Downshifting eli elämän yksinkertaistaminen elää tällä hetkellä kuumaa nousukautta. Yksi suosion syy on varmasti niskassa oleva lama, joka antaa otolliset kasvuolosuhteet tämänkaltaiselle toiminnalle. Samoin oli 90-luvun laman aikaan. Kirpputorit nousivat uuteen kukoistukseen ja kukaan ei kehdannut enää tunnustautua jupiksi. Veikkaanpa, että seuraavan nousukauden aikaan kovin moni ei enää downshiftausta muistele.

Monella tuntuu myös olevan downshiftauksesta turhan ruusuinen kuva. Kerron seuraavaksi omia mietteitä, sekä kokemuksia downshiftauksesta.

Yksi downshiftauksen jyrkimmistä muodoista on maalle muutto, jonka olen myös itse toteuttanut. Erityisesti tähän asiaan tuntuu monilla liittyvän pumpulisia kuvitelmia. Liekö syynä lapsuuden muistot mummolasta maalta vai mikä, mutta todellisuus on yleensä hyvin erilainen kuin odotukset.

Ensinnäkin maalla tarvitsee vähintään yhden auton kulkemiseen. Julkisia kulkuvälineitä ei ole eikä kulje, joten auto on käytännössä pakollinen. Perheelliselle ei monesti edes yksi auto riitä. Perheellinen löytää itsensä helposti kuskaamassa lapsiansa erilaisiin harrastuksiin tai lähimmälle kaverille, joka voi olla usean kilometrin päässä. Erilaiset työaikataulut puolison kanssa voivat myös johtaa kahden auton "pakkohankintaan". Kaupan päälle saa kaupungissa asuvien vihreiden vihat.

Mikäli kyseessä on oikea maalaistalo, niin auton lisäksi monesti myös traktori on pakollinen hankinta. Maalla talot ovat syrjässä ja sellaiset asiat, jotka kaupungissa ovat itsestäänselvyyksiä voivat unohtua. Yksi tällainen asia on tien talvikunnossapito. Syrjässä olevalle talolle voi yksityistietä olla useita kilometrejä. Meidän ratkaisumme ongelmaan on pienkuormaaja, joka soveltuu samalla myös hevostöihin paremmin.

Monelle varsinkin kaupungissa asuvalle downshiftaajalle tuntuu oman ruoan viljeleminen olevan iso juttu. Maalla se on ihan normaalia elämää. Me istutimme tänä vuonna maahan perunaa, porkkanaa, sipulia ja salaattia. Lisäksi kasvimaalla kasvaa mansikkaa, vadelmaa, karviaisia, raparperia, sekä ikkunalaudalla erilaisia yrttejä. Kun naapurilla on perunapeltoa parikymmentä hehtaaria tuntuu se kaikki vain kovin merkityksettömältä. Ei kukaan pidä sen suurempaa meteliä siitä mitä on istuttanut - se nyt vain on normaalia elämää.

Yksi downshiftauksen pääajatuksia on työmäärän tiputtaminen, jotta läheisille ja muille elämässä tärkeille asioille jää enemmän aikaa. Kuulostaa hienolta, mutta erityisesti tämä asia on Suomessa vaikea toteuttaa. Meillä on työelämä edelleen hyvin jäykkä joustojen suhteen. Joko työskentelet työnantajalle 40 tuntia viikossa tai sitten et työskentele laisinkaan. Vakituisessa työsuhteessa olevan on hyvin hankalaa sopia työnantajan kanssa muista poikkeavista työmääristä.

Tämän huomasin itsekin tänä vuonna, kun olisin tulevan lapsen vuoksi halunnut pitää tavanomaista enemmän vapaata. Kesälomarahojen vaihto vapaaseen? Ei onnistu. Palkaton vapaa? Ei onnistu. Lyhyempien työpäivien tekemistä en uskaltanut edes ehdottaa.

Downshiftaajien unelmassa työntekijä työskentelee siellä missä haluaa - vaikkapa toisella puolella maapalloa. Kuinka idealistinen ajatus! Ikävä kyllä suurin osa meistä on sellaisessa tilanteessa, jossa emme voi valita työnantajaa vaan työnantaja valitsee meidät satojen hakijoiden joukosta. Mikäli työnhakijoita olisi tarjolla vähemmän kuin työpaikkoja olisi tämä realistinen ajatus. Toistaiseksi se onkin enemmän korkean osaamisen omaavien elitistinen ajatus. Suurimmalle osalle se ei ole mahdollista.

Työn, tulon ja maalle muuton lisäksi vielä yksi tapa downshiftata elämää on omien kulutustottumusten muuttaminen. Tämä tapahtuu esimerkiksi ostamalla vain pakollisia tarvikkeita. Säästeliäälle ihmisille tämä ei sinänsä ole uutta, sillä yksi parhaimmista tavoista kasvattaa omia käteen jääviä tuloja on juuri harkita tarkemmin mihin asioihin rahaa käyttää.

Olen tullut tulokseen, että downshifting on ajatuksena kaunis, mutta se ei sellaisenaan toimi. Se antaa toki hyviä lähtökohtia omalle elämälle asettamalla asioita tärkeysjärjestykseen.

Miten downshifting ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu eroavat toisistaan? Omalla kohdallani koen, että ne ovat loppujen lopuksi kovin lähellä toisiaan. Ymmärrän, että downshiftauksessa pyritään keskittymään itselle tärkeisiin asioihin. Tähän pyrin myös taloudellisella riippumattomuudella. Elämäänsä downshiftaava henkilö pääsee taloudellisesti riippumattomaan tilanteeseen nopeammin ja helpommin, sillä hän tyytyy vähempään.

Ero tulee kuitenkin siinä, että vain taloudellisesti riippumaton ihminen voi säännellä vapaa-aikansa määrää siten kuten tahtoo. Hän voi tehdä töitä jos haluaa. Sen sijaan pelkästään downshiftausta harjoittavan henkilön on pakko tehdä töitä tullakseen toimeen. Muussa tapauksessa emme puhu enää vapaaehtoisesta downshiftauksesta. Taloudellisesti riippumaton on oikeasti vapaa tekemään päätöksen vapaa-ajansa määrästä - downshiftaaja ei.

Se on vapautta.

Huom! Artikkeli pitää sisällään aiemmin julkaisematonta uutta tutkimustietoa Suomen osakemarkkinoilta.


Parempien tuottojen perässä

Sijoittajat pyrkivät löytämään yhä parempia tuottoja sijoituksilleen. En ole poikkeus. Tämän vuoksi olen perustanut erillisen "satelliittisalkun" sijoitusteni ytimen ympärille. Ytimen muodostavat passiivisesti hallinnoidut ETF sijoitukset.

Parempiin tuottoihin voi pyrkiä hyvin monin eri tavoin. Itselleni ei sovi kovin tiuha salkun pyörittäminen, sillä se lisää kaupankäyntikuluja ja rikastuttaa lähinnä vain välittäjää.

Arvosijoittamista pidetään yhtenä tapana saada markkinoilta keskimääräistä parempaa tuottoa. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja sopii hyvin astetta laiskemmalle sijoittajalle, jota ei kiinnosta seurata silmä kovana jokaista markkinan raksahdusta näyttöpäätteeltä.

Arvosijoittamisessa sijoittaja pyrkii löytämään aliarvostettuja osakkeita. Sen isänä pidetään Benjamin Graham:ia ja tunnetuin arvosijoittaja on varmasti Warren Buffett. Keskimääräistä parempi tuotto perustuu oletukselle, että myöhemmin osake nousee sille kuuluvalle oikealle arvostustasolle.

Aihe on ajankohtainen myös siksi, että Taaleritehdas lanseerasi vastikään markkinoille ArvoMarkka nimisen rahaston, joka sijoittaa suomalaisiin arvo-osakkeisiin. ArvoMarkan taustoissa häärii professori Vesa Puttonen, joten kenties siinä on tosiaan jotain perää?

Ihmekaava

Yksi tapa löytää markkinoilta alihinnoiteltuja osakkeita on käyttää Joel Greenblatt:n kehittämää menetelmää nimeltä Magic Formula. Magic Formulassa osakkeet laitetaan järjestykseen ROC (Return on Capital eli pääoman tuotto) ja earnings yield (tuottoprosentti) lukujen perusteella. Greenblatt laskee ROC:n kaavalla EBIT/(Net Working Capital + Net Fixed Assets) ja earnings yieldin kaavalla EBIT/Enterprise Value. Tämän lisäksi laskuissa jätetään kokonaan pois kaksi toimialaa: rahoitus (finance) ja yhdyskuntapalvelut (utility).

Magic Formula siis pyrkii löytämään nimenomaan arvo-osakkeita.

Greenblatt kirjoittaa menetelmästä kirjassaan The Little Book That Beats The Market. Kirja on erittäin helppolukuinen ja lyhyt - sen lukee yhdessä illassa. Suosittelen kirjaa niille, jotka ovat kiinnostuneita tutustumaan aiheeseen syvemmin.

Kuinka Magic Formulaa sitten oikein käytetään? Koska kaava ei tee sen kummempaa analyysiä yrityksistä vaan pelkästään asettaa ne järjestykseen kahden avainluvun perusteella on riittävä hajautus tärkeää. Sijoittajan tulee ostaa joka kuukausi 2-3 kaavan ehdottamaan osaketta. Näin yhden vuoden aikana muodostuu 20-30 osakkeen portfolio. Tästä portfoliosta vaihdetaan tämän jälkeen joka kuukausi 2-3 osaketta jälleen uusiin Magic Formulan tuottaman listan mukaisiin osakkeisiin.

Magic Formula on siis myös eräänlainen passiivinen sijoitusstrategia, mutta arvosijoittajalle.


Hämmästyttäviä tuloksia

Greenblatt kertoo käyttäneensä itse menestyksekkäästi tätä "ihmekaavaa" jo pitkään. Vuosilta 1988-2004 Magic Formula antoi vuosittaiseksi tuotoksi huimat 30,8%! Se on erittäin hyvä tulos 17 vuoden ajalta. Samaan aikaan Yhdysvaltain markkinatuotto oli 12,3% ja S&P 500 -indeksin 12,4%.

Koko tuon 17 vuoden aikana Magic Formula tuotti vain kerran tappiota, kun samalla ajanjaksolla S&P 500 -indeksille kertyi miinusmerkkisiä vuosia neljä ja kokonaismarkkinoille jopa viisi. Vuonna 2002 kaavan mukaisesti sijoittanut sai 4%:n tappion, mutta samana vuonna S&P 500 -indeksi laski yli 22%. Greenblatt väittääkin Magic Formulan tuottavan S&P 500 -indeksiä paremmin 96% ajasta.

Eikä Magic Formulan hehkutus pääty tähän. Se näyttää toimivan niin pienien kuin suurien yritysten kohdalla. Kun osakkeiden määrä rajattiin vain 1000 suurimpaan yritykseen tuotti Magic Formulan mukainen sijoitusstrategia 22,9% vuosituoton. Edelleen yli 10 prosenttiyksikköä markkinoita enemmän!

Kenties vielä hämmästyttävämpää on se, että Magic Formula näyttää toimivan järjestyksessä. Kun Magic Formulan järjestykseen asettamat osakkeet 2500 suurimmasta yrityksestä jaettiin 10 ryhmään siten, että ryhmään 1 asetettiin parhaimmat kaavan valitsemat osakkeet, ryhmään 2 siitä seuraavaksi parhaimmat jne. laski vuosituotto jokaisen ryhmän kohdalla. Paras kymmenestä ryhmästä tuotti 17,9% p.a., kun heikoin kymmenes ryhmä jäi 2,5%:n tuottoon.

Kaiken lisäksi Greenblatt väittää Magic Formulan antavan tämän hyvän tuoton pienemmällä riskillä. Magic Formulan valitsema portfolio tuotti markkinoita huonommin keskimäärin joka neljäs vuosi. Kaava tuotti kaksi vuotta peräkkäin noudatettuna markkinoita heikommin joka kuudennella periodilla. Siitä huolimatta mikäli kaavaa käytti kolme vuotta yhtäjaksoisesti löi se tuona aikana markkinat 95% ajasta. Ja tuona kolmen vuoden aikana ei portfolio jäänyt kertaakaan miinukselle. Huonoin Magic Formulan tuotto kolmen vuoden ajalta oli +11%, kun markkinoiden oli -46%.

Näin mikäli valitsi Magic Formulalla osakkeet 1000 suurimman joukosta. Sen sijaan jos kaavan annettiin valita osakkeet kaikista 3500 saatavilla olevasta tuotti se aina markkinoita paremmin kolmen vuoden käytöllä - eikä päätynyt kertaakaan tappiolle. Testattavia periodeja mahtui tuohon 17 vuoden ajalle 169.

Ei siis ihme, että kiinnostuin Magic Formulasta. Kaupankäyntikulut ovat kuitenkin Yhdysvaltoihin suolaiset, joten halusin selvittää toimiiko kaava myös muilla markkina-alueilla - erityisesti Suomessa.

Tutkimustulokset vahvistavat toimivuuden Euroopassa

Magic Formulasta löytyy tuoretta tutkimustietoa myös Euroopan osalta. Philip Vanstraceele ja Luc Allaeys julkaisivat toukokuussa 2010 tutkimuksen nimeltä Studying different Systematic Value Investing Strategies on the Eurozone stock market.

Vanstraceele ja Allaeys eivät tutkineet pelkästään Magic Formula sijoitusstrategiaa vaan myös muita arvosijoitusmenetelmiä. Muut tutkimuksessa mukana olleet menetelmät olivat Joseph Piotroskin 9 kohtainen pisteytysmenetelmä, Benjamin Grahamin ikivihreä NCAV (Net Current Asset Value) vuodelta 1949, sekä tutkijoiden oma luomus nimeltä ERP5.

Tutkimusta tehdessä Vanstraceele ja Allaeys ottivat huomioon eri tekijöitä, jotta tulokset olisivat pitävät:

• Eloonjäämisharha. Monissa tutkimuksissa ei oteta huomioon esimerkiksi yhtiöitä, jotka ovat menneet konkurssiin tai poistettu pörssistä. Tässä tutkimuksessa tällaisia yrityksiä ei poistettu käytetystä datasta.
• Look ahead bias. Look ahead bias on vinouma, joka seuraa sellaisen informaation käyttämisestä, joka ei kyseisellä ajanhetkellä ole ollut käytössä. Tässä tutkimuksessa käytettiin aina puoli vuotta vanhoja yritystietoja, jotta vinoumalta vältyttäisiin.
• Bid-ask bounce. Pienyrityksiä on käytännössä mahdotonta ostaa suurilla summilla ilman, että sillä on vaikutusta pörssikurssiin. Tämän johdosta pienimmät tutkimukseen valittujen yritysten markkina-arvo oli yli 25 miljoonaa euroa.
• Tiedonlouhinta. Tiedonlouhinnassa tietokonemallinnuksella valitaan tuhansista eri ajokerroista paras vaihtoehto julkaistavaksi. Näin aikaansaatu malli on kyseenalainen. Tässä tutkimuksessa käytettiin jokaisella ajokerralla samoja menetelmiä.
• Luotettava tietokanta. Harvoilla on tarjota riittävän laajat kurssitiedot Euroopan alueelta. Tutkimuksessa käytettiin Thomsonin tietokantaa.
• Liian pieni otanta. Joskus strategia toimii vain joitakin vuosia. Tämän vuoksi tutkimuksessa testattiin strategioita 10 vuoden aikaperiodilla (13.6.1999 - 13.6.2009), minkä pitäisi olla riittävä.

Vanstraceele ja Allaeys jakoivat tutkimuksessa osakkeet eri ryhmiin riippuen yritysten markkina-arvosta, sekä siitä kuinka moneen osakkeeseen hajautus tehtiin. Vertailuindeksinä on käytetty Dow Jones EuroSTOXX:ia, johon kuuluu n. 313 osaketta 12 euroalueen maasta. Osinkoja ei ole huomioitu.

Tutkimus antoi samankaltaisia tuloksia kuin Magic Formula USA:ssa. Se toimii ja se toimii vieläpä hyvin.

(Minimi markkina-arvo 25 miljoonaa euroa, hajautus 20 osakkeeseen. Klikkaa suuremmaksi.)

(Minimi markkina-arvo 50 miljoonaa euroa, hajautus 20 osakkeeseen. Klikkaa suuremmaksi.)

Dow Jones EuroSTOXX -indeksi päätyi tuon 10 vuoden aikana 3,13% tappiolle. Huomioitavaa on, että jokainen testatuista arvosijoitusmenetelmistä antoi indeksiä paremman tuoton.

Magic Formulan osalta on havaittavissa sama asia kuin Yhdysvalloissa - yrityksen koon kasvaessa myös vuosituotto laskee. Magic Formulan mukainen sijoitus 20 osakkeeseen markkina-arvoiltaan vähintään 25 miljoonaa euroa antoi vuosituotoksi 12,71%. Samankokoisella hajautuksella markkina-arvoltaan vähintään 5 miljardin euron yrityksiin tuotti enää 0,53% vuodessa. Ja sekin on paljon paremmin kuin markkinoiden -3,13% vuosituotto.

(Eri arvosijoitusmenetelmien tuotot, klikkaa suuremmaksi.)

Magic Formula ei kuitenkaan ollut muihin testattuihin arvosijoitusmenetelmiin nähden parhaimmasta päästä. Pääsääntöisesti parhaimmat tuotot antoi Joseph Piotroskin 9 pisteytyksen menetelmä. Se antoi esimerkiksi 20 osakkeeseen hajautettuna vähintään 25 miljoonan euron markkina-arvon omaaviin yrityksiin sijoitettuna huiman 18,28%:n vuosituoton.

Ja Suomessa...? 

Magic Formula ja muut arvosijoitusmenetelmät antoivat hyvin rohkaisevia tuloksia Yhdysvaltain ja Euroopan osalta. Kaupankäyntikulut muualle Eurooppaan ovat Yhdysvaltoja pienemmät, mutta vielä pienemmillä kuluilla pääsisi mikäli samaa menetelmää voisi käyttää myös kotimaan markkinoilla.

Suomen osakemarkkinat kuuluvat reunavyöhykkeeseen ja siten meillä on myös volatiliteettiä monia muita euromaita enemmän. Koska pienemmät markkina-alueet ovat vähemmän analysoituja kenties Suomesta voisi löytyä muita maita helpommin aliarvostettuja osakkeita? Pääsisikö arvosijoitusmenetelmiä käyttäen Suomessa vieläkin parempiin tuottoihin?

Ikävä kyllä näihin kysymyksiin ei tutkimus antanut suoria vastauksia, sillä aineisto oli kasattu koko euroalueelta. Otin yhteyttä suoraan tutkimuksen suorittaneeseen Philip Vanstraceele:en ja hän ajoi minulle tulokset tietokannasta Suomen osalta!

Tietokannasta löytyi 118 suomalaista osaketta, jota vasten testi ajettiin. Tulokset perustuvat osta ja pidä periaatteeseen, jossa kaikki osakkeet ostetaan 13.6. ja pidetään yhtäjaksoisesti vuoden ajan. Yritysten tulostietoina on käytetty aina edellisen päättyneen vuoden tietoja. Tuotot eivät pidä sisällään osinkoja.

Ja itse tulokset? Olkaa hyvät!

(Minimi markkina-arvo 25 miljoonaa euroa, hajautus 20 osakkeeseen. Klikkaa suuremmaksi.)

(Minimi markkina-arvo 50 miljoonaa euroa, hajautus 20 osakkeeseen. Klikkaa suuremmaksi.)

(Minimi markkina-arvo 100 miljoonaa euroa, hajautus 20 osakkeeseen. Klikkaa suuremmaksi.)

Tulokset ovat erittäin mielenkiintoiset. Magic Formula ja muut arvosijoitusmenetelmät antavat pienemmät tuotot kuin sovellettuna koko euroalueeseen. Toisaalta tämä on aivan ymmärrettävää, sillä 20 osaketta kattaa 17% kaikista tietokannasta löytyvistä suomalaisista osakkeista - siis erittäin suuren osan. Koko Euroopan osalta 20 osakkeen hajautus kattaa ainoastaan 0,8% kaikista tietokannassa olevista osakkeista. Tällaisesta otannasta on siten helpompi löytää alihinnoiteltuja osakkeita.

Kaikesta huolimatta kaikki testatut arvosijoitusmenetelmät antavat hyvän tuoton, kun niitä verrataan saman markkina-alueen tuottoihin kyseiseltä ajalta. 13.6.1999 ja 13.6.2009 välisenä aikana OMXH25 -hintaindeksi tuotti 21,50% eli 1,97% vuositasolla. OMX Helsinki Capped -hintaindeksi sen sijaan tuotti samalla ajalla -9% eli vuosittain -0,94%.  Vielä sitäkin heikommin menestyi OMX Helsinki -hintaindeksi joka tuotti -18,24% eli -1,99% vuosittain.

Kun markkina-arvon rajaksi asetettiin vähintään 25 miljoonaa euroa, tuotti Magic Formulan mukaisesti sijoitettu raha 20 osakkeeseen hajautettuna 7,66% vuosittain. Siinä on valtava ero Helsingin pörssin hintaindeksien tuottoihin!

Samoin kuin muun Euroopan osalta myös Suomessa Piotroskin menetelmä erottuu muista selvästi edukseen. Se tuotti yli kaksi kertaa paremmin kuin Magic Formula. Pienimmässä kategoriassa Piotroskin menetelmä tuotti 15,82% vuosittain.

Niin Magic Formula kuin muutkin arvosijoitusmenetelmät näyttävät toimivan Suomessa samalla tavalla kuin Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Mitä pienempiin markkina-arvon omaaviin yrityksiin niitä sovelleteen sitä parempaa tuottoa ne antavat. Tämä on osaltaan myös loogista siksi, että isoimmat yritykset ovat analysoidumpia kuin pienet.


Loppumietteet

Magic Formula ja muut arvosijoitusmenetelmät antavat hyvin vakuuttavaa tilastotietoa arvosijoittamisen toimivuudesta niin kotimaassa, Euroopassa, kuin Yhdysvalloissa.

Yhtenä ongelmana arvosijoitusmenetelmien toteuttamiselle on ollut tiedonhankinnan hankaluus ja vaikeus. Varsinkaan piensijoittajan ei voi olettaa perehtyvän tuhansien yritysten tulostietoihin löytääkseen sopivat arvo-osakkeet.

Yhdysvaltoihin sijoittaville on yksi ratkaisu käyttää Magic Formula Investing sivustoa, jonne rekisteröitymällä saa Magic Formulan laatiman listan USA:n markkinoilta. Palvelun käyttö on ilmaista.

Suomen ja muiden Euroopan maiden osalta ratkaisu löytyy Magic Formula Investing Europe eli MFIE:n sivuilta. MFIE tarjoaa Magic Formulan ja muiden arvosijoitusmenetelmien työkalut. Sivusto on maksullinen, mutta sitä voi kokeilla ilmaiseksi kahden viikon ajan. Hinta on 175 euroa vuodessa tai vaihtoehtoisesti 49 euroa kalenterineljännekseltä. Sivuston keräämät maksut menevät pääasiallisesti tiedonhankinnasta koituviin kuluihin.

MFIE sivuston tiedot eivät rajaannu pelkästään Eurooppaan. Se tarjoaa tiedot myös USA:n, Japanin ja UK:n osalta. Tiedot voi halutessaan rajata koskemaan yksittäisiä maita. Erittäin hyvä sivusto siis ja mielestäni jokaisen euron arvoinen. Se säästää sijoittajalta paljon aikaa ja vaivaa. Tarvittaessa tiedot saa myös vietyä Exceliin.

(MFIE sivuston laatima Magic Formula lista suomalaisosakkeista, klikkaa suuremmaksi)

(MFIE sivuston laatima J. Piotroski menetelmän mukainen lista suomalaisosakkeista)

Yksi huomion arvoinen asia Vanstraceelen ja Allaeysin tutkimuksesta on kuitenkin se, etteivät he ainakaan Magic Formulan osalta toteuttaneet sitä täysin menetelmän mukaisesti. Alkuperäisessä Magic Formulassa 2-3 osaketta vaihdetaan joka kuukausi ja tutkimuksessa koko portfolio vaihdettiin kokonaan aina kerran vuodessa. Tämä saattaa vaikuttaa tuloksiin jonkin verran.

Kaiken kaikkiaan tulokset ovat mykistäviä ja tässä vaiheessa lukijoille lienee selvää miten sijoitusteni satelliitit tulevat rakentumaan. Pohdin pitkään julkistanko näitä löydöksiä ja uutta tutkimustietoa, mutta harkittuani asiaa päädyin kuitenkin tiedonjakamisen kannalle.

USA:ssa Magic Formula on toiminut pitkään, eikä Greenblatt usko sen toiminnan heikkenemiseen tulevaisuudessa. Miksi? Koska Magic Formula, kuten myös muut arvosijoitusmenetelmät eivät aina toimi. Niiden käyttäminen vaatii pitkäjänteisyyttä, mikä monilta sijoittajilta puuttuu. Sijoittaja saattaa kokeilla menetelmää vuoden tai kaksi ja hylkää sen tämän jälkeen toimimattomana.

Se ei vielä ole sijoittamista. Se on hakuammuntaa.

On aika murtaa anonymiteetti. Sain niin monelta taholta rohkaisua, että lisäsin sivuston oikeaan ylänurkkaan Mies blogin takana -linkin, jonka alta löytyy tietoja minusta.

Koska tässä on nyt tämän kirjoituksen lisäksi myös edellinen kirjoitus ollut tavanomaisesta poikkeava päätin seuraavaksi julkaista jotakin tukevampaa. Saatte hyvin pian luettavaksi kirjoittamani artikkelin, josta uskon riittävän keskustelua vielä pitkään.

Artikkelissa tulen julkaisemaan uutta tietoa Suomen osakemarkkinoilta. Ja kyllä, se on mielenkiintoista. Jotain hyvin mielenkiintoista :)