Suomalainen sijoittaja

13.9.2009 | Kohti taloudellista riippumattomuutta


Sana sijoittaja tuo mieleeni kuvan tummapukuisesta mieshenkilöstä, jolla on satojen tuhansien - mieluiten miljoonien eurojen omaisuus. Tänä kesänä tutustuin Pörssisäätiön tekemään tutkimukseen tyypillisestä arvopaperisijoittajasta. Mielikuvani murskaantui. Omalla yli kahdenkymmenenviiden tuhannen euron sijoitusomaisuudella kuulun vauraimpaan 30%:iin kaikista suomalaisista sijoittajista. Tyypillinen salkun koko? Alle kymmenen tuhatta euroa.

(Suomalaisen sijoittajan salkun koko - lähde: Pörssisäätiö)

Keskimääräisen salkun koko on mielestäni huolestuttava. Varsinkin kun tutkimuksen mukaan tyypillinen sijoittaja on yli 50 vuotias, joka säästää eläkepäivien varalle. Tällaisella säästäjällä on eläköitymiseen noin kymmenen vuotta aikaa. Jos noin 30 vuoden työssäoloaikana on ehtinyt kasaamaan vain vajaan kymmenen tuhannen euron salkun on oletettavaa ettei eläköitymisen koittaessa ole salkku tuosta merkittävästi kasvanut. Antaako tämän kokoinen salkku turvaa eläkepäivien varalle? Antaa toki pientä turvaa, mutta mielestäni puskuri ei riitä kovin pitkälle.

Tässä mielessä meillä suomalaisilla on vielä paljon tekemistä. Liian moni herää säästämiseen ja sijoittamiseen aivan liian myöhään. Henkilö, joka alkaa varautumaan eläkkeelle siirtymiseen jo nuorena hyötyy huomattavasti. Koska nuoren henkilön etuna on pitkä aika sijoitusten realisointiin tekee korkoa korolle ilmiö huomattavaa työtä nuoren sijoittajan eduksi. Tämän johdosta saman kokoisen varallisuuden kerääminen vaatii nuorelta kuukausittaiseksi säästösummaksi vain murto-osaa siitä mitä vanhemman henkilön.

Otetaan esimerkki. Nuori henkilö, jolla on 30 vuotta aikaa vielä eläköitymiseen päättää säästää ainoastaan 20 euroa kuukaudessa. 10% vuosituotolla tällä nuorella henkilöllä on 30 vuoden jälkeen säästössä noin 43 500€. Paljonko tulisi vanhemman henkilön säästää kuukaudessa, jotta hän saisi kokoon saman summan 10 vuodessa? Yli kymmenen kertaa enemmän, yli 200 euroa kuukaudessa!

(Nuorena aloitettu säästäminen kannattaa)


Mutta aina ei ole helppoa alkaa säästämään asiaan, joka tuntuu kaukaiselta ja etäiseltä. Meillä kaikilla on asioita, joita haluamme juuri NYT. Ikävä kyllä se mihin luulemme tarvitsevamme rahaa nyt ja mihin meidän kannattaisi nyt säästää ovat erit.

Jos olet parikymppinen nuori ja kysyt joltakin kolmekymppiseltä mihin he toivovat, että olisivat säästäneet kymmenen vuotta sitten - hämmästyt vastauksista. Parikymppiset toivovat, että olisivat säästäneet rahaa matkustamiseen, kolmekymppiset omaan asuntoon ja nelikymppiset eläköitymistä varten. Mutta tällöin säästäjä on jo sen kymmenen vuotta jälkijunassa.

Ramit Sethi teki kyselyn, johon hän sai yli 2000 vastausta. Kyselyssä kartoitettiin mihin eri ikäiset ihmiset toivovat, että olisivat säästäneet rahaa nyt ja mihin he toivovat, että olisivat säästäneet kymmenen vuotta aiemmin. Löydökset ovat erittäin mielenkiintoisia.

Savings Wishes in 20s, 30s, And 40s

Älä siis tee kuten tyypillinen suomalainen sijoittaja, joka aloittaa säästämään liian myöhään. Tee itsellesi palvelus ja aloita mahdollisimman aikaisin. Vaikka se tuntuisikin nyt tarpeettomalta.

12 vastausta artikkeliin "Suomalainen sijoittaja"


Anonyymi kirjoittaa:

Motivoivaa tekstiä, jälleen kerran. Kiitokset.

13.9.2009 klo 16.51.00

Osinko40 kirjoittaa:

Mielenkiintoista: itse siis vasta aloittanut ja kuulun tuohon 2000-10 000 luokkaan - olin ihan varma että se oli erittäin syvältä, mutta 14% vähemmän ja 31% samassa luokassa eli voisin pitää itseäni ns "keskivertona".

Jotenkin minusta tuntuu myös että täällä Suomessa ei olla totuttu ajatukseen vaurastua vaan osakkeet nähdään rikkaiden ihmisten asiana (vähän kuten alussa totesit) - rehti suomalainen mies syö lenkkiä ja vetää kossua, thats it.

Sijoittaminen ei myöskäään ole ollut mitenkään helppoa kovin kauan päätellen tästä jutusta:
http://mustamaanantai1987.blogspot.com/2008/09/prssikauppaa-20-vuotta-sitten.html

Ja tietysti, eläke nähdään palkintona hyvin tehdystä työstä: saas nähdä kestääkö valtion kassa pitkässä juoksussa nykyisiä eläkemenoja, vai pitääkö verot vetää 40-50%...

13.9.2009 klo 18.51.00

Saituri kirjoittaa:

Itsellä vasta kaksi vuotta säästöjä takana ja kuulun jo 10 001 - 25 000 ryhmään. Olen tosiaan itsekin yllättynyt siitä, että tilastojen valossa itsellä menee aika hyvin.

Toisaalta en ole kovin yllättynyt siitä, että Suomalaisten sijoitusvarallisuus on keskimäärin todella vähäinen. Näin siksi, että kun otetaan huomioon Suomen länsimaisella mittapuulla tarkastellen alhaiset palkat, korkea verotus ja uskontoa lähentelevä hinku asuntolainaloukkuun, ei sijoituksiin suurimmalla osalla jää juuri mitään. Kaikki pääoma on sidottu muualle. Se mikä ei ole sidottu asuntolainaan, käytetään viihtymiseen ja sisustamiseen.

Olihan tuo aikamoinen yleistys, mutta lähipiirissäni olevilla ystävillä ja kollegoilla kuvio on juuri tuo.

13.9.2009 klo 20.05.00

Laiska sijoittaja kirjoittaa:

Mielenkiintoinen tulos mutta ei sinänsä yllättävä.
Mieleeni tulee muutamakin syy miksi sijoitusomaisuudet eivät ole keskimäärin isompia:

- Suomessa on ollut pitkään mentaliteetti työn tekemisestä eläkepäiviin asti ja lopulta eläköitymisestä riittävän kokoisella eläkkeellä. Tulevaisuudessa asia ei ehkä ole näin, vaan eläke on suhteessa pienempi ja tarvitaan omia sijoituksia paikkaamaan asiaa.

- Lyhyt perspektiivi ja (epä?)realistinen elämästä nauttiminen. Monet tuntemani ihmiset elävät tosiaan kuten Saiturin ystävät, eli ostavat asunnon isolla lainalla ja käyttävät loput tulot elämiseen. Sinänsähän tässä ei ole mitään pahaa, sillä lainanottaminen on kulutuksen siirtämistä tulevaisuudesta nykyisyyteen. Varsin ymmärrettävä motiivi, vaikkakin se estää tehokkaasti vaurastumisen. Elämästä nauttiminen "juuri nyt" on siis minunkin lähipiirissäni yleensä sijoittamisen päihittävä motiivi.

Parasta olisi tietysti että pystyisi yhdistämään samanaikaisesti haluamansa elämäntyylin ja sijoittamisen pitkällä tähtäimellä. Tämä onnistuu (toivottavasti) tekemällä oikeita valintoja elämän suurissa päätöksissä kuten uravalinnassa ja asuntoa hankkiessa.

13.9.2009 klo 21.02.00

Matkalla Miljonääriksi kirjoittaa:

Keskimääräinen suomalainen ei ole kiinnostunut osakesalkkunsa koosta, vaan ylemmän keskiluokan elämäntyylistä. Tähän kuuluu mahdollisimman hieno koti (johon on kiva kutsua kavereita kylään), uudesta autosta (mieluiten uuden korimallin audi, lomamatkoista eksoottisille saarille ja kaikenlaisesta krääsästä merkkivaatteisiin.

Sitäpaitsi, mikäli tämä valtava keskiluokka alkaisi kiinnostumaan enemmän sijoittamisesta, johtaisi se massiiviseen lamaan: Mikäli kaikki kuluttaisivat niin vähän kuin me, olisi Suomessa helposti 20-30% työttömyys.

Kannattaa myös miettiä mihin oikeasti haluaa verrata itseään / osakesalkkuaan. 50% Suomen aikuisväestöstä on niin persaukista porukkaa etteivät he tule koskaan omistamaan mitään lukuunottamatta niitä velaksi ostamiaan autoja/asuntoja joita asseteiksi luulevat.

13.9.2009 klo 23.10.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Minulla on aika lailla samanlaisia kokemuksia kuin muillakin kommentoijilla omasta ystäväpiiristä. Olen kuullut varmaan kaikki mahdolliset selitykset siitä, miten on kerta kaikkiaan mahdotonta säästää nykyisessä tilanteessa, sekä miljoona eri perustelua sille, miksi on parempi "nauttia elämästä" nyt eikä "kiikkustuolissa", kuten henkilöt tämän asian ilmaisevat. Jostakin syystä näille ihmisille säästäminen tarkoittaa samaa asiaa kuin elämän nautintojen kieltäminen ja kurjuuteen vajoaminen. Aivan kuin asia olisi joko-tai vaihtoehdollinen, eikä välissä olisi laisinkaan kultaista keskitietä.

On mukavaa huomata, etten ole ajatusteni kanssa yksin. Vielä parempi olisi jos ystävieni kaltaisiin ihmisiin saisi istutettua järkevän säästämisen siemenen, olkoon tämä blogi yksi työkalu siinä apuna. Harmittavasti tällaisia ihmisiä alkaa säästäminen kiinnostamaan vasta siinä vaiheessa, kun on pakotettu tekemään elämässään radikaaleja muutoksia esim. suurten taloudellisten mullistusten seurauksena.

15.9.2009 klo 8.46.00

Planet Starbucks kirjoittaa:

Kolme kuukautta sijoittamista takana ja kuuluun 2000-10000 euron ryhmään. Tällä menolla pienituloinen tuntee itsensä kohta rikkaaksi. Wohoo!

Itse poltin aiemmin lähes kaikki rahat matkustamiseen, mutta nyt ajattelin siirtää osan matkustukseen käytettävistä rahoista sijoittamiseen.

Kuten muutkin ovat jo todenneet niin ihmisillä on todella omituinen lukkiutuma siihen, että ei voi nauttia elämästä ja samalla säästää/sijoittaa. Tietääkseni tuttavapiirissäni ainoastaan yksi sijoittaa osakkeisiin.

15.9.2009 klo 16.46.00

Saituri kirjoittaa:

On lähes mahdoton tehtävä saada kenenkään päätä kääntymään suhtautumisessa säästämiseen ja sijoittamiseen, ellei henkilö itse koe jotain kriisiä joka pakottaa asenteen muutokseen. Tämä harmittaa aina välillä oikein todenteolla, varsinkin kun tietää miten paljon paremmin näillä viittaamillani henkilöillä menisi jos edes se pieni säästäminen ja taloudenhallinta aloitettaisiin.

En oikein edes ymmärrä enää mistä sellainen "se on nautinnoista ja elämisestä pois" kuvitelma tulee? Ihan niin kuin kädestä suuhun eläminen ja velkataakka niskassa on jotenkin parempi vaihtoehto. Itselläni on käynyt juuri päinvastoin mitä näiden ihmisten kuvitelmat ovat; tunnen oloni vapaammaksi kuin koskaan juuri säästämisen takia.

15.9.2009 klo 20.31.00

Anonyymi kirjoittaa:

Minulle ainakin oli avartavaa tajuta, että sijoituksia voi tehdä myös pienillä summilla. Oma osakesalkkuni on osittain peritty ja elänyt erittäin passiivista elämää (salkun koko vähän suurempi kuin bloginpitäjällä, mutta sitä on pidetty ns. "eläkepäivien varalle" -- joihin vielä on kyllä aikaa). Nyt elän elämänvaihetta, jossa halusin aloittaa aktiivisemman säästämisen, ja aluksi ihan oikeasti luulin, että esim. 1000 e sijoitus on niin pieni, että sellaista ei voi arvopapereihin järkevästi tehdä. Kuvittelin, että minut joko naurettaisiin ulos "kun haluan sijoittaa vain taskurahoja" tai toisaalta ajattelin naiivisti, että vaikka 1000 e tulolle saisi hyvänkin tuoton, se on silti niin pieni summa, ettei maksa vaivaa... Nyt tämä ja pari muuta blogia ovat motivoineet minut ihan uudenlaiseen ajatusmaailmaan, kiitos niistä!

22.9.2009 klo 9.13.00

Anonyymi kirjoittaa:

Aloitin säästämisen kun olin pieni poika. Tällöin ei tullut isoja summia säästettyä, mutta silloin koin kaikkein tärkeimmän eli asenteen muuttumisen, myös rahaa kohtaan. Ymmärsin rahan arvon ja säästämisen merkityksen elämänlaadun parantamiseen.

Kukaan tässä elämässä ei huolehdi sinusta (niin hyvin) kuin sinä itse.

Nyt olen parikymppinen ja minulla on miljoonan euron salkku. Ja jos eduskunnassa lähtevät sosialisoimaan lisää verotuksen kautta niin rahat lähtevät taatusti Suomesta. Nykyinenkin verotustaso on jo korkea.

27.9.2009 klo 9.43.00

Anonyymi kirjoittaa:

Aloitin säästämisen ja tuhlaamisen samaan aikaan!
Valitettavan moni, varsinkin tutuista, on sitä mieltä, että osakesäästämisen vastakohta on tuhlaaminen esim. tässäkin ketjussa mainittuihin matkoihin, autoihin jne.
Itselläni taas nuo kuuluvat oleellisena osana sijoittamiseen. Sijoittaminen mahdollistaa nuo, ja varsinkin noista nauttimisen ilman huonoa omaatuntoa, koska osakkeideni pääoma kasvaa joka vuosi enemmän kuin "tuhlaan" noihin matkoihin yms!

Itsekään en näkisi juuri järkeä alkaa nuorena säästämään ja sijoittamaan osakkeisiin, jos samaan aikaan ei myös nauti pääoman tuotoista.
Eiväthän nämä siis sulje toisiaan pois.

4.3.2010 klo 14.19.00

Anonyymi kirjoittaa:

Uskomattoman pieniltä suomalaisten salkut kuulostavat. Itse olen 34-vuotias ja opiskellut kaksi akateemista tutkintoa ja samalla tehnyt pirusti duunia, joten sain opiskelut päätökseen vasta 33-vuotiaana. Aloitin sijoittamisen 23-vuotiaana opintolainalla. Nyt on 60 000 eur salkku, joka itsestä tuntuu pieneltä, mutta ei se näköjään Suomessa niin pieni olekaan! Aika pihisti olen elänyt ja jatkossakin tarkoitus elää säästeliäästi, jotta jossain vaiheessa perustulo tulisi osakkeista. Oman asunnon hankimme avovaimon kanssa melko nuorina, mikä oli mielestäni fiksu veto.

9.4.2011 klo 21.36.00

Jätä kommentti

« Vanhemmat tekstit Uudemmat tekstit »

Related Posts with Thumbnails