Kirjamme on viimein julkaistu! Virallinen julkaisupäivä oli maanantaina 28.4. Kustantajasta johtuen kirjassa oli toimitusvaikeuksia joihinkin kirjakauppoihin, kuten Akateemiseen kirjakauppaan ja Suomalaiseen kirjakauppaan, mutta nyt tilanne pitäisi olla korjattu ja saatavilla ympäri Suomen. Omat kappaleeni sain postista keskiviikkona. Voin kertoa että tuntuu todella hyvältä pitää usean vuoden työstämisen jälkeen työn hedelmää käsissä. Tähän ovat konkretisoituneet otsalla virranneet hikikarpalot!

Kirja on saanut erinomaisesti näkyvyyttä mediassa. Pyöritys on ollut paljon kovempaa kuin osasin ennalta aavistaa. Ei ihme että tällaisen maalla asuvan hiljaisen introvertin pää menee pyörälle kaiken huomion keskellä. Kaikki on itselleni täysin uutta. Joka ikinen haastattelu jännittää valtavasti. Jalat vatkaa ja kädet tärisee. Mutta se itsensä voittamisen tunne kun haastattelu on ohi, sitä ei voita mikään! "En kuollut sittenkään!" ja "Sehän meni lopulta ihan hyvin".

Ennen julkaisua annoimme muutamia lehdistöhaastatteluja. Suurin mediarumba oli edessä viime perjantaina 25.4. jolloin Helsinkiin oli sovittu useampi haastattelu yhdelle päivälle. Päivä alkoi tietysti kaikkein "pahimmasta" eli elämäni ensimmäisestä televisioesiintymisestä ja vielä suoralla sellaisella. Olin TV1 aamu-tv:n haastateltavana. Tämän jälkeen taksilla Helsinki Capital Partnersin toimistolle Kaapelitehtaalle ja Kauppalehden haastattelu. Siitä sitten siirtyminen tien toiselle puolelle Talentumin tiloihin, jossa minua ja Anttia haastattelivat mm. Talouselämä ja Gloria-lehti. Takaisin taksiin ja Pasilaan. Päivän lopetti Yle Puheen päivän haastattelumme. Seuraavalla viikolla olin viemässä säästämisen ja sijoittamisen ilosanomaa Radio Rockin ja Bassoradion aamuissa. Haastattelut ovat kuunneltavissa (ja katsottavissa) oheisista linkeistä.

Lisäksi olemme antaneet useita muita lehdistöhaastatteluja, mm. Helsingin Sanomat, Kaleva ja Aamulehti. Eilen näytti myös putkahtaneen ensimmäinen kirja-arvostelu, Meidän perhe-lehdessä. Perjantaina edessä on lähes tunnin mittainen suora haastattelu Yle Radio 1:n Mikä maksaa ohjelmassa, joka lähetetään 10:05-11:00.

TV1 aamu-tv

Asenne on rrrock!

Pitää haukata happea. Kaikki tuntuu niin uskomattomalta! Olen aidosti aivan täpinöissäni siitä että pääsen innostamaan muita säästämiseen ja sijoittamiseen. Toivon hartaasti että kirja iskee moneen sellaiseen henkilöön joka ei ole aiemmin ollut kiinnostunut näistä aiheista ja ryhtyy toimiin. Onko parempaa kuin saada vaikuttaa toisen ihmisen elämään positiivisella tavalla?

Tietysti mikään tästä ei olisi ollut mahdollista ilman lukuisten eri ihmisten myötävaikutusta. Sellaisten jotka uskoivat tekemiseemme paljon ennen kuin mitään näkyvää oli vielä olemassa. Teitä on lukuisia! Olen jokaiselle teille kiitoksen velkaa. Kustannuspäällikkömme Suvi Aalto, kustannustoimittajamme Hanna Virusmäki, tiedottajamme Mia Salo, markkinointipäällikkömme Laura Kauppinen, kanssakirjoittajani Antti Rinta-Loppi ja Ville Lappalainen, asiansa osaavat toimittajat jotka eivät peloista huolimatta teurastaneet minua kuten Esko Rantanen, Minna Kiistala, Hanna Eskola, Jarmo Laitaneva, Ina Mikkonen, Jussi Heikelä ja monet monet muut. Te tiedätte ketä olette, lämmin kiitokseni kaikille!

Nyt on niin monta syytä juhlaan - vapun lisäksi!

Olisiko sinun elämääsi kirjastamme apua? Kirjoita kommenttikenttään perustelusi miksi juuri sinä tarvitset tätä kirjaa tai miksi siitä olisi omaan elämääsi apua. Parhaimman perustelun antaneelle lähetän yhden kappaleen kirjaamme Erilainen ote omaan talouteen - vapaus, onni ja hyvä elämä. Perusteluita voi jättää sunnuntaihin 4.5. kello 24 asti. Ilmoitan ensi viikolla kommenteissa voittajan ja hän voi jättää yhteystietonsa sähköpostilla, niin laitan kirjan postiin. Muiden kirjaa tarvitsevien on syytä käydä kirjakaupan kautta tai tilata kirja vaikka alla olevasta kuvalinkistä. Se maksaa nopeasti hintansa takaisin tekemiesi muutosten kautta!

"Nakuti, nakuti, nak, nak." Pysykää taajuudella!

(ETF kuukausisäästöpalvelun ulkonäkö Nordnetissa, klikkaa suuremmaksi)

Nordnet ilmoitti tänään tuovansa Pohjoismaihin uuden palvelun, jonka kautta on mahdollista säästää kuukausittain ETF:iin ilman välityspalkkioita. Tarjolle tulee n. 40 ETF:ää db x-trackersilta, iSharesilta ja Xact:lta.

Tämä on erittäin hyvä uutinen! Vastaavanlaisia konsepteja on ollut tarjolla maailmalla jo aiemmin ja on ilo huomata, että nyt vastaava toiminta rantautuu myös Suomeen.

Alla vielä tiedote kokonaisuudessaan.

Lehdistötiedote 14.3.2013

Nordnet tarjoaa ensimmäisenä Suomessa kuukausisäästämistä ETF:iin, ilman välityspalkkioita

Nordnet on lanseerannut Pohjoismaissa täysin uuden palvelun, joka mahdollistaa kuukausisäästämisen ETF:iin, ja ilman välityspalkkioita. ETF-kuukausisäästämiseen on tarjolla kokonaisuudessaan n. 40 ETF:ää markkinoiden johtavilta liikkeeseenlaskijoilta db-xtrackersiltä (Deutsche Bank), iSharesilta (BlackRock) sekä Xactilta (Handelsbanken). Nordnet ei peri ETF-kuukausisäästämisessä ETF:ien ostoista lainkaan välityspalkkioita.

Pörssinoteeratut rahastot, eli ETF:t (Exchange Traded Funds), ovat olleet jo pitkään suosittuja USA:ssa ja muualla Euroopassa. Nordnet näkee ETF:ien kasvattavan suosiotaan myös Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, minkä myötä ETF-kuukausisäästämiselle on kysyntää. Aluksi tarjolla on n. 40 ETF:ää ilman vipua kolmelta johtavalta liikkeeseenlaskijalta. ETF-kuukausisäästämiseen pääsee mukaan jo 50 eurolla kuussa. Kuukausisäästämisessä ETF:iin voi sijoittaa ilman välityspalkkioita ja osakkeiden tapaan ETF:ien säilytys on maksutonta.

- ETF-kuukausisäästäminen sopii hyvin pitkäaikaiseen säästämiseen, sillä ETF:ien hallinnointipalkkiot ovat yleensä alhaiset. Se, ettei ETF-kuukausisäästämisessä ole välityspalkkiota, alentaa kynnystä sukeltaa mukaan ETF:ien kiehtovaan maailmaan, sanoo Nordnet Suomen maajohtaja Niklas Odenwall.

- Nordnetin ETF-kuukausisäästämisessä säästäjät voivat valita itselleen sopivat tuotteet ETF:ien joukosta, jotka sijoittavat erilaisille osakemarkkinoille, mukaan lukien jännittäville kasvumarkkinoille ja korkorahastoihin. Jotkut sijoittajat pitävät pörssinoteerattuja rahastoja korkean riskin sijoitustuotteina, mutta asia on pikemminkin päinvastoin. ETF-kuukausisäästäminen on helppo ja edullinen keino hajauttaa sijoituksia pitkällä aikavälillä, mikä vähentää sijoitusten riskiä, sanoo Odenwall.

Jo yli 30 000 asiakasta on käynyt kauppaa ETF:illä Nordnetin kautta, mikä on pitkälti ETF:ien alhaisempien hallinnointipalkkioiden ansiota verrattuna tavallisiin sijoitusrahastoihin.

Suomalainen voittaa aina. Vain pelaamalla voit voittaa. Tuttuja lausahduksia. Ja lähes joka viikonloppu joku tosiaan myös aina näyttää voittavan! Suomalaiset ovat kovia lottoamaan, mutta kannattaako se?

Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä se tieto, että lottoaminen on oletusarvoisesti pelaajalle tappiota aiheuttava peli. Siitä huolimatta suuri määrä kansaa raahautuu tasaisena muurahaisvirtana veikkauspisteisiin joka ikinen viikko luopumaan vaivalla ansaituista rahoista - vapaaehtoisesti.

Ennen kaikkea lottoamalla voi ostaa itselleen hetkeksi unelman ja toivoa. Leipää ja sirkushuveja, kuten antiikin kreikassa todettiin. Sitä kansa tarvitsee ettei nouse barrikadeille. Toivo auttaa jaksamaan, kun valoa ei muutoin pimeydessä näy.

Mutta jos siirrytään haaveiden ostamisesta rationaalisemmalle tasolle, niin kuinka järkevää rahankäyttöä lottoaminen on? Kuinka todennäköistä voittaminen on? Vai onko se loppujen lopuksi vain yksi köyhäinvero alkoholi- ja tupakkaveron lisäksi, kuten jotkut haukkuvat?

Ensiksi on syytä katsoa minkä suuruisia lottovoitot keskimäärin ovat. Taloudelliselta näkökannalta ainoastaan suurimmilla lottovoitoilla on merkitystä. 10 euron suuruinen 4 oikein voitto ei vielä henkilön taloudellisia ongelmia ratkaise. Näiden valossa ainoat syyt lotota on tavoitella 7 oikein täyspottia tai 6 + varanumerosta saatavaa voittoa. 7 oikein tuloksella voittaa keskimäärin 2 miljoonaa euroa ja 6+1 tuloksella noin 15.000 euroa. 6 oikein antaa enää keskimäärin noin 1.600 euroa, joka summana on jo varsin pieni.

Veikkauksen sivut kertovat karua faktaa siitä kuinka todennäköistä lotossa voittaminen on. Päävoiton saamisen todennäköisyys yhdellä rivillä on 1:15380937 eli 0,0000065%! 6 + varanumeron todennäköisyys on 0,0001365% ja 6 oikein, millä voittaa keskimäärin 1.600 euroa 0,0014563%. Todennäköisyyksien valossa lottoamisessa ei tosiaan ole mitään järkeä.

Yksi lottorivi maksaa nykyisin 0,80 euroa ja täysi 20 rivin kuponki siten 16 euroa. Pelaamalla joka viikko täyden kupongin tulee lottoon vuodessa upotettua 832 euroa. Tästä jo helposti näkee, että 6 oikein voittoa vastaavan summan pystyy helposti järjestämään itselleen säästämällä lottoon menevät rahat kahden vuoden ajan.

Toinen vaihtoehto on toki lotota koko kyseinen aika. Tekemällä täyden kupongin joka viikko kahden vuoden ajan on 6 oikein voiton todennäköisyys huimat 3%. Omaehtoisella säästämisellä 1.600 euron kasaan saaminen lottoamiseen verrattuna kannattaa siis 100-3. Keskimäärin 6 oikein tulos potkaisee siis joka 66. vuosi sellaista henkilöä, joka lottoaa täyden kupongin jokainen viikko. Jihuu! Ei varmaan auta mainita, että samassa ajassa lottoamiseen on palanut yli 54.000 euroa.

7 oikein täyspotin saaminen on tilastojen valossa toivotonta. Täydellä kupongilla voiton todennäköisyys on 0,00013% ja siten voiton todennäköisyys tekemällä joka viikko täysi kuponki vuoden aikana 0,00676%. Todennäköisyys on niin pieni, että sitä on vaikea käsittää. Siksi sitä on kenties hyvä verrata muutamaan toiseen varsin epätodennäköiseen tapahtumaan, jotta suhde on helpompi ymmärtää.

Riippuen hieman eri lähteistä todennäköisyys liikenteessä kuolemiselle on 1:17000 ja 1:5300 välillä. Se tarkoittaa siis prosentteina 0,00588% tai 0,0189%. Liikenteessä kuoleminen on siis noin 1000 kertaa todennäköisempää kuin loton täyspotin voittaminen.

Lento-onnettomuudessa kuoleminen on erittäin epätodennäköistä. Onhan se kaikkein turvallisin tapa matkustaa. Todennäköisyys sille on ainoastaan 1:750000. Edelleen alle 7 oikein tuloksen todennäköisyyden vaikka liikenneonnettomuudessa menehtymiseen nähden todennäköisyys on 40-140 kertaa pienempi. Lento-onnettomuudessa kuoleminen on siltikin vielä kaksi kertaa todennäköisempää kuin 7 oikein voiton saaminen.

Mikäli siis olit joskus haaveillut loton 7 oikein voitosta on haave syytä murskata. Se ei tule tapahtumaan - ikinä! Todennäköisyydet ovat niin heikot, että voiton mahdollisuus on tosiaan ainoastaan valtaisa sattuman oikku. Päävoiton metsästämiseen lottoamalla menisi pitkälle toista sataa täyttä ihmiselämää - tarkemmin sanottuna noin 147, jos jokainen elämä kestäisi sata vuotta.

6 oikein tuloksella siis voittaa keskimäärin vain 1.600 euroa ja se on säästettävissä noin kahdessa vuodessa. 7 oikein tuloksen saaminen on puolestaan tilastojen valossa mahdotonta vaikka siitä suuren summan saisikin. Näiden väliin asettuu 6+1 voitto, mikä on suuruudeltaan keskimäärin 15.000 euroa. Siinä missä 7 oikein ratkaisee kaikki taloudelliset ongelmat ja 6 oikein ei vielä oikein mitään on 6+1 voitolla sentään jo jotain taloudessa tuntuvia vaikutuksia.

6+1 voiton todennäköisyys yhdellä rivillä on 0,0001365%. Siten täydellä kupongilla todennäköisyys voittoon on 0,00273% ja lottoamalla koko vuosi 0,14196%. Keskimäärin tällainen lottoaja saisi siten 6+1 voiton noin joka 700. vuosi. Tämäkin voitto on siis käytännössä ihmiselon mittaisen lottoamisen ulottumattomissa.

6+1 voiton voi järjestää itselleen kuitenkin huomattavasti lyhyemmässä ajassa. Jättämällä lottoamisen väliin ja säästämällä joka kuukausi kupongin verran on sama raha kasassa noin 18 vuoden säästön jälkeen. Huomattavasti nopeammin siis verrattuna 700 vuoden lottoamiseen.

Tämä aika on kuitenkin mahdollista lähes puolittaa! Mikäli henkilö säästäisi lottoon käytetyt rahat vaikkapa indeksirahastoon, joka tuottaisi 10% p.a. lyhentyisi säästöajasta vielä vajaat 8 vuotta. 6+1 voiton suuruinen summa olisi säästettynä vähän yli 10 vuoden jälkeen.

Jos siis vielä satut lottoamaan suosittelen, että toimit seuraavasti. Ensiksikin lopeta lottoaminen! Älä kuitenkaan laita viikottaista lottoon käytettyä rahaa taskuun vaan laita se johonkin Seligsonin indeksirahastoista. Vaikka joka toinen viikko Seligsonin Eurooppa -indeksirahastoon ja joka toinen USA -indeksirahastoon. Toista tätä kunnes haluamasi "voittosumma" on säästettynä. Se on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kuin lottovoiton odottaminen.

Jatkan lukijoiden toivomien kirjoitusten sarjaa. Kysyin helmikuun alussa mistä eri aiheista haluaisitte minun kirjoittavan. Sain runsaasti hyviä ehdotuksia. Ehdotuksista käsittelin ensimmäiseksi iäkkäämpää aloittavaa sijoittajaa. Sen jälkeen kirjoitin asumisesta, tosin hieman eri näkökantilta - siitä kuinka oman asumisen kustannuksia voi pienentää etsimällä asunnosta tulonlähteitä.

Nyt on kolmannen aiheen vuoro. Yksi eniten ääniä saanut ehdotus oli vähäriskiset turvalliset sijoitukset. Tämä on myös aihe, joka on hieman jäänyt blogissa riskisempien sijoitusten varjoon. Olen kirjoittanut enemmän osakesijoituksista, sillä olen perehtynyt niihin syvällisemmin. Hypätkäämme nyt toiseen ääripäähän - mahdollisimman turvallisiin sijoituksiin!

Talletussuoja takaa pankkitalletukset

Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, on käytössä talletussuoja. Tämä talletussuojajärjestelmä takaa tallettajien saamiset 50.000 euroon asti pankkia ja tallettajaa kohden. Suomen talletussuojarahastosta ei ole vielä koskaan maksettu korvauksia tallettajille. Siten pankkitalletusta voi pitää lähes riskittömänä sijoituksena.

Kannattaa huomata, että suuremman kuin 50.000 euron talletuksen voi jakaa useampaan eri pankkiin, jolloin on mahdollista saavuttaa talletussuoja isommalle summalle.

Talletussuojan suuruus vaihtelee maittain. Naapurimaassamme Virossa on talletussuoja samansuuruinen 50.000 euroa, Norjassa noin 250.000 euroa, Tanskassa noin 40.000 euroa, Ranskassa 70.000 euroa, Italiassa 100.000 euroa ja Ruotsissa noin 51.000 euroa. Koska talletussuoja on yleensä asetettu paikallisessa valuutassa tarkka määrä vaihtelee valuuttakurssin mukaan.

Talletussuoja ei poista tallettajien riskiä kokonaan. Esimerkiksi Suomessa talletussuojarahaston varat olivat vuonna 2008 noin 1,1% sen suojattavien talletusten määrästä. Valtio ei ole takaajana talletussuojarahastossa, eikä valtio takaa muutoinkaan tallettajien saamisia. Periaatteessa siis usean eri pankin yhtäaikainen konkurssi voi aiheuttaa tilanteen, jossa talletussuojarahaston varat eivät riitä kaikille tallettajille.


Erilaisia tilejä

Monesti riskiä kaihtava henkilö makuuttaa rahojaan perinteisellä pankkitilillä. Tämä on kuitenkin sellaisille rahoille, joille ei ole lähitulevaisuudessa käyttötarkoitusta, huono valinta. Tällaisen käyttelytilin korko on yleensä olematon - toisinaan jopa 0%. Sen arvoa nakertaa ajan myötä siis inflaatio, joka yleensä ylittää tällaisen tilin koron. Tilin hyvä puoli on kuitenkin se, että varat on nostettavissa nopeasti eikä nostokertoja ole rajoitettu.

Käyttelytileille on kuitenkin olemassa myös yhtä pienen riskin omaavia vaihtoehtoja. Pankit tarjoavat säästö- ja sijoitustilejä, joissa korko on käyttelytiliä parempi. Näiden tilien nimet vaihtelevat pankeittain. Useimmiten tileillä on muuttuva viitekorko. Tämä tarkoittaa sitä, että tilin korko muuttuu aina kun viitekorkokin muuttuu. Yleisin viitekorko on prime, joka on pankkien itse määriteltävissä. Ne kuitenkin yleensä seurailevat euriborkorkoja jälkijättöisesti. Monesti näillä tileillä on nostokertoja rajoitettu, joten ne eivät välttämättä ole yhtä joustavia kuin käyttelytilit - poikkeuksiakin on. Keskimäärin nämä tilit tarjoavat tällä hetkellä 0,75%:n vuosituottoa.

(Säästö- ja sijoitustilien tämänhetkiset tuotot, lähde: Suomen Rahatieto)

Korkoja, korkoja

Niin käyttelytilin, kuin säästö- ja sijoitustilin korot ovat pienet. Yhtä pienellä riskillä on saatavilla kuiten vielä näitäkin parempaa tuottoa. Määrä-aikaiset talletukset kuuluvat myös talletussuojan piiriin. Nimensä mukaisesti määrä-aikaistalletuksessa rahat talletetaan pankkiin määräajaksi, eivätkä ne ole nostettavissa kesken talletusajan - ainakaan ilman ylimääräisiä kuluja. Talletusajat voivat vaihdella muutamasta kuukaudesta aina useampiin vuosiin. Mitä pidempi talletusaika on sitä korkeamman koron pankki maksaa. Tämä johtuu niinkin yksinkertaisesta asiasta, ettei kukaan olisi valmis tallettamaan rahojaan pidemmäksi aikaa ellei siitä olisi saatavilla parempaa korkoa.

Oheisesta kuvasta on nähtävissä 25.000 euron määräaikaistalletuksen vuosituoton kehitys. Kuten kuvasta voi huomata on yhden vuoden määräaikaistalletukselle saatavilla jo huomattavasti parempi tuotto kuin säästötilille.

Toisinaan pankit tarjoavat kampanjoina keskimääräistä parempia korkoja määräaikaistalletuksille. Paras Suomessa esillä oleva tarjous on tällä hetkellä virolaisella BIGBANK:llä, joka tarjoaa vuoden määräaikaistalletukselle 3%:n koron. BIGBANK kuuluu Viron talletussuojan piiriin, joka takaa saamiset 50.000 euroon asti. Kolmen kuukauden määräaikaistalletukselle BIGBANK tarjoaa 1,4%:n vuosikoron ja yhdenkin kuukauden talletukselle 1,2%:n. Perinteiset suomalaiset pankit tarjoavat tällä hetkellä noin 2%:n korkoa yhden vuoden määräaikaistalletukselle.

Kuten todettu, määräaikaistalletusten huono puoli on siinä, että ne ovat kehnosti nostettavissa mikäli kesken talletusajan tulee yllättäviä menoja. Hyvä vaihtoehto määräaikaistalletuksille onkin rahamarkkinarahasto, josta rahat on nostettavissa nopeastikin. Tarjolla olevista rahamarkkinarahastoista suosittelen Seligson rahamarkkinarahasto AAA:ta, jossa ei ole laisinkaan merkintä- eikä lunastuspalkkioita. Hallinnointipalkkio on 0,18%:ia vuodessa, joka on ainut kulu, joka sijoittajalle tulee maksettavaksi.

(Seligson rahamarkkinarahasto AAA:n sijoitukset 25.2.2010, lähde: Seligson)

Kun katsotaan mitä Seligsonin rahamarkkinarahasto on syönyt sisäänsä on helppo huomata, että se koostuu erilaisista määräaikaisista pankkitalletuksista ja sijoitustodistuksista. Käytännössä ostamalla tätä rahastoa voi hajauttaa rahansa useaan eri määräaikaistalletukseen ja sijoitustodistukseen.

Sijoitustodistukset ovat pankkien liikkeellelaskemia velkakirjoja ja ne ovat vakuudettomia. Seligsonin rahamarkkinarahasto voi esitteensä mukaisesti tehdä myös sijoituksia eri valtioiden velkasitoumuksiin. Tätä kirjoittaessa niitä ei rahastossa tosin ole.

Rahamarkkinarahastossa on siis hieman enemmän riskiä kuin suorassa määräaikaistalletuksessa. Toisaalta rahat on nostettavissa huomattavasti helpommin. Laskettu vuoden tuotto-odotus Seligsonin rahamarkkinarahasto AAA:lle on tällä hetkellä 0,54% ja siinä on huomioitu vuotuinen hallinnointipalkkio.

Finanssikriisin puhjettua moni turvallisena sijoituksena pidetty lyhyen koron rahasto menetti huomattavasti arvoaan. Tämä johtui siitä, että rahastot olivat ottaneet enemmän riskiä kuin niiden oli tarkoitus. Näin myös tuotto-odotukset olivat olleet tavallista paremmat. Kannattaa huomata, että Seligsonin rahamarkkinarahasto ei kuulunut näiden joukkoon, sillä se noudatti sijoituspolitiikkaansa. Jälleen yksi asia, mikä nostaa minun kunnioitusta Seligsonin tuotteita kohtaan.

Lisää tuottoa!

Astukaamme astetta riskisempiin ja samalla tuottavampiin sijoituksiin. Eri maiden obligaatiot eli velkakirjat ovat riskisempiä kuin talletustakuun piiriin kuuluvat pankkitalletukset. Näissä riski luonnollisesti liittyy aina kyseisen maan takaisinmaksukykyyn. Islannin ja viimeisimpänä Kreikan tapaukset osoittavat, että näihin todellakin liittyy riskiä.

Kotimaiselle riskiä kaihtavalle sijoittajalle ovat Suomen valtion obligaatiot luonnollinen valinta. Niitä voi pitää riskitasoltaan pieninä. Valtion tuotto-obligaatiot ovat ainoita Suomen valtion liikkeelle laskemia sijoitustuotteita, jotka ovat kotitalouksien ulottuvilla.

Ajankohtaista tietoa valtion liikkeelle laskemista obligaatioista löytyy valtiokonttorin kotisivulta. Sivuilta selviää mm. että edellisen liikkellelasketun tuotto-obligaation kuponkikorko on 2,4%. Tätä kirjoittaessa ei Suomen valtiolla ole tarjolla merkittäväksi obligaatiota. Yleensä näitä tulee tarjolle 2-4 kertaa vuodessa.

Kun nyt puhutaan riskistä ja tässä tapauksessa mahdollisimman pienestä riskistä, niin tulee myös ottaa aika huomioon. Aikaan liittyy aina epävarmuutta. Mitä pidempi aika, sitä enemmän voi välissä tapahtua. Siten lyhytaikaiset velkainstrumentit (esim. rahamarkkinarahastot) omaavatkin vähemmän riskiä kuin pitkäaikaiset velkakirjat. Tämän takia myös joukkovelkakirjat tarjoavat parempaa korkoa.

Erityisesti pitkäaikaisiin velkakirjoihin liittyy korkoriskiä. Perusperiaate on, että korkotason noustessa näiden arvo laskee ja korkojen laskiessa nousee. Aiemmassa kirjoituksessani olen käsitellyt tätä toimintamekanismia ja sen taustoja tarkemmin, joten en nyt mene siihen syvällisemmin. Toinen velkakirjoihin liittyvä riski on luottoriski eli riski siitä ettei toinen osapuoli kykene maksamaan lainaa takaisin. Muita riskejä ovat inflaatioriski, ulkomaisissa velkakirjoissa mahdollinen valuuttakurssiriski, sekä myyntitappion riski mikäli omistuksesta haluaa luopua kesken laina-ajan.

Riskejä on siis jo huomattavasti enemmän kuin talletusten osalla. Riskiä kaihtavalle sijoittajalle velkakirjoista varteenotettavimmat vaihtoehdot ovat hyvässä kunnossa olevien valtioiden obligaatiot, sekä mahdollisesti kuntaobligaatiot.

Kuntaobligaatioista saa lisätietoa www.kuntaobligaatio.fi sivustolta. Näiden obligaatioiden liikkeellelaskijana toimii Kuntarahoitus Oyj. Kuntaobligaatioilla rahoitetaan kuntien rakennus- ja kehityshankkeita. Kuntaobligaation kotisivulle voi jättää oman sähköpostiosoitteen, jolloin saa automaattisesti tiedon, kun seuraava kuntaobligaatio tulee merkittäväksi. Tätä kirjoittaessa ei obligaatiota ole merkittävänä.

Samoin kuin määräaikaistalletusten kohdalla, myös obligaatioihin liittyy sama ongelma mikäli rahat tarvitseekin käyttöön ennen lainan eräpäivää. Jälkimarkkinat eivät aina toimi tällaisen sijoittajan eduksi, joten velkakirjan myynti kesken juoksuajan ei välttämättä ole järkevää. Suorien obligaatiosijoitusten sijaan sijoittaja voikin lähteä mukaan näppärästi ostamalla rahastoa.

Pitkän koron rahastoista suosittelen jälleen Seligsonin tuotetta, Seligson Euro-obligaatiota. Rahaston merkintä- ja lunastuspalkkiot ovat 0%, mikäli rahat pitää sijoitettuna yli kolmen kuukauden ajan. Vuotuinen hallinnointipalkkio on 0,28%.

(Seligson Euro-obligaatio rahaston sijoitukset 25.2.2010. lähde: Seligson)

Seligsonin Euro-obligaatio rahasto on syönyt sisäänsä eri euroopan valtioiden obligaatioita. Tällä rahastolla saa siten hyvän hajautuksen eri maiden obligaatioihin. Sijoitusten joukossa on Kreikan, Italian ja Espanjan obligaatioita. Näiden maiden taloudellinen tilanne ei ole aivan paras mahdollinen. Kaiken kaikkiaan näiden maiden osuus rahastosta on 21,56%. Riskiä siis on jonkun verran. Rahaston laskettu tuotto-odotus seuraavan vuoden ajaksi on 2,53%.

Valtio- ja kuntaobligaatioiden jälkeen riskiä kasvatettaessa ovat vuorossa yrityslainat. Korkean luottoluokituksen omaavien yritysten lainoissa saattavat riskit olla vielä maltillisen sijoittajan siedettävissä. Tästä siirryttäessä luottoluokituksissa huonompaan suuntaan kasvavat riskitkin jo huomattavasti. High yield lainat, joita annetaan huonon luottoluokituksen (tai luokittelemattoman) omaaville yrityksille, sisältää jo huomattavaa riskiä. Ne eivät enää missään tapauksessa kuulu riskiä kaihtavan sijoittajan salkkuun.


Lopuksi muutama sana kullasta

Kultaa on myös perinteisesti pidetty vähäriskisenä sijoituksena. Finanssikuplan puhjettua on kullan hinta noussut voimakkaasti. Monet pitävät kullan nykyistä hintaa kuplana. Tunnustan, että lukeudun heihin.

En pidä kultaa tällä hetkellä vähäriskisenä sijoituksena. Kullan volatiliteetti eli sen arvon vaihtelu on historiallisen korkealla. Nyt kultaan rahojaan sijoittava voi pettyä karvaasti myöhemmin, kun lunastaa matalariskisenä pitämänsä sijoituksen.

(Kuva: thinkpanama [flickr])

Kysyin teiltä - lukijoilta - mistä eri asioista haluaisitte minun kirjoittavan. Sain monta hyvää vastausta. Nyt otan näistä käsittelyyn ensimmäisen eli pohdin mitä hieman myöhemmällä iällä aloittava sijoittaja eroaa nuoremmasta - vai eroaako mitenkään?


Hyvät lähtökohdat

Yleensä vanhemmalla henkilöllä on taloudellinen tilanne hyvä, vaikka poikkeuksiakin toki löytyy. Lapset ovat vanhempia, kenties jo muuttaneet pois kotoa. Työsuhde on monesti vakaampi, kuin nuoremmilla vasta työelämää aloittavilla henkilöillä. Palkkakehityskin on yleensä pitänyt huolen siitä, että ansiotaso on nuorempia kolleegoja parempi ja asuntolainaakin on tullut lyhennettyä jo pidempi tovi - hyvässä tapauksessa maksettua jo kokonaan pois.

Tilanne sijoittamiselle on siis hyvä - rahaa kun jää yleensä normaalin elämisen jälkeen yli. Jos nyt ajatellaan vaikka 45 -vuotiasta henkilöä, niin hänellä on vielä edessään pari kymmentä vuotta eläköitymiseen. Tässä ajassa ehtivät sijoitukset jauhaa varsin mukavan tuoton - mikäli tarkoitus on kohentaa eläkettä.


Haaveita ja unelmia

Ennen sijoittamisen aloittamista tulee iäkkäämmän henkilön käydä läpi samat mietiskelyt, kuin nuorenkin henkilön. Tuloksellinen sijoittaminen vaatii aina suunnitelman - ilman suunnitelmaa sijoittaja on kuin eksynyt valtamerilaiva ilman toimivaa kompassia. Kun on tavoite on huomattavasti helpompaa löytää eri vaihtoehdot sen saavuttamiseksi.

Tavoite, joka tulisi saavuttaa vuoden kuluttua vaatii aivan erilaisen strategian kuin tavoite, johon on kymmeniä vuosia. Aivan ensimmäisenä tulee siten pysähtyä miettimään omaa elämää ja sitä mitä siltä haluaa. Onko jotain intohimoja ja tavoitteita, joita haluaa saavuttaa? Ovatko ne sellaisia, että niiden saavuttaminen vaatii rahaa? Haluatko turvaa eläkepäiville vaiko mahdollisesti helpottaa jälkipolvien elämää jättämällä heille oman pesämunan ajan jättäessä sinusta? Kenties haluat kiertää maapallon ympäri viiden seuraavan vuoden kuluessa?

Listaa nämä taloudelliset tavoitteet ylös. Ei haittaa vaikka listastasi tulee pitkä. Järjestä se vielä sen mukaan mitä pidät itsellesi tärkeimpänä. Mieti vielä seuraavaksi kuinka pitkän ajan kuluttua haluaisit minkäkin asian listalta toteuttaa. Seuraavan Thaimaan matkan haluat ehkä tehdä seuraavan vuoden aikana, auton vaihtaa uuteen seuraavan 4-5 vuoden sisällä ja kenties parin kymmenen vuoden kuluttua alkavien eläkepäivien turvaksi saada kerättyä 10.000 euron vararahaston.

Kenties tässä vaiheessa tunnistat jo muutaman epärealistisen tavoitteen. On mahdotonta omistaa puolen miljoonan euron arvoinen Ferrari vuoden kuluttua vaikka sen kuinka haluaisi ja olisi kirjannut ylös. Toinen vaihe teilata ja tunnistaa epärealistiset tavoitteet on varsinaisen sijoitussuunnitelman laadinnan yhteydessä, kun selviää, että tavoitteen saavuttaminen on yksinkertaisesti mahdotonta. Siirtykäämme seuraavaksi tekemään sijoitussuunnitelma.


Sijoitussuunnitelma on säästäjän kompassi

Tässä vaiheessa listalla on mitä todennäköisimmin erilaisia tavoitteita erilaisilla aikajänteillä. Ja tämä on ihan hyvä. Sijoittajalla saa olla useita eri tavoitteita samanaikaisesti. Jokainen näistä vain tarvitsee omat laskelmansa, jotta ne saadaan toteutettua. Lyhyen aikavälin tavoitteet vaativat erilaiset sijoitusinstrumentit (esim. rahamarkkinarahastot ja korkotuotteet), kuin pitkän aikavälin tavoitteet (monesti osakkeet). Lisäksi käytettyihin instrumentteihin vaikuttaa sijoittajan oma riskinsietokyky.

Tämän jälkeen on aika laatia varsinainen suunnitelma. Minkälaisilla säästöillä lähdetään tavoittelemaan mitäkin tavoitetta. Lähtökohtana sijoittamiselle voi käyttää kuukausittaista rahamäärää, joka elämisestä jää ylitse. Joissakin tapauksissa voi käytössä olla kertaluonteinen suurempi summa. Apuna kannattaa käyttää netistä löytyviä laskureita, kuten vaikkapa Calkoon säästölaskuria. Laskurilla selviää helposti mitkä tavoitteista on saavutettavissa milläkin aikajänteellä huomioiden säästettävät summat ja aika tavoitteeseen.

Otetaan esimerkiksi henkilö, jolla jää elämisen jälkeen käytettäväksi 500 euroa kuukaudessa ylimääräistä rahaa. Yhtenä hänen haaveena on päästä matkalle maailman ympäri. Matka vaatii 5000 euroa ja reissuun tulisi päästä 5 vuoden kuluttua. Kun laskuriin syötetään tavoitteeksi 5000 euroa ja vuosittaiseksi säästöksi 900 euroa, on vastaus 4% vuosituotolla noin 5 vuotta. Tämä tavoite olisi siis saavutettavissa noin 75 euron (900/12=75) kuukausisäästöillä käyttäen matalariskisiä sijoitustuotteita. Käytettäväksi jää vielä 425 euroa kuukaudessa muiden tavoitteiden saavuttamiseen.

Lähde liikkeelle listan kärkipäästä - siis niistä tavoitteista, jotka ovat itsellesi tärkeimmät. Jonglööraa näin itseäsi tyydyttävä kokonaisuus aikaiseksi. Kenties joudut vaihtamaan yhden ison pitkänajan tavoitteen kahteen lyhyempään, mutta edullisempaan. Todennäköisesti joudut myös tasapainottelemaan erilaisten säästösummien ja -aikojen kesken, unohtamatta erilaisia tuottoprosentteja. Muista kuitenkin, että saavuttaessasi lyhyen tavoitteen vapautuu siitä käytettäväksi kuukausittain lisää rahaa muihin tavoitteisiin.

Jollet aliarvioinut riskinsietokykyäsi ja yliarvioinut sijoitusten tuottoja, niin nyt sinulla on valmis realistinen suunnitelma haaveittesi toteuttamiseksi!


Muutama sana riskistä

Lyhyen ajan tavoitteita varten kannattaa laskelmissa käyttää maltillisia tuottoprosentteja. Tämä johtuu siitä, että lyhyelle ajalle ei kannata ottaa riskiä kuin pieni määrä. Miksi? Maltillisempi tuottovaatimus tarkoittaa samalla myös todennäköisempää tuottoa. Riski ja tuotto ovat toisiinsa sidotut. Korkealla riskillä on mahdollista saada parempaa tuottoa, mutta se on myös lyhyellä aikavälillä epätodennäköisempää. Riskin kasvaessa toteutuva tuotto heiluu rajummin lyhyellä aikavälillä. Esimerkiksi, jos tavoite on vuoden päässä ja varat siihen sijoitettuna korkeariskiseen tuotteeseen voi vuoden kuluttua olla jäljellä varoista vain puolet. Tai hyvässä tapauksessa ne ovat kaksinkertaistuneet. Tai sitten varojen arvo on jotakin näiden kahden väliltä.

Pitkällä aikavälillä raju lyhytaikainen heilunta tasoittuu ja siksi korkeariskisemmät sijoitustuotteet, kuten osakerahastot, soveltuvat vain pitkäaikaiseen säästämiseen. Tämä tarkoittaa useita vuosia, jopa kymmeniä vuosia.

Tärkein määräävä tekijä tuottotavoitetta asetettaessa on kuitenkin sijoittajan oma riskinsietokyky. Mitä pienempää tuottotavoitetta laskelmissa käyttää, sitä todennäköisempää on myös tavoitteen saavuttaminen, sillä tarvittava riskin ottaminen tavoitteeseen pääsemiseksi on pienempi.


Mutta miten tämä eroaa nuoremmasta sijoittajasta?

Niin, eihän se eroakaan. Perusresepti niin nuorelle, kuin vanhalle sijoittajalle on nimittäin täysin sama. Se missä eroavaisuutta tulee on sen soveltaminen. Siinä missä nuoremmalla sijoittajalla on enemmän riskinsietokykyä (tai ainakin luuloa siitä, että sietää hyvin riskiä!) ja mahdollisuus pidemmällä oleviin tavoitteisiin - on vanhemmalla sijoittajalla monesti matalempi riskinsietokyky ja tavoitteet lähempänä. Toisaalta esimerkiksi 45 -vuotiaalla on vielä runsaasti edessä aikaa sijoitettavaksi ja siten kaikki mahdollisuudet hyötyä runsaasti sijoitusten korkoa korolle efektin positiivisesta vaikutuksesta.

Motivaation sijoittamiseen ja säästämiselle tulee jokaisen löytää itsestään. Kukaan ei voi asettaa niitä ulkoapäin. Vain tavoitellessa jotakin itselle tärkeää asiaa myös sitoutuu sen saavuttamiseen. Sijoitussuunnitelma toimii pitkän aikavälin tukena sijoittajalle, sillä oikein tehtynä se näyttää realistisen tavan päästä tavoitteisiin. Tällöin myös tietää, että haluttu tavoite on saavutettavissa.

(Kuva: Ken Wilcox)

Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun edellisen kerran kirjoitin PS-tilistä. Silloin PS-laki oli vasta valmisteilla, eikä lain läpimeno eduskunnassa ollut mitenkään kirkossa kuulutettu. Tämän jälkeen PS-tilin tuomia hyötyjä ja haittoja on käsitelty erilaisin laskuesimerkein useissa eri medioissa. Niinpä hyppään suoraan ylitse näiden perusasioiden, jotka on jo loppuun kaluttuja.

Veronmaksajain keskusliiton Taloustaito -jäsenlehdessä liiton johtava lakimies Juha Koponen toi esille mielestäni hyviä uusia näkökantoja, joihin en muualla ollut vielä aiemmin törmännyt. Nämä seikat ansaitsevat mielestäni suurempaa huomiota, joten nostan ne tässä esille ja toivon, että asiat herättävät PS-tilin ympärillä uutta keskustelua.

Ensimmäinen ongelma liittyy avioerotilanteeseen, mikäli puolisoilla ei ole ollut avioehtoa. Avioero aiheuttaa PS-tilin purkautumisen tällaisessa tilanteessa. Sen lisäksi, että PS-säästäjä pääsee nauttimaan siitä, että vain puolet PS-tilin säästöistä jää itselle, joutuu säästäjä lisäksi maksamaan 28%:n pääomaveron nostetuista varoista. Aivan sama miten säästöt ovat sinä aika kehittyneet. Vero menee koko summasta. Kuten Koponen toteaa: "Avioerossa säästäjälle voi jäädä luu käteen."

Toinen ongelma liittyy PS-säästäjän ennenaikaiseen kuolemaan ja PS-tilin perintöverotukseen. Nimittäin tällöin verottaja verottaa kertyneet säästöt, sekä tulona, että perintönä. Ensiksi verottaja ottaa omansa säästöjen kuolinhetken mukaisen arvon mukaan pääomaverona eli 28%. Jäljelle jääneestä osasta verottaja ottaa sitten vielä perintöverotuksen mukaisesti verot pois. Esimerkiksi perillisten ollessa PS-säästäjän lapsia perintövero on jäljellä olevasta osasta vielä noin 10-13%. Vanhoihin eläkevakuutuksiin liittyi verovapaa kuolintapauskorvaus, joka uusilta PS-tileiltä on siis poistettu!

PS-tilillä olevia säästöjä ei saa luovuttaa, eikä pantata. Tähän verottaja iskee armottomasti, mikäli henkilö laittaa säästöt vaikka lainan pantiksi. Tällöin lainan määrä katsotaan pääomatuloksi 50%:lla korotettuna. Esimerkiksi, jos PS-säästäjä ottaa 10.000 euron lainan, jonka vakuutena käyttää PS-säästöjä, joutuu hän maksamaan pääomatuloveron 15.000 eurosta.

PS-tilin tuotot voivat joutua myös kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun PS-tilille on tehty sijoituksia ulkomaisiin arvopapereihin ja saatu näistä osinkoa. Yleensä maa, josta osingot tilitetään pidättää ensin oman lähdeveronsa. Suomen verotuksessa tätä veroa ei kuitenkaan voida hyvittää, sillä tulo menee verovapaalle PS-tilille. Nostovaiheessa PS-tilin säästöt verotetaan kuitenkin kokonaisuudessaan 28%:n pääomaverolla, eikä ulkomaille maksettu vero pienennä tämän veron määrää.

Oman ongelmansa voi muodostaa henkilön muuttaminen eläkeiässä ulkomaille. Tämä johtuu uuteen lakiin kirjatusta veronkiertopykälästä. Tällä Suomen valtio on pyrkinyt turvaamaan omat veronsa PS-tilin säästöistä ja estämään sen, ettei henkilöt hyödyntäisi eri valtioiden erilaisia verolainsäädäntöjä ja -sopimuksia. Ongelma on kuitenkin siinä, että PS-tilin säästöt kuuluvat koko sopimusajan säästäjälle itselleen. Suomessa verottaja verottaa varojen nostamista 28%:n pääomatuloveron mukaisesti, mutta säästäjän uusi kotivaltio ei välttämättä katso näitä varoja verotettavaksi tuloksi. Onkin epäselvää miten tällaisia suorituksia tulisi kohdella. Katsotaanko tämä veronkierroksi?

(Flickr: credit-card, b.franchina)

 Maksamattomia laskuja, erääntyneitä velkoja, pikavippejä, luottokortteja...

Yhä useampi suomalainen löytää itsensä tilanteesta, jossa talous ei ole enää hallinnassa eivätkä omat neuvot riitä.

Kukkaron herraksi on lifestyle-ohjelma, jossa ihmisiä autetaan ulos talouden umpikujasta. Rahaongelmien syyt ovat yhtä moninaiset kuin ihmisetkin.

Näin kuvaa itseään YLE:n tuottama Kukkaron herraksi -ohjelma, jota esitetään sunnuntaisin TV1:llä kello 19:15.

Vaikkei oma tilanne olisi kriisiksi kehittynytkään, on tämä silti mielenkiintoista katsottavaa kaikille säästämisestä kiinnostuneille.

Yhdessä tulevista jaksoista esiintyy Atte, joka sijoitti WinCapitaan ja on nyt työttömänä. Taloudellinen ahdinko kuuluu Aten päivittäiseen elämään. Hmm....

Uuden tuotantokauden ensimmäinen jakso esitettiin viime sunnuntaina. Jaksossa lähinnä kurkistettiin aiemmalla tuotantokaudella mukana olleiden henkilöiden nykyiseen tilanteeseen. Kaikilla tuntui yhteisenä nimittäjänä olevan se, että raha-asiat heikensivät nukkumista. Mikäli sinulta jäi ensimmäinen jakso näkemättä, voit katsoa sen ilmaiseksi tästä.

(Despair, Flickr: Diana Debord)

Edellinen vuosikymmen on lehtien mukaan ollut historiallisen huono. Lehdistö on repinyt toinen toistaan räikeämpiä otsikoita aiheesta. Vakiintuneeksi käsitteeksi tuntuu jääneen ajatus, että vuodet 2000-2009 olivat ns. sijoittajan kadotettu vuosikymmen. Ei siis ihme, että nyt on jälleen nostettu parrasvaloihin väitteitä joiden mukaan buy & hold strategia ei toimi ja ainut oikea tapa sijoittaa on aktiivinen. Kukaan ei kuitenkaan tunnu muistavan sitä, että aktiivisesti hoidetut rahastot ovat sukeltaneet jopa enemmän kuin passiivisesti hoidetut, mikä on aivan loogista korkeammista kuluista johtuen. Sen sijaan jälleen syötetään ikivanhaa pajunköyttä - aktiivisella salkunhoidolla on mahdollista hyötyä sahaavasta markkinatilanteesta tekemällä oikein ajoitettuja ostoja ja myyntejä.

Kuinka yksinkertaista! Harmi vain, että tutkimusten mukaan juuri se oikea ajoitus on mahdotonta.

Mutta katsokaamme hieman syvällisemmin tätä niin kutsuttua kadotettua tai menetettyä vuosikymmentä...

(OMX Helsinki CAP 10 vuoden kurssihistoria)

Pikaisella vilkaisulla kurssihistoriaan edellinen vuosikymmen näyttää tosiaan huonolta. Kurssit ovat Suomessa edelleen parisen prosenttia alemmalla tasolla kuin alkuvuonna 2000. Tapahtuneen inflaation vuoksi tuolloin sijoitetun rahan nykyarvo on itse asiassa vieläkin vähemmän.

Yhtä huonosti näyttää vuosikymmen menneen myös rapakon toisella puolella - USA:ssa. Mikäli sijoitti 100.000$ Vanguardin S&P 500 -indeksiä seuraavaan indeksirahastoon tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2000 - oli sijoituksen arvo 89.072$ joulukuun puolivälissä 2009. Inflaatiokorjattuna sijoituksen arvo on vieläkin pienempi - 69.114$.

Äkkiseltään väite sijoittajan kadotetusta vuosikymmenestä tuntuu siis oikealta. Ja näin asia onkin mikäli tosiaan sijoitti kertasumman osakkeisiin tuolloin. Mutta tämä kuvaa varsin huonosti tavallisen sijoittajan tapaa sijoittaa rahojaan. Hyvin harva tekee suuria kertaluonteisia sijoituksia. Sen sijaan tyypillinen palkkatyössä käyvä henkilö ostaa lisää osakkeita, korkoja ja muita sijoitustuotteita, mitä salkkuunsa sitten on valinnutkaan, lisää joka kuukausi.

Näin katsottuna tilanne muuttuu. Edellinen vuosikymmen on tällaisille sijoittajille ollut kaikkea muuta kuin menetetty vuosikymmen. Tällainen mielestäni tyypillinen sijoittaja on voinut jopa kaksinkertaistaa sijoitustensa arvon edellisen vuosikymmenen aikana!

Kuinka tämä on voinut olla mahdollista? Puhutaan ensiksi hieman hajauttamisesta. Esimerkiksi sijoittaminen pelkästään S&P 500 -indeksiä seuraavaan tuotteeseen on aivan riittämätön. Se koostuu vain suurista yhtiöistä, joten sijoitusten ulkopuolelle jää paljon pieniä yhtiöitä, jotka historiallisesti ovat tuottaneet paremmin, kuin suurten yhtiöiden osakkeet. Lisäksi puuttumaan jää kokonaan kansainvälinen hajautus.

Oletetaan, että jenkkisijoittaja on siten päättänyt hajauttaa osake ostonsa 50/50 periaatteella kotimarkkinoille ja ulkomaille. Mikäli hän on ostanut 50.000 dollarilla vuonna 2000 Vanguard Total Stock Market Index Fund:ia, joka pitää sisällään USA:laisia osakkeita, sekä 50.000 dollarilla Vanguard Total International Stock Index Fund:ia, joka pitää sisällään kansainvälisia osakkeita, on tilanne jo parempi. Jo tällainen yksinkertainen hajautus olisi kasvattanut sijoitetun 100.000 dollaria yhteensä 109.334 dollariin. Tosin tämäkin summa vastaisi inflaatiokorjattuna vajaan 85 tuhannen dollarin  alkuperäistä sijoitusta, mutta on jo parempi, kuin pelkkään S&P 500 -indeksiin sijoittaminen.

Siirrytään skenariossa astetta realistisempaan suuntaan. Lähes kaikki sijoittamisen perusteokset jaksavat muistuttaa sijoitusten jakamisesta korko- ja osakesijoitusten kesken. Siihen on hyvät syyt. Oletetaan jenkkisijoittaja 50-vuotiaaksi, jolloin korkopositio voisi muodostaa puolet sijoituksista. Jaetaan osakesijoitukset samalla tavalla kuin aiemmassa skenariossa puoliksi Yhdysvaltalaisiin ja puoliksi kansainvälisiin osakkeisiin. Näin muodostuu sijoitussalkku, jonka allokaatiot ovat 25/25/50. Tällaisen salkun tulos olisi ollut vajaat 146 tuhatta dollaria ja inflaatiokorjattunakin vastannut vajaan 113 tuhannen dollarin sijoitusta vuonna 2000. Tässä tapauksessa ei voitaisi enää puhua kadotetusta vuosikymmenestä.

Toistaiseksi olen puhunut pelkistä kertasijoituksista. Kuten totesin, tämä ei kuitenkaan ole se tapa, jolla suurin osa meistä sijoittaa rahojaan. Otetaan edellä esitettyyn sijoitustapaan mukaan kuukausisäästäminen. Oletetaan samalla tavalla, että henkilön salkun allokaatio on 25/25/50 ja vuonna 2000 hän on tehnyt 100.000$:n kertasijoituksen tämän mukaisesti. Tämän lisäksi hän tekee 1000$:n kuukausisijoituksia. Kerran vuodessa salkku tasapainotetaan uudelleen, jolloin sijoitusten painotukset palautetaan takaisin 25/25/50 suhteeseen.

Tällaisen tavanomaista sijoitusstrategiaa vastaavan salkun tulos? 313.747$! Inflaatiokorjattunakin sijoituksen arvo vastaa yli 260 tuhatta vuoden 2000 dollaria. Kadotettu vuosikymmen? Sallikaa minun nauraa!

(Eri sijoitusstrategioiden tuotot viimeiseltä vuosikymmeneltä inflaatiokorjattuina)

Vaikka henkilö olisi aloittanut kuukausisäästämisen kyseisellä allokaatiolla vuonna 2000 ilman minkäänlaista kertasijoitusta olisivat sijoitukset yhä tukevasti plussalla - myös inflaatiokorjattuna.

Pitkäjänteinen säästäminen on edelleen kannattavaa, eikä lehdistön skandaalihakuisesta uutisoinnista menetetystä vuosikymmenestä kannata hätääntyä. Kaikkein vaikeinta on pitää kaiken uutispommituksen keskellä oma pää kylmänä ja jatkaa sijoittamista piittaamatta pahan ilman linnuista. Jatkuva säästäminen ja sijoittaminen on yhä kannattavaa!

Vuosi 2009 on viimein saatu pakettiin. Vuoden lopun tilanne on yläpuolella. Salkkuun ropisi vielä aivan viimeisinä pörssipäivinä osinkoja, jotka kohottivat salkun kokonaistuoton yli 16%:iin. Osinkoja olisi pitänyt tulla 31.12. lisää muutamia satoja dollareita, mutta ainakaan vielä ne eivät ole kirjautuneet Nordnetin tilille.

Kaupankäyntikuluja kertyi vuodelta 2009 yhteensä 108,39€. Säilytysmaksut olivat 0€. ETF:ien kulut eivät suoraan näy omistajalle vaan ne näkyvät jaettavan osingon, ETF:n hinnan ja spreadin muodossa. Valuutanvaihdosta kertyvistä kuluista (osto- ja myyntikurssin erotus 0,15%) en ole pitänyt kirjaa.

Osinkojen osalta olen pitänyt kirjaa sekä verottomista, että veronpidätyksen jälkeisistä tuotoista. Tämä on siinä mielessä mielenkiintoista, että näin näen tuoton eron sellaiseen sijoitustuotteeseen, joka kykenisi sijoittamaan osingot itse uudelleen. Kaikki käyttämäni ETF:ät jakavat osinkoja. Mikäli näille ETF:lle olisi olemassa osingot uudelleen sijoittavat vaihtoehdot olisin päässyt 0,13% suurempaan vuosittaiseen tuottoon tai 0,29% suurempaan kokonaistuottoon kahden vuoden ajalta. Näin lyhyeltä sijoitusajalta ero on vielä niin pieni, ettei sillä ole oikeastaan merkitystä. Vuosien kuluttua kokonaistuoton osalta eron pitäisi ratketa huomattavasti suuremmaksi.

Ohessa on kuvaaja vuosituotoista. Sekä vuosi 2008, että vuosi 2009 olivat poikkeuksellisia sijoitusvuosia, mikä näkyy myös tuottoprosenteissa. Kun vuonna 2008 sain sijoituksille -33,73%:n tappion, pääsin tänä vuonna vastaavasti huikeaan +41,17%:n tuottoon.

Tässä näkyy samalla kuukausittain tehtyjen ostojen voima. Mikäli olisin vuonna 2008 tehnyt kertaostoksen, joka olisi ensin tuottanut -33,73% ja seuraavana vuonna +41,17% olisi salkku edelleen noin -6,5%:n tappiolla. Kuukausittaisilla ostoilla on päässyt hyötymään alhaisista markkinahinnoista.

Näin raju vuosituottojen heilunta on samalla osoitus tekemäni salkun riskisyydestä. Jos vuosi 2008 oli sijoitusmielessä yksi kehnoimmista ja vuosi 2009 parhaimmista, niin on oletettavaa, että vuoden 2010 tuotto jäänee jonnekin näiden kahden vuoden tuottojen välimaastoon. Sen enempää en seuraavan vuoden tuottoja ala arvuuttelemaan, sillä menen kuitenkin siinä pieleen.

Sijoitetun pääoman kehitystä olen seurannut joulukuusta 2008 lähtien. Joka kuukausi, kun päivitän blogiin tekemäni ostot, saadut osingot ja tuoton kehityksen - päivitän samalla pääoman arvon erilliseen taulukkoon. Tämän taulukon kuvaaja on ohessa yläpuolella.

Positiivista itselleni on ettei tästä kuvaajasta löydy toistaiseksi ainuttakaan notkahdusta. Vaikka sijoitusten tuotto on toisinaan ollut negatiivista - kuten vielä vuoden 2009 alku oli - on pääoman kehitys ollut silti jatkuvasti nousussa. Tämä on johtunut siitä, että olen kyennyt kasvattamaan sijoitusomaisuuden määrää uusilla ostoilla osakkeiden halventumisesta huolimatta. Tulevaisuudessa toki kuoppia kuvaajassa tulee esiintymään, sillä kuukausi kuukaudelta uusien ostojen vaikutus sijoitusomaisuuteen on pienempi.

Ennustettua ja toteutunutta pääoman kehitystä kuvaava graafi pitää mielessäni pidemmän ajan suunnitelman eli taloudellisen riippumattomuuden. Tavoitteeni on saavuttaa noin puolen miljoonan sijoitusomaisuus, joka laskujeni mukaan riittäisi kaikkiin kuluihin elämäni loppuun saakka. Itse asiassa huomattavasti pienempikin summa riittäisi. Mikäli olen valmis tinkimään menoista, niin laskujen mukaan alarajana voisi pitää 200.000€:n sijoitusvarallisuutta. Tällöin sijoituksista voisi lohkaista elämiseen vuosittain noin 20.000€ (miinus verot) ja sijoitusomaisuuden määrä säilyisi samana. Inflaation vaikutuksesta tosin omaisuuden reaaliarvo pienenisi vuosittain. Tätä summaa pidän näistä syistä ehdottomana alarajana itselleni. Ehtona on myös se, että olen täysin velaton. Tällä hetkellä minulla on yksi velka, asuntolaina.

Toteutunut sijoituspääoma näkyy graafissa punaisella värillä. Sinisellä värillä olen merkinnyt ennustettua kehitystä. Ennustelaskut perustuvat 500 euron kuukausittaisiin osakeostoihin, joille saisi 12%:n vuosikoron.

Toistaiseksi toteutunut sijoituspääoma on ollut huomattavasti korkeampi, kuin olen laskelmissa projisoinut. Tämä on johtunut pääasiassa siitä, että olen kyennyt laittamaan sijoituksiin rahaa kiinni paljon suurempia määriä kuin alunperin olin ajatellut. Vuonna 2008 keskimäärin 1420 euroa kuukaudessa ja vuonna 2009 keskimäärin 1095 euroa kuusittain. Tämä on huomattavasti enemmän kuin alkuperäisen laskelmani mukainen 500 euroa kuukaudessa. Kaikesta huolimatta en ole päivittänyt ennustettani vastaamaan korkeampia sijoitusmääriä. Olen tästä saanut palautetta myös teiltä - blogin lukijoilta. Tähän on olemassa erittäin hyvät syyt. Ensiksi tulee pitää mielessä, että ennusteeni on laskettu varsin pitkälle ajalle - noin kahdelle kymmenelle vuodelle. Tässä laskelmassa 500 euroa kuukaudessa on tuon ajan keskimääräinen rahamäärä, jonka kykenen säästämään sijoituksiin kuukausittain. Ja nyt tiputan sen pommin, miksi tulevina vuosina kuukausittaiset säästömäärät palautuvat takaisin lähelle tätä ennustamaani pitkän ajan keskiarvoa. Syy on se, että...

...saamme LAPSEN! Kyllä, mikäli kaikki menee hyvin (kop! kop!) syntyy perheemme esikoinen ensi kesänä. Lapsen hankinta on kallis investointi. Kuten Saituri omassa blogissaan toteaa on lapsen kustannukset vanhemmille keskimäärin 105 600 euroa! Lapsi tulee perheeseemme toivottuna ja suunniteltuna. Tästä seikasta ja sen johdannaisista johtuen tulee sijoitusvuodesta 2010, sekä vielä muutamasta sen jälkeisestä vuodesta erittäin haasteellisia.

Kuluja ensi vuodelle on jo nyt tiedossa runsaasti. Lapsesta johtuen talven tai kevään aikana on tarkoitus purjehtia avioliiton onnelliseen satamaan. Tästä tulee kuluja ainakin vihkisormuksen, hääpäivän, avioehdon laatimisen ja häämatkan muodossa, vaikka itse seremonia onkin tarkoitus hoitaa erittäin pienimuotoisesti maistraatissa.

Tämän lisäksi tuleva vaimoni joutuu jäämään töistä kotiin hoitamaan syntyvää lasta, jonka seurauksena perheen tulot tulevat pienenemään. Tämä on luonnollisesti pois käytettävistä tuloista, jonka vuoksi "ylimääräisen" rahan määrä - jota aiemmin riitti sijoituksiin suhteellisen runsaasti - tulee pienenemään.

Eivätkä kulut tähän pääty. Tulevan lapsen sosiaalistamisen vuoksi on perheeseen pakko hankkia toinen auto nykyisen työsuhdeauton lisäksi. Koska asumme haja-asutusalueella ei julkisia kulkuyhteyksiä ole. Tämän johdosta toinen auto on ainut vaihtoehto, jotta äiti ja lapsi pääsevät liikkumaan asioille samaan aikaan, kun isä juoksee oravanpyörässä muualla. Lisäksi lapsi tarvitsee pinnasängyn, vaatteita, lastenrattaat, turvaistuimen jne jne... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Näiden edellä mainittujen syiden johdosta alkaa elämässäni täysin uusi vaihe. Taloudellisesti jatko tulee olemaan huomattavasti tiukempaa, mutta uskon sen kuitenkin olevan elämän muodossa täydempää ja hauskempaa! Säästäminen tulee kuitenkin olemaan paljon haastavampaa. Kaikista jo tiedossa olevista menoista huolimatta pyrin pitämään sormeni erossa jo tehdyistä sijoituksista. Kuukausittaisia ostoja tulen tekemään mahdollisuuksien mukaan. Odotettavaa kuitenkin on, että kuukausittaiset summat tulevat tippumaan huomattavasti ja voi olla, että joinakin kuukausina en pysty tekemään uusia sijoituksia laisinkaan.

Blogin ylläpito jatkuu kaikesta huolimatta, vaikka voi olla, että päivitystiheys heikkenee uuden elämän tuomien vastuiden vuoksi. Uskon kuitenkin, että seuraamisesta tulee mielenkiintoisempaa, kun säästäminen ja sijoittaminen eivät mene täysin ennalta arvatusti. Muutosten myötä blogin kirjoitukset tulevat varmasti myös saamaan uusia näkökantoja. Joudun esimerkiksi miettimään kuinka aion hoitaa pienokaiselle oman sijoitussalkun ja mitä salkku tulee sisältämään. Holhoustoimilaki määrittää tietyt asiat alaikäisen sijoituksille.

Näistä tunnelmista toivotan kaikille blogin lukijoille oikein menestyksekästä sijoitusvuotta 2010! Teitä on nykyisin vajaat 10 000 lukijaa kuukausittain. Olkoon seuraava vuosi onnekas myös Teille!

Säästämisessä koron korko on ihmeellinen asia. Se on itse asiassa niin ihmeellinen asia, että vaikka asiaa hämmästelee erilaisin laskuesimerkein jaksaa se silti aina yllättää tehokkuudellaan.

Nuoria henkilöitä säästäminen harvemmin jaksaa kiinnostaa. Heillä on houkutuksia joka nurkan takana ja mediakin jaksaa vain laulaa kuluttamisen ihanuudesta. Rahareikiä on monenlaisia. Tulisi suorittaa mopokortti, ostaa se mopo, vähän myöhemmin mahdollisesti ajokortti kevytmoottoripyörälle tai autolle ja vaihtaa ajopeliä. Tietokone vanhenee muutamassa vuodessa, eikä jaksa pyörittää uusimpia pelejä ja niin edelleen. Ei liene yleinen ilmiö, että nuori elää kroonisessa rahapulassa. Tai ainakin median vaatimukset saavat nuoren kuluttamaan enemmän kuin olisi tarpeen.

Vaikka nuoren saisi innostettua säästämään uutta tietokonetta tai mopoa varten on eläköitymistä varten varautuminen sellainen asia, että siitä nuorta ei helposti saa kiinnostumaan. Siinä missä mopoa varten säästäessä muutaman vuoden aikana koron korkoa ei liiemmälti ehdi syntyä, eläköitymisen varautumiseen saatava hyöty on hirmuinen.

Kuvitellaan nuori henkilö A, joka 19 vuoden iässä alkaa säästämään eläkevuosien varalle. Suunniteltu eläköityminen tapahtuisi 65 vuoden iässä. A elää säästäen ja kesätyöstä ansaituilla rahoille kykenee laittamaan sivuun 2000 euroa vuosittain. Hän tekee näin 26 ikävuoteen saakka, jonka jälkeen antaa piut paut koko säästämiselle ja tämän jälkeen unohtaa säästönsä, eikä koske niihin ennen eläkevuosia. Henkilö A siis säästää vain 7 vuoden ajan.

Henkilö B elää "normaalin" nuoruuden kroonisessa rahapulassa, eikä häneltä jää säästöön mitään. Kuitenkin 26 vuoden iässä hän innostuu eläkesäästämisestä. Katsottuaan sijoitusneuvojan kanssa erilaisia tuottokäppyröitä hän innostuu säästämisestä jopa siinä määrin, että päättää säästää 2000 euroa vuosittain aina eläköitymiseensä saakka 65 vuoden ikään asti. Molemmat henkilöt, sekä A, että B saavat 11% vuosituoton sijoituksilleen.

Henkilö A säästää siis vain 7 vuoden ajan ja henkilö B 40 vuoden ajan. Kummalla henkilöllä uskot olevan enemmän säästössä rahaa eläkevuosien koittaessa?

Vastaus saattaa yllättää, sillä ainoastaan 7 vuoden ajan säästäneellä henkilö A:lla on isommat säästöt! Henkilö B pääsee kyllä säästöjensä kanssa hyvin lähelle henkilö A:ta, mutta tämä esimerkki näyttää hyvin kuinka suuri voima nuorena aloitetulla säästämisellä on. Siinä missä henkilö A joutuu säästämään vain muutaman vuoden ajan, joutuu henkilö B myöhemmin säästämään yli 40 vuoden ajan samoilla säästösummilla päästäkseen samoihin rahoihin.

(Säästöt eläkkeen koittaessa)

Laskelmasta nähdään, että 65 ikävuoden jälkeen henkilöllä A on säästössä noin 1,4 miljoonaa euroa ja henkilöllä B noin 1,3 miljoonaa euroa. Siinä missä nuorempana aloittanut eläkesäästäjä sijoitti sivuun vain 14000€ joutui hieman myöhemmin aloittanut säästämään pääomaa 80000€.

Koron korolla on niin suuri merkitys, että siinä missä henkilö B:kin sai huiman 1614%:n tuoton säästöilleen, sai henkilö A tuottoa käsittämättömät 10083% - yli kymmenentuhatta prosenttia!

(Säästöjen kehitys)

Kun säätöjä ja niiden kehitystä verrataan keskenään graafisesti on helppo huomata kuinka myöhemmin on hankala kiriä takaisin nuorempana aloittaneen henkilön säästöjä. Siinä kohden missä henkilö B aloittaa säästämään on henkilöllä A kertynyt säästöjä kuitenkin ainoastaan vajaat 22000 euroa.

(Henkilöiden A ja B alkutilanne)

Mitä nuorempana säästämisen siis aloittaa, sitä helpommin voi myös halutessaan ottaa myöhemmin säästämisen. Myöhemmin aloitettu säästäminen vaatii suurempia säästösummia samoihin lopputuloksiin pääsemiseksi.

Olen tuttuun tapaani laittanut käyttämäni laskelmat internettiin jakoon. Löydät laskelmani tästä linkistä. Laskelmien katsomiseen tarvitset ilmaisen Open Office toimisto-ohjelmiston. Mikäli sinulta puuttuu se voit ladatan sen tästä.

10.5.2010: Taulukon latauslinkki päivitetty.

(Talomme takka)

Yksi ison oman tontin omistamisen hyvä puoli on se, että tontti itsessään tarjoaa käytettäväksi lähes ilmaista energiaa. Tällä energialla tarkoitan tietenkin tontilla kasvavia puita, jotka ovat uudistuva luonnonvara, siis puuenergiaa.

Lämmitämme asuntoamme ahkerasti puulla, erityisesti talvisaikaan. Takan lisäksi talomme sauna on luonnollisesti myös puulämmitteinen. Jotkut väittävät puulämmitteistä saunaa vaivalloiseksi, mutta itse olen jaksanut lämmittää sitä noin joka toinen päivä jo kuuden vuoden ajan, mitä talossa olemme asuneet. Mielestäni puusaunan antama tunnelma, sekä löylyt ovat "sähkögrilliä" paremmat. Puulämmityksen lisäksi käytössämme on kaksi itse asennettua ilmalämpöpumppua, joista toinen on asuinrakennuksen lämmityksen tukena. Ilmalämpöpumpun asentaminen on itse asiassa varsin simppeli toimenpide ja näin pumpun takaisinmaksuaika puolittuu vain muutamaan käyttövuoteen. Mutta ei pumpuista sen enempää, keskityn tässä jutussa puuhun.


Puun menekki ja lämpöarvot

Puuta taloudessamme kuluu arviolta vajaa kymmenen kuutiota vuosittain. Ilman puusaunaa kulutus olisi luonnollisesti pienempi. Metsäpalstan puuntuottokykyyn vaikuttaa moni eri asia, kuten palstan maantieteellinen sijainti, puuston ikä, harvennukset jne. Tämän takia tyhjentävää vastausta siihen montako kuutiota metsähehtaari vuosittain tuottaa ei ole. Jotta asiasta kuitenkin saa jonkinlaisen kuvan, niin jos sanon, että Keski-Suomen korkeudella yksi metsähehtaari tuottaa vuosittain keskimäärin noin 5 kuutiota puuta, en ainakaan valehtele kovin pahasti. Omalla kohdalla voin helposti todeta, että tontin puuntuottokyky on huomattavasti suurempi kuin kulutus. Tonttimme tuottaa siis vuosittain kaiken käyttämämme puun ja vielä enemmän. Tämä, jos mikä on siis ekologista ja kestävän kehityksen mukaista. Puun polttamisessa on sekin hyvä puoli, että kasvaessaan puu sitoo yhtä paljon hiilidioksidia kuin siitä vapautuu poltettaessa.

Oheisessa taulukossa on eri puulajien lämpöarvot. Lämpöarvoltaan koivu on kaikkein paras puu lämmitykseen. Tonttimme puusto koostuu kuitenkin pää-asiallisesti männystä, jonka lämpöarvo on Suomen puulajeista toiseksi paras. Koivuakin tontilta löytyy jonkin verran.


Paljonko säästää? Lukuja pöytään!

Puun käyttäminen sähkölämmityksen lisänä tuo lämmityskaudella huomattavia säästöjä. Etelä-Pohjanmaan Metsäkeskuksen mukaan puulämmityksellä saatava hyöty (kWh) käyttökertojen mukaan sähkölämmityksen lisänä on:

• päivittäin 2500-4000 kWh
• 3-5 kertaa viikossa 1300-2000 kWh
• 1-2 kertaa viikossa 700-1000 kWh
  

Paljonko tämä sitten tekee säästöinä? Takkaa lämmitämme talvisin suurinpiirtein tuon 3-5 kertaa viikossa, joten otetaan 1600 kWh laskun perusteeksi. Käytämme vuodenaikasähköä. Talviarkipäivän siirtomaksu on 5,37c/kWh (hinnat sis. sähköverot ja perusmaksut) ja sähköenergian 5,78c/kWh. Yksi kilowattitunti maksaa meille siten talvella 11,15 centtiä (5,37 + 5,78 = 11,15). Säästön ollessa lämmityksen osalta 1600 kWh tekee se siten 178,40€ (1600 * 11,15 / 100 = 178,4). Tämän lisäksi säästöä tulee puusaunan kautta. Vanhan peukalosäännön mukaan yksi sähkösaunan lämmityskerta maksaa noin euron, joten sitä kautta tulee vielä lisäksi säästöjä melkoisesti. Kaiken kaikkiaan puulämmityksen tuoma säästö liikkunee siis jossakin 300-400 euron tietämillä. Takan käyttö tuo myös säästöjä lämpimän veden kanssa, sillä lämminvesivaraaja sijaitsee takan paloseinän vastakkaisella puolella. Lämmittämällä takkaa päivittäin voisi säästö olla jopa yli 440 euroa.

Koska vuodenaikasähkö on kesäisin huomattavasti edullisempaa on meidän taloutemme kilpailutettu sähkön keskihinta siirtomaksuineen 8,53c/kWh.


Verot takaisin valtiolta

Halkojen tekemisestä tulee väkisinkin kuluja. Moottorisaha syö kaksitahtibensiiniä ja ketjuöljyä. Kirves, suojavarusteet, teräketju, moottorisaha jne. eivät myöskään ole ikuisia, joten myös niitä pitää uusia ajoittain. Siten kustannuksia kannattaakin pyrkiä minimoimaan, aivan kuten sijoittaessakin.

Rekisteröitymällä arvonlisävelvolliseksi metsänkasvattajaksi voi verotuksessa vähentää kaikkien näiden välineiden arvonlisäverot. Esimerkiksi moottorisahan bensiinin ja teräketjuöljyn alvin saa siis verottajalta takaisin. Tämä on niksi, jota monikaan omaan käyttöön puuta tekevä ei ole hoksannut. Arvonlisäverot vähennetään puun myynnistä saadusta alvin osuudesta. Omaan käyttöön puuta tehdessä myyntituloja ei luonnollisestikaan ole, eikä tule, joten verottaja palauttaa kustannuksiin menneen arvonlisäveron takaisin. Jotta verottajalta saa Y-tunnuksen metsänkasvatusta varten tulee metsäpalstan olla riittävän suuri. Aiempina vuosina verottaja piti alarajana kolmea hehtaaria.

Kaikki eivät ole yhtä onnellisessa asemassa, että voisivat kaataa puuta käyttöönsä omalta tontilta. Nykysuunnan mukaiset postimerkin kokoiset tontit eivät tarjoa paljoa kaadettavaa. Mikäli edullinen puuenergia kiinnostaa on yksi vaihtoehto ostaa metsäpalsta. Rekisteröitynyt metsänkasvattaja voi vähentää verotuksessa myös metsäpalstalle kulkemiset omalla autolla. Näin palstalle siirtyminen itsessään on yhtä edullista kuin puut olisivat omalla tontilla.

Mutta kannattaako tämä kaikki vaiva? Tähän sanoisin, että kannattaa, mikäli omalle ajalle ei laske hintaa. Itse katson joka vuotisen polttopuiden teon yleiskunnon ylläpidoksi ja hyötyliikunnaksi. Metsässä kulkeminen myös virkistää mieltä. Onko mukavampaa kuin iltojen pimetessä ja viilentyessä nauttia hyvästä kirjasta takkatulen räiskeessä?

Sana sijoittaja tuo mieleeni kuvan tummapukuisesta mieshenkilöstä, jolla on satojen tuhansien - mieluiten miljoonien eurojen omaisuus. Tänä kesänä tutustuin Pörssisäätiön tekemään tutkimukseen tyypillisestä arvopaperisijoittajasta. Mielikuvani murskaantui. Omalla yli kahdenkymmenenviiden tuhannen euron sijoitusomaisuudella kuulun vauraimpaan 30%:iin kaikista suomalaisista sijoittajista. Tyypillinen salkun koko? Alle kymmenen tuhatta euroa.

(Suomalaisen sijoittajan salkun koko - lähde: Pörssisäätiö)

Keskimääräisen salkun koko on mielestäni huolestuttava. Varsinkin kun tutkimuksen mukaan tyypillinen sijoittaja on yli 50 vuotias, joka säästää eläkepäivien varalle. Tällaisella säästäjällä on eläköitymiseen noin kymmenen vuotta aikaa. Jos noin 30 vuoden työssäoloaikana on ehtinyt kasaamaan vain vajaan kymmenen tuhannen euron salkun on oletettavaa ettei eläköitymisen koittaessa ole salkku tuosta merkittävästi kasvanut. Antaako tämän kokoinen salkku turvaa eläkepäivien varalle? Antaa toki pientä turvaa, mutta mielestäni puskuri ei riitä kovin pitkälle.

Tässä mielessä meillä suomalaisilla on vielä paljon tekemistä. Liian moni herää säästämiseen ja sijoittamiseen aivan liian myöhään. Henkilö, joka alkaa varautumaan eläkkeelle siirtymiseen jo nuorena hyötyy huomattavasti. Koska nuoren henkilön etuna on pitkä aika sijoitusten realisointiin tekee korkoa korolle ilmiö huomattavaa työtä nuoren sijoittajan eduksi. Tämän johdosta saman kokoisen varallisuuden kerääminen vaatii nuorelta kuukausittaiseksi säästösummaksi vain murto-osaa siitä mitä vanhemman henkilön.

Otetaan esimerkki. Nuori henkilö, jolla on 30 vuotta aikaa vielä eläköitymiseen päättää säästää ainoastaan 20 euroa kuukaudessa. 10% vuosituotolla tällä nuorella henkilöllä on 30 vuoden jälkeen säästössä noin 43 500€. Paljonko tulisi vanhemman henkilön säästää kuukaudessa, jotta hän saisi kokoon saman summan 10 vuodessa? Yli kymmenen kertaa enemmän, yli 200 euroa kuukaudessa!

(Nuorena aloitettu säästäminen kannattaa)

Mutta aina ei ole helppoa alkaa säästämään asiaan, joka tuntuu kaukaiselta ja etäiseltä. Meillä kaikilla on asioita, joita haluamme juuri NYT. Ikävä kyllä se mihin luulemme tarvitsevamme rahaa nyt ja mihin meidän kannattaisi nyt säästää ovat erit.

Jos olet parikymppinen nuori ja kysyt joltakin kolmekymppiseltä mihin he toivovat, että olisivat säästäneet kymmenen vuotta sitten - hämmästyt vastauksista. Parikymppiset toivovat, että olisivat säästäneet rahaa matkustamiseen, kolmekymppiset omaan asuntoon ja nelikymppiset eläköitymistä varten. Mutta tällöin säästäjä on jo sen kymmenen vuotta jälkijunassa.

Ramit Sethi teki kyselyn, johon hän sai yli 2000 vastausta. Kyselyssä kartoitettiin mihin eri ikäiset ihmiset toivovat, että olisivat säästäneet rahaa nyt ja mihin he toivovat, että olisivat säästäneet kymmenen vuotta aiemmin. Löydökset ovat erittäin mielenkiintoisia.

Savings Wishes in 20s, 30s, And 40s

Älä siis tee kuten tyypillinen suomalainen sijoittaja, joka aloittaa säästämään liian myöhään. Tee itsellesi palvelus ja aloita mahdollisimman aikaisin. Vaikka se tuntuisikin nyt tarpeettomalta.