Spekulointia: Herbalife long volatility

19.2.2013 | Kohti taloudellista riippumattomuutta


Tavoistani poiketen otin juuri spekulatiivisen position Herbalifen (tikkeri HLF) osakkeesta. Tämä sijoitus ei kuulu millään tavalla sijoitusstrategiaani ja on luonteeltaan täysin spekulatiivinen.

Mistä casessa on kyse? One Up on OMXH on blogannut ansiokkaasti aiheesta Nordnetin blogissa. Viimeisin kirjoitus löytyy tästä linkistä. Kannattaa lukea myös One Upin kolme aiempaa tekstiä. Linkit niihin löytyvät samasta jutusta.

Lyhyesti tiivistettynä kyseessä on kahden miljardöörin välinen nokkapokka, jossa Bill Ackman väittää Herbalifea pyramidihuijaukseksi ja sen arvoksi pyöreät nolla. Ackman on kerännyt todistusaineistoa Facts About Herbalife nimiselle sivustolle. Ackmanilla on tukeva 20% short positio Herbalifen osakkeesta.

Vastakkaista näkemystä esittää puolestaan Carl Icahn, jonka kanssa Ackman otti rajusti yhteen televisiohaastattelussa. Haastattelun jälkeen Icahn on omilla varoillaan muodostanut 13%:n long position Herbalifen osakkeesta ja pyrkii mitä ilmeisemmin saamaan aikaiseksi short squeezen osakkeeseen.

Minä en suoraan sanottuna tiedä miten mammuttien välisessä taistelussa tulee lopulta käymään. Näen lopputuloksen kuitenkin binäärisenä. Joko Ackman on oikeassa ja osake romahtaa tai sitten Icahn vetää pidemmän korren ja osake nousee vähintään entiselle 60 dollarin tasolle. Mikäli Icahn "voittaa" nähtäneen myös jonkinlainen short squeeze ja osake käynee siinä yhteydessä myös piikin omaisesti reilusti yhtiön todellista arvoa korkeammalla. Siihen en usko, että osake jäisi treidaamaan nykyiselle tasolleen pidemmäksi aikaa.

Koska uskon tilanteen olevan luonteeltaan binäärinen ja siten osakkeen liikahtavan joko alas tai ylöspäin haluan myös hyötyä näkemyksestäni. Toteutin tämän näkemyksen tänään menemällä longiksi Herbalifen volatiliteettiin. Muodostin elokuun 2013 39$ optioilla itselleni straddlen. Mielelläni olisin halunnut päästä täysin delta neutraaliin tilanteeseen, mutta tällä kombinaatiolla ottamalla yhtä monta call ja put optiota jää delta hieman positiiviseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että hyödyn Herbalifen osakkeen noususta jonkin verran enemmän kuin sen laskemisesta. Mikäli osake jää polkemaan paikalleen tuottaa näkemykseni tappiota.

Miksi juuri nyt? Herbalifen osavuosikatsaus on huomenna. Tulos tai kenties tulosjulkistuksen yhteydessä pidettävässä konferenssitilaisuudessa noussee esille asioita, jotka vaikuttavat selvästi osakkeen hintaan. Odotan Herbalifen osakkeen volatiliteetin kasvavan. Tämä ei tietenkään johdannaisten kohdalla yksistään riitä, sillä hyödyn vasta mikäli kyseisten optioiden implisiittinen volatiliteetti osoittautuukin liian matalaksi. Johdannaisilla implisiittinen volatiliteetti on voimakkaasti mean revertoituva, joten tässä on selvä riski.

Aika-arvo syö johdannaisen arvoa joka päivä, joten tuottomielessä paras vaihtoehto tällä positiolla olisi se, että Herbalifen osake joko romahtaisi tai nousisi hyvin rajusti lyhyen ajan sisällä. Olen ajatellut position pituudeksi maksimissaan kaksi kuukautta. Silloin karkeasti laskien näkemykseni tuottaa voittoa mikäli Herbalifen osake on joko alle 26,5$ tai yli 48,5$. Tuota lyhyemmällä aikajaksolla tappiota tuottava hintaväli on pienempi ja vastaavasti pidemmällä aikajaksolla leveämpi. Maksimitappio kahden kuukauden mittaisella pidolla ei ole portfoliotani ajatellen kovinkaan iso. Sen sijaan mahdollinen tuotto on noin kaksinkertainen tappioriskiin verrattuna.

Teen tällaisia spekulatiivisia sijoituksia hyvin harvoin. Näen Herbalifen tilanteen binäärisenä ja muutoinkin yhtiön tilan hyvin poikkeuksellisena. Straddle on yksi tapa hyödyntää mahdollista binääristä lopputulemaa. Pian tiedämme miten kävi.

Kirjoitus ei ole sijoitussuositus. Bloggaaja omistaa Herbalifen johdannaisia.

Samppanjaa

1.2.2013 | Kohti taloudellista riippumattomuutta


(Dom Pérignon 2003, kuva: minä)

Poksautin juuri auki Dom Pérignon 2003 pullon. On juhlinnan aika! Tätä kirjoitettaessa on alkuvuoden tuotto vajaan 10%:n luokkaa ja olen saavuttanut yhden asettamistani taloudellisen riippumattomuuden euromääräisistä välitavoitteista. Sen kunniaksi korkkasin saavutuksen arvoisen juoman eli Dom Pérignon samppanjan.

On hyvä laatia itselle erilaisia välitavoitteita, jotta pysyy motivoituneena oman pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa. Ilman välitavoitteita lopullinen maali voi tuntua liian etäiseltä ja tavoittamattomalta. Varsinkin jos kyseessä on niinkin pitkän aikavälin tavoite kuin itselläni - taloudellinen riippumattomuus. Hyvänä esimerkkinä minusta tässä toimii Kohti välimerta niminen blogi, jossa selkeinä välietappeina toimivat erilaiset purjehdukseen liittyvät etapit lopullisen tavoitteen ollessa oma purjevene seilaamassa jossakin lämpimässä maanosassa. Vauvanaskelin isokin maali on saavutettavissa. Mutta työtä se vaatii!

En se minäkään tähän maaliin ilman haasteita ole saapunut. Paras päätökseni sijoitustuottojen valossa on ollut myös se mistä olen saanut kaikkein eniten kritiikkiä osakseni: indeksisijoittamisen hylkääminen. Sen jälkeen kun olen hylännyt omassa sijoitustoiminnassani indeksisijoittamisen ovat sijoitustuotot käytännössä räjähtäneet ylöspäin. Viime vuonna pesin yli 99,7% kaikista rahastoista ja myös alkuvuosi näyttää hyvältä. Kenties minulla on aivan käsittämätön munkki tai sitten sijoittamisessa on oikeasti olemassa erilaisia hyödynnettäviä anomalioita. Luonnollisesti uskon itse näistä jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Osa voi toki nähdä tämän self serving biaksena. Se heille sallittakoon. Track record indeksien hylkäämisen jälkeen ei ole vielä niin pitkä että sattumaa voisi sulkea täysin ulkopuolelle.

Joka tapauksessa yksi välietapeista on saavutettu. Se on maljan kohottamisen arvoinen asia. Skål sinulle joka olet (yhä) matkassani kohti taloudellista riippumattomuutta! Kuten vanha sanonta käy: koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee. Sitkeästi, mutta vääjäämättä se lopullinen tavoite näkyy jo horisontissa. Kuulkaa: ei tämä sittenkään ole aivan mahdotonta! Taloudellinen riippumattomuus on aivan oikeasti mahdollista saavuttaa!

Suurin osa indekseistä on p*rseestä!

20.1.2013 | Kohti taloudellista riippumattomuutta


(Kuva: jannoon008 / freedigitalphotos.net)

Näin on - suurin osa indekseistä on p*rseestä! Kylläpä helpotti, kun tämän sai viimein sanottua ääneen. Kuin kivi olisi pudonnut sydämeltä.

Tällainen toteamus vaatii myös perusteluita alleen. Aivan ensimmäiseksi on hyvä todeta, että vika ei ole itse indekseissä vaan siinä miten niitä käytetään ja mihin käyttö johtaa - sijoitustuottoihin, jotka voisivat olla paremmat. Passiivisen indeksisijoittajan on hyvin helppoa parantaa tuottoja ottamalla huomioon muutamia asioita. Niistä lisää hetken kuluttua.

Sitä ennen kelatkaamme historian filminauhaa taaksepäin. Mistä kaikki alkoi ja mihin se johti.


Historian havinaa


Maailman ensimmäisen osakeindeksin kehitti talousjournalisti Charles H. Dow vuonna 1896. Osakemarkkinat olivat tuolloin hyvin spekulatiiviset ja sijoittajat tarvitsivat tietoa markkinoiden tilasta. Dow laski yhteen kahdentoista osakkeen kurssien hinnat ja jakoi tuloksen kahdellatoista. Näin syntyi Dow Jones Industrial Average eli DJIA indeksi. Sijoittajat saivat ensimmäistä kertaa yksinkertaisen yleiskuvan markkinoiden tilasta. Olivatko osakkeiden hinnat yleisesti ottaen korkealla vai matalalla. Myöhemmin indeksi laajeni kattamaan 30 osaketta.

DJIA on hintapainotettu indeksi. Koska osakkeiden hinnat yksinkertaisesti ynnätään yhteen on korkeammalla osakkeen hinnalla olevalla yhtiöllä suurempi paino kuin alhaisen yksikköhinnan osakkeella. Esimerkiksi osake, jonka hinta on sata dollaria verrattuna osakkeeseen, jonka hinta on yksi dollari on painoero indeksissä satakertainen. Vaikka yhtiö olisi kooltaan pienempi.

Myöhemmin erilaisia indeksityyppejä syntyikin korjaamaan DJIA:ssa olleita ongelmia. Nykyisin yleisin näistä on markkina-arvopainotettu indeksi. Muun muassa S&P 500 ja OMXH25 indeksi ovat markkina-arvo painotettuja.

Yleisesti ottaen kaikkien näiden indeksien tarkoitus on kertoa jotakin markkinoiden tilasta. Ovatko markkinat nousseet tai laskeneet, onko jokin sektori tuottanut muita paremmin ja niin edelleen. Tämän indeksit tekevätkin hyvin.


Akateemiset teoriat sekoittavat sijoittajat


Oikeasti haukun väärää puuta, kun sanon suurinta osaa indekseistä huonoiksi. Vika on siinä miten niitä käytetään sijoitustoiminnassa. Miksi ihmeessä mittari mitä käytetään kertomaan jotakin markkinoiden tilasta olisi hyvä sijoituskohde?

Marssittakaamme estradille akateemisen maailman ihannoima CAPM malli, moderni portfolioteoria (MPT), tehokkaiden markkinoiden hypoteesi (EMH) ja niiden myötä suuren suosion saanut passiivinen indeksisijoittaminen.

Näissä suosituissa akateemisissa teorioissa (MPT ja CAPM) sijoittajan salkku on markkina-arvolla painotettu. Toisin sanoen sitä omaisuuslajia, jonka markkina-arvo on korkeampi on enemmän salkussa kuin sitä, jonka markkina-arvo on pienempi. Teorioiden mukaan sijoittajan kannattaa siis pitää markkina-arvopainotettua salkkua. Tehokkaiden markkinoiden hypoteesin mukaan puolestaan markkinat ovat siinä määrin kilpaillut, että sijoittajalle ei ole tarjolla markkinoita parempaa riskikorjattua tuottoa pitkällä aikavälillä.

Mihin tämä kaikki on sitten loppujen lopuksi johtanut on erilaisten passiivisten sijoitustuotteiden räjähdysmäiseen kasvuun. Jos markkinoiden lyöminen pitkällä aikavälillä on tilastollisesti lähes mahdotonta niin parasta lienee suosiolla tyytyä markkinatuottoon?

Tämä osaltaan on johtanut puolestaan siihen, että suurin osa erilaisista passiivisen sijoittamisen työkaluista kuten indeksirahastoista ja ETF:stä sijoittaa indeksiin, joka on markkina-arvopainotettu.

Markkina-arvopainotetussa indeksissä on kuitenkin rakenteellinen virhe. Markkina-arvopainotetussa indeksissä yliarvostettu osake on ylipainossa ja aliarvostettu osake alipainossa. Kun osakkeen arvo nousee suhteessa muihin osakkeisiin sen paino indeksissä kasvaa. Hinnan halventuessa sen paino puolestaan laskee. Tämä on juuri päinvastoin kuin sijoittajan tulisi tehdä! Sijoittajan tulisi ostaa alennuksessa olevia osakkeita ja myydä ylihintaisia. Markkina-arvopainotetussa indeksissä logiikka menee juuri toisin päin ja näihin indekseihin suurin osa indeksisijoittajista sijoittaa!


Indeksin lyöminen on helppoa!


Sijoittajan on hyvin helppoa saada markkina-arvopainotettua indeksiä parempi tuotto. Yksi yksinkertaisimmista tavoista on siirtyä tasapainotettuun (equal weight) salkkuun, jossa jokaisella osakkeella on sama paino. Tällä tavalla painotetussa portfoliossa pienemmän markkina-arvon osakkeella on suhteessa huomattavasti korkeampi paino markkina-arvopainotettuun salkkuun.

Katsotaan millainen vaikutus tällaisella hyvin yksinkertaisella painomuutoksella on ollut S&P 500 indeksin tuottoihin.

(S&P 500 indeksi vs. S&P 500 equal weight indeksi ajalta 25.4.2003-18.1.2013)

Markkina-arvopainotettu S&P 500 indeksi on tuottanut viimeisen kymmenen vuoden aikana n. +66%. Ei lainkaan hassummin. Tasapainotettu S&P 500 sen sijaan tuotti samalla ajalla yli tuplat paremmin n. +130%!

Tulokset ovat samanlaisia myös muualla. Srikant Dash ja Keith Loggie koostivat vuonna 2008 julkaistussa paperissa Equal Weight Indexing - Five Years Later S&P International 700 indeksin ja vertasivat tuottoja sen tasapainotettuun versioon. Dash ja Loggie koostivat S&P International 700 indeksin S&P 350 Europe, S&P TOPIX 150 (Japani), S&P/TSX 60 (Kanada), S&P/ASX 50 (Australia), S&P Asia 50 (Aasia lukuunottamatta Japania) ja S&P Latin America 40 indekseistä. Tasapainotettu versio S&P International 700 löi markkina-arvopainotetun indeksin selvästi. Ero vuosituotossa oli 5,34% p.a.

(S&P International 700 vs. S&P International 700 Equal Weight vuosituotot, lähde: Dash & Loggie 2008)


Kohti parempia tuottoja


Käytin edellä esimerkkinä markkina-arvolla painotetun indeksin lyömisestä tasapainotettua indeksiä. Tasapainotettu indeksi ei suinkaan ole ainut vaihtoehto, jolla markkina-arvopainotettu indeksi on helppo päihittää. Otin tasapainotetun indeksin tässä esille sen vuoksi, että se on rakenteeltaan yksinkertaisin. Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi fundamenttipainotettu ja erilaisiin kvantitatiivisiin malleihin perustuva osakkeiden painotus.

(Erilaisia painotusvaihtoehtoja ja niiden keskimääräiset kustannukset, lähde: Michael Iachini)

Markkina-arvopainotettu indeksi on näistä vaihtoehdoista ylläpidon osalta kaikkein kustannustehokkain vaihtoehto. Markkina-arvopainotetussa indeksissä osakkeista vaihtuu vuosittain keskimäärin vain neljä prosenttia, kun kvantitatiiviseen malliin perustuvassa indeksissä vaihtuvat vuoden aikana keskimäärin kaikki osakkeet.

Fundamenttipainotetussa indeksissä on myös vaihtuvuus pientä. Ei siis olekaan ihme, että fundamenttipainotetut indeksit tekevät vahvaa tuloa myös ETF puolella. Suuntaus pois markkina-arvopainotetuista indekseistä on hyvä asia. Se tietää monesti sijoittajille parempia tuottoja.

Suurimmalle osalle indeksisijoittajista tekisi hyvää kääntää nykyinen keskustelu pois hallinnointipalkkioiden prosentin kymmenysten vertailusta varsinaisten indeksien vertailuun. Esimerkiksi S&P 500 indeksiä seuraavan SPDR S&P 500 ETF:n kulut ovat 0,1% ja tasapainotettua  indeksiä seuraavan Guggenheim S&P500 Equal Weight ETF:n neljä kertaa korkeampi 0,4%.

On kuitenkin selvää kumpi näistä on sijoittajalle tuottavampi vaihtoehto.

« Vanhemmat tekstit Uudemmat tekstit »

Related Posts with Thumbnails