging Markets Value rahastoon. Seligsonin oma salkunhoitaja lähinnä vain hoitaa rahastojen välistä rahaliikennettä ja vastailee asiakkaiden kysymyksiin.

Rahaston kaikki varat on sijoitettuna tähän yhteen indeksirahastoon ja uusia merkintöjä ja lunastuksia voi tehdä vain kerran viikossa. Tämän vuoksi rahasto luokitellaan erikoissijoitusrahastoksi. Luokituksella ei täysi-ikäiselle sijoittajalle ole sinänsä merkitystä, mutta esimerkiksi lapsen salkkuun pääsemiseksi erikoissijoitusrahastot tarvitsevat maistraatista erillisen luvan.

(DFA Emerging Markets Value (I) Portfolio rahaston kustannukset, lähde: DFA)

Katsotaan tarkemmin mistä rahastossa on kyse. Seligsonin kehittyvien markkinoiden hallinnointi- ja säilytyspalkkioksi mainitaan 0,75%, joka muodostuu kohderahaston 0,50%:n ja Seligsonin 0,25%:n kuluista. Rahaston TER luku on 0,95%, mikä kertoo kokonaiskustannukset paremmin. DFA:n omilla sivuilla Emerging Markets Value Portfolio Institutional Class rahaston - joka on samanlainen syöttörahasto kuin Seligsoninkin tuleva rahasto - TER luvuksi ilmoitetaan 0,62%, joten Seligsonin oman 0,25%:n kulun päälle heiltä tulee vielä muita kustannuksia aika lailla suhteessa hallinnointipalkkioon. Rahasto on ns. no-load tyyppinen eli merkinnästä ja lunastuksesta ei tule kuluja, jos rahastoa pitää yli vuoden ajan. Jos sijoitusaika on alle 6 kuukautta on lunastuspalkkio 1%, jos alle vuoden niin 0,5%.

Rahaston kustannukset ovat siis hyvin kilpailukykyiset. Aktiivisesti hallinnoidut kehittyville markkinoille sijoittavat rahastot voivat periä jopa 3-4%:n kustannuksia. Lisäksi useissa rahastoissa on erillinen tuottopalkkio, sekä merkintä- ja lunastuspalkkiot. Henkilökohtaisesti en pidä tuottopalkkioista yhtään. Sen johdosta salkunhoitaja ottaa mielellään tarpeettomasti riskiä, sillä hyvän tuoton johdosta hän saa muhkeat tuottosidonnaiset palkkiot. Mikäli riskinottaminen osoittautuu kuitenkin vikatikiksi pahin mitä salkunhoitajalle tapahtuu on, että hän jää ilman tuota palkkiota. Hallinnointipalkkiot tulevat joka tapauksessa. Salkunhoitaja voi siis ainoastaan hyötyä riskin ottamisesta. Sijoittaja siis kantaa riskit ja salkunhoitaja vain voitot. Reilu diili.

(DFA Emerging Markets Value (I) maajakauma, lähde: DFA)

(DFA Emerging Markets Value (I) suurimmat sijoitukset, lähde: DFA)

(DFA Emerging Markets Value (I) toimialajakaumat, lähde: DFA)

DFA Emerging Markets Value rahasto on laajasti hajautettu. Suurimmat painoalueet ovat Kiina, Taiwan, Etelä-Korea, Brasilia ja Intia, jotka muodostavat yhteensä 60% rahaston sijoituksista. Kesäkuun lopussa osakkeita salkussa oli yhteensä 1970 kappaletta. Rahaston vertailuindeksiin (MSCI Emerging Markets Value Index) kuuluu vain 489 osaketta. Rahaston 20 suurinta sijoitusta muodostavat vajaat 23% rahastosta. Rahoitussektori on kuitenkin rahastossa yllättävän suurella painolla - vajaat 30% on sijoitettuna kyseiseen toimialaan.

(Seligson Kehittyvät markkinat -rahaston kuvitteellinen tuotto, lähde: Seligson)

DFA Emerging Markets Value sijoittaa siis kehittyville markkinoille, mutta sen lisäksi se pyrkii sijoittamaan arvo-osakkeisiin. Arvo-osakkeita voi määritellä monin eri tavoin, mutta yksi yleisimmistä määrittävistä tekijöistä on korkea book-to-market (tai alhainen P/B eli price-to-book) arvo. Rahaston sisältämien osakkeiden mediaani book-to-market on 0,89 ja painotettu keskiarvo 0,83. Vertailuindeksin vastaavat arvot ovat 0,50 ja 0,54.

Summa summarum. Suomalaiset piensijoittajat ovat odottaneet passiivisesti hallinnoitua kehittyvien markkinoiden indeksirahastoa pienin kustannuksin jo pitkään. Nyt tarjolle on tulossa ensimmäinen varteenotettava vaihtoehto. Rahaston kulut ovat ETF verrokkeihin verrattuna jonkin verran suuremmat, mutta toisaalta sijoittajalle ei tule maksettavaksi kaupankäyntikustannuksia, spread kustannuksia, välittäjän säilytysmaksuja ja niin edelleen. Perinteisesti Seligson on myös tarjonnut rahastoistaan ns. kasvuvaihtoehdon, jossa osingot sijoitetaan uudelleen. Tällöin sijoitus jää kasvamaan korkoa korolle tehokkaammin. Näistä syistä johtuen tulevaa uutta rahastoa voi suositella lämpimästi piensijoittajille, jotka eivät halua ostaa vastaavia ETF:iä suoraan pörssistä isommilla (n. 1000€) summilla kerralla.

24.7.2010 klo 18:40: Korjattu BtM tekstiä. Korkea BtM on luonnollisesti parempi arvon määritelmä, kun vastaavasti P/B luvulla pienempi. Pahoittelen BtM:n ja P/B sekoittamista keskenään. Lisätty kuvakaappaus DFA:n kulurakenteesta Emerging Markets Value (I) rahaston osalta. Kielioppivirheitä korjailtu.

Kuka ihmeen Piotroski?

Joseph D. Piotroski toimii professorina Stanfordin yliopistossa. Hän on erikoistunut kirjanpitoon ja talousraportointiin. Vuosina 1999-2007 hän opetti Chicagon yliopistossa. Piotroski on luonteeltaan ujo ja hän välttelee julkisuutta. Hän on muun muassa antanut hyvin kitsaasti haastatteluita.

Mikä Piotroskista tekee kuitenkin huomionarvoisen on hänen kehittämä menetelmä, jolla yritysten kirjanpidon perusteella eritellään osakkeita voittajiin ja häviäjiin. Vuonna 2000 ollessaan vielä Chicagossa hän julkaisi tutkimuksen nimeltä Value Investing: The Use of Historical Financial Statement Information to Separate Winners from Losers. Huolimatta Piotroskin huomionarvoisista tuloksista se on yhä suurelle yleisölle varsin tuntematon.


Piotroskin pisteytys - F_SCORE

Esitellessään tutkimusta Piotroski joutuikin lähes pyytelemään anteeksi tapaa, jolla hän oli menetelmän kehittänyt. Se ei nimittäin perustunut mihinkään tieteelliseen tutkimukseen vaan Piotroskin omaan intuitioon siitä mitkä asiat kirjanpidosta heijastuvat yrityksen tulevaan menestykseen.

Tätä varten hän kehitti matemaattisen yhtälön, jonka lopputulos on nimeltään F_SCORE. Yhtälössä lasketaan yhteen kaiken kaikkiaan yhdeksän eri kirjanpidosta johdettavaa binääristä arvoa. Jokainen arvo voi siis saada tulokseksi joko arvon nolla tai yksi. Tästä johtuen korkein mahdollinen F_SCORE on 9 ja matalin 0. Mitä korkeampi pistemäärä on sitä parempi.

(Piotroskin F_SCORE kaava)

Yhdeksän yksittäistä kohtaa on ryhmiteltävissä kolmeen suurempaan kokonaisuuteen: yrityksen kannattavuus (profitability), velka, likviditeetti ja varojen alkuperä (leverage, liquidity and source of funds), sekä toiminnan tehokkuus (operating efficiency).

Jokaisesta kohdasta saa yhden pisteen mikäli se pitää paikkansa. Muussa tapauksessa nolla pistettä.

Kannattavuus (profitability)

• 1. Positiivinen ROA kuluvana vuonna (positive return on assets in the current year).
• 2. Positiivinen OCF kuluvana vuonna (positive operating cash flow in the current year).
• 3. Kvartaalin ROA korkeampi kuin edellisenä vuotena (higher return on assets in the current period compared to the ROA in the previous year).
• 4. Toiminnan kassavirta on suurempi kuin ROA (cash flow from operations are greater than ROA).

Velka, likviditeetti ja varojen alkuperä (leverage, liquidity and source of funds)

• 5. Pitkäaikaisen velan määrä on pienempi kuin edellisenä vuotena (lower ratio of long term debt to in the current period compared value in the previous year).
• 6. Korkeampi current ratio kuin edellisenä vuotena (higher current ratio this year compared to the previous year).
• 7. Uusia osakkeita ei ole laskettu liikkeelle edellisenä vuotena (no new shares were issued in the last year).

Toiminnan tehokkuus (operating efficiency)

• 8. Korkeampi myyntikate kuin edellisenä vuotena (a higher gross margin compared to the previous year).
• 9. Korkeampi pääoman kiertonopeus kuin edellisenä vuotena (a higher asset turnover ratio compared to the previous year).

Tämän jälkeen menetelmässä sijoitetaan varat laajasti hajauttaen parhaimpaan 20%:iin niistä yrityksistä, joilla on korkea book-to-market arvo.


Piotroskin menetelmä lyö Magic Formulan tuotot

Piotroskin menetelmällä sijoittaja tulee siis myös ostaneeksi isolla hajautuksella arvo-osakkeita. Aivan kuten myös Magic Formulan tapauksessa. Piotroskin menetelmällä sijoittaja löytää kuitenkin hyvin erilaisia osakkeita verrattuna Magic Formulaan.

Suurikokoiset yritykset ovat analysoituja läpikotaisin. Tästä johtuen niiden kohdalla tulosjulkistusten yhteydessä tuleva uusi informaatio kulkeutuu osakkeen hintaan hyvin tehokkaasti. Toisin on pienten yritysten kohdalla, jotka voivat olla jopa niin pieniä ettei niitä välttämättä seuraa kuin muutama analyytikko. Pienikokoisten vähän vaihdettujen yritysten osakkeista on helpommin löydettävissä hinnoitteluvirheitä.

Pelkästään se, että osake on hinnoiteltu alas ei ole riittävä syy ostoon. Alhaiseen hinnoitteluun voi olla hyvät syyt. Yritys on voinut menettää jonkin tärkeän etulyöntiaseman markkinoilla tai sillä voi olla muita ongelmia miksi hinta on perustellusti alhaalla.

Tämän vuoksi niin Piotroskin menetelmän kohdalla, kuin myös muissa arvosijoitusmenetelmissä on tärkeää käyttää riittävää hajautusta. Muutama mätämuna portfoliossa ei syö koko menetelmän tuottoja.

Koska pieniä yrityksiä ei seurata niin laajaan kuin suurempia eivät tulosjulkistuksien yhteydessä tuleva uusi informaatio kulkeudu samalla tavalla osakkeen hinnoitteluun. Pienestä koostaan johtuen isot rahastot tai muut toimijat eivät myöskään ole niistä kiinnostuneita, sillä ne voivat helposti vaikuttaa osakkeen pörssikurssiin.

Piotroski huomasi, että tällaisien osakkeiden kohdalla on helpompi löytää yrityksiä, jotka saavat korkean F_SCORE pistemäärän ja kirjanpitoarvo suhteessa osakkeen hintaan (book-to-market) on houkutteleva.

Tutkimuksen mukaan vanhalla kirjanpidolla on olemassa selvää ennustearvoa tulevaisuuden suhteen. Piotroski pääsi tutkimuksessa menetelmällä 23%:n vuosituottoon vuosilta 1976-1996. Menetelmässä siis ostettiin korkean F_SCORE:n omaavia yrityksiä ja myytiin lyhyeksi samaan aikaan alhaisen pistemäärän osakkeita.

Tuotot ovat olleet vielä tutkimuksen julkaisun jälkeenkin hämmästyttävän hyviä. AAII sivuston mukaan Piotroskin menetelmä on tuottanut tutkimuksessa julkaistujen vuosien jälkeen seuraavasti:

• 1998: 17.9 %
• 1999: 27.1 %
• 2000: -0.9 %
• 2001: 100.2 %
• 2002: -15.9 %
• 2003: 154.6 %
• 2004: 82.2 %
• 2005: -8.5 %
• 2006: -15.8 %
• 2007: -1.3 %
• 2008: 32.6 %
• 2009: 78.3 %
• 2010 (tähän mennessä): 235.3 % 

Kokonaistuotoksi vuosilta 1998-2010 on tullut siten 6891.20 %! Vuosituottona se tekee huimat 40,46%.

Toimii myös USA:n ulkopuolella

Ylläolevat tuotot ovat Yhdysvaltain markkinoilta. Magic Formula Investing Europe tutki myös Piotroskin menetelmän toimivuutta Euroopan markkinoilla vuosilta 1999-2009. Tulokset olivat hyviä. Piotroskin menetelmä tuotti esimerkiksi micro cap luokassa 18,28% per annum, kun DJ EURO STOXX indeksi tuotti samaan aikaan -3,13% p.a.

(Eri arvosijoitusmenetelmien tuotot Suomessa vuosilta 1999-2009)

Vaikka Suomi on markkinana pieni toimi Piotroskin menetelmä myös yllättävän hyvin pelkällä kotimarkkinalla. Samassa micro cap luokassa Piotroskin menetelmä tuotti kotimaan markkinoilla 15,82% per annum.


Työkaluja

Henkilölle, joka haluaa sijoittaa Piotroskin menetelmän mukaisesti löytyy internetistä hyviä työkaluja helpottamaan työtä.

MFIE sivusto tarjoaa Piotroskin pisteytyksen osakkeille useammasta eri maanosasta, mukaanlukien Euroopan ja USA:n. Palvelun käyttäminen kuitenkin maksaa 175 euroa vuodessa tai 49 euroa kalenterineljännekseltä. Uudet käyttäjät voivat tutustua palveluun ilmaiseksi kahden viikon ajan.

American Association of Individual Investors eli AAII tarjoaa myös työkalun Piotroskin menetelmän mukaiseen screenaukseen. AAII maksaa puolestaan eurooppalaiselle sijoittajalle 44 dollaria vuodessa.

Näiden lisäksi internetistä löytyy myös ilmainen sivusto, joka laskee niin Piotroskin pisteytyksen kuin myös Magic Formulan mukaisen listan USA:ssa noteerattaville osakkeille.

Niille jotka puolestaan haluavat laskea yksittäisen yrityksen pisteytyksen löytyy ilmainen työkalu Exceliin Old School Value sivustolta. Työkalu toimii ainoastaan Windows koneissa, joissa on Excel 2000 tai uudempi. Tämäkin työkalu toimii ainoastaan USA:ssa noteerattaville osakkeille. Sama sivusto tarjoaa myös ilmaiseksi oman Piotroskin listan Yhdysvaltalaisosakkeista.


Lopuksi

Piotroskin menetelmästä kiinnostuneille suosittelen lukemaan hänen tutkimuksensa lisäksi myös Piotroskin itsensä myöhemmin kirjoittaman Further evidence on the relation between historical changes in financial condition, future stock returns and the value/glamour effect paperin.

Menetelmän käyttäminen vaatii suurta itsekuria ja rohkeutta. Ei ole helppoa ostaa sellaista osaketta, joka on lyöty aivan pohjamutiin ja jonka likviditeetti on heikko. Piotroskin menetelmä löytää sijoittajalle tarjolle sellaisia osakkeita, jotka eivät normaalisti herätä kiinnostusta. Ne ovat hyljeksittyjä osakkeita, jotka eivät kiinnosta oikein ketään. Vastavirtaan kulkeminen kuitenkin tutkimustulosten valossa kannattaa.

Piotroskin menetelmässä kiehtoo piensijoittajana myös se puoli, että se ei sovi kovin hyvin institutionaalisille sijoittajille. Suurien rahastojen on hankala pitää sijoituksen allokaatio paikallaan johtuen pienien yritysten osakkeiden vähäisestä likviditeetistä. Samasta syystä johtuen isot sijoittajat aiheuttaisivat herkästi suuria muutoksia arvostustasoon, joten pienet vähävaihtoiset osakkeet ovat pääsääntöisesti niiden ulottumattomissa.

Joskus, mutta harvoin on etua siitä, että on piensijoittaja.