Eilinen Ylen MOT ohjelma käsitteli Nordean pääomaturvattua Mermaid sijoituslainaa, jota markkinoitiin yksityisille sijoittajille riskittömänä sijoituksena. Tämän CDOn riskisyys paljastui lopulta sijoittajille, kun lainakorin sadasta yrityksestä seitsemän teki konkurssin ja pääoman arvo tippui nollaan. Mermaidiin sijoittaneet menettivät kaikki rahansa.

Yksityissijoittajista osa oli aivan selvästi ilmaisseet haluavansa sijoittaa rahojansa ilman riskiä. Siitä huolimatta heille oli pankkineuvojan taholta suositeltu tällaista sijoitusvaihtoehtoa. Ohjelman mukaan pankkineuvojat eivät itsekään osanneet selittää minkälaisesta sijoitustuotteesta oikein oli kyse. Tämä sinänsä ei minua hätkähdytä, sillä omien kokemusteni perusteella pankkineuvojien osaaminen sijoitustuotteiden osalta on vähintäänkin välttävää tasoa. Olipa jopa eräs yksityishenkilö sijoittanut tähän "pääomaturvattuun" tuotteeseen omakotitalon laajentamista varten otetun asuntolainan, kun rakentaminen lykkääntyikin.

Nordean myyntijohtajan Jari Ohrankämmenen haastattelun katsominen ohjelmassa tuo mieleen lähinnä koukussa kiemurtelevan madon.

Selvästikin ohjelmassa olleet yksityishenkilöt eivät olleet tajunneet tällaisen strukturoidun sijoitustuotteen toimintaa ja riskejä. Myyntiargumenttina toiminut sana pääomaturvattu tuntui johdatelleen suurimman osan luulemaan tuotteen riskitasosta jotakin aivan muuta.

Vaikka jälkiviisaus onkin aina erittäin helppoa, olisi tässäkin yksityissijoittajien kannattanut noudattaa vanhaa viisautta: älä sijoita sellaiseen, jota et ymmärrä. Riskiä kaihtavia sijoittajia kiehtoo varmasti tulevaisuudessakin pääomaturvattuina myytävät tuotteet nimensä takia. Mikäli tällainen pääomaturva omille sijoituksille tuntuu itselle sopivalta ratkaisulta voi sellaisen kasata helposti itsellekin ja kaiken lisäksi sellaisista osista, että myös ymmärtää sijoituksensa koostumuksen. Olen aiemmassa kirjoituksessani maininnut kaksi tapaa kasata tällainen pääomaturvattu sijoitus.

Lähetetty ohjelma löytyy kokonaisuudessaan Ylen areenalta ja voit katsoa sen kokonaisuudessaan tästä linkistä. Ohjelman kesto on noin 30 minuuttia.

Pahoittelen jo alkuun ennakkoasenteellista, sekä provokatiivista otsikkoa. Sen kummemmin kiertelemättä sijoittajan silmään kohdistuvasta virtsaamisesta on kuitenkin kyse. Pankeille nämä strukturoidut tuotteet ovat hyvä bisnes, mutta sijoittajille ei. Näistä tuotteista saa helposti pankin tiskillä vääränlaisen kuvan, sillä niitä markkinoidaan turvallisina sijoituskohteina. Indeksilainojen sijoitusehdot ovat monimutkaisia, eikä moni niihin sijoittanut ole välttämättä ymmärtänyt minkälaiseen tuotteeseen on loppujen lopuksi rahansa laittanut. Pyrin tässä kirjoituksessa kertomaan suomeksi minkälaisesta sijoitustuotteesta on oikeasti kyse, sekä miksi se on sijoittajalle niin huono. Lopuksi kerron vielä miten voit halutessasi rakentaa oman indeksilainan ja pääset pienemmillä kuluilla.

Mikä on indeksilaina?

Indeksilainan nimen alla on nykyisin hyvin monenlaisia tuotteita. Niitä voidaan markkinoida esimerkiksi nimillä osakeindeksilaina, pääomaturvattu sijoituslaina, sijoitusobligaatio, hyödykelaina, pääomasuojattu indeksirahasto, strukturoitu tuote tai pääomaturvattu indeksilaina. Ruotsissa nämä kulkevat monesti aktieindexobligation nimellä.

Käytännössä indeksilaina on joukkovelkakirjalaina, jonka tuotto on sidottu jonkin kohde-etuuden arvon kehitykseen. Tällainen kohde-etuus voi olla vaikkapa jokin hyödyke, kuten kulta tai maanosa, valuutta tai mitä liikkeellelaskijan mielikuvitus vain keksii. Indeksilaina koostuu yleensä kahdesta osasta, korko-osasta ja tuotto-osasta. Korkosijoitus tehdään nollakuponkilainaan, jotta liikkeellelaskija voi maksaa eräpäivänä vähintään nimellispääoman sijoittajalle takaisin. Tämä onkin suurin sijoitus indeksilainasta ja maturiteetista riippuen sen osuus on yleensä noin 70-80% merkintähinnasta. Loput noin 20-30% on kohde-etuuteen sidottua optiosijoitusta.

(esimerkki 5 vuotisen indeksilainan rakenteesta)

Indeksilainoja markkinoidaan mielellään pankkitiskillä painottaen niiden pääomaturvaa. Suomalaiset ovat pääosin varovaisia sijoittajia, joille turvallisuus on yksi tärkeimmistä asioista. Osuuspankin sijoittajabarometreissä on sijoituskohteen turvallisuus ollut vuodesta toiseen yksi sijoittajien tärkeimmistä kriteereistä. Viime vuosien pörssiromahdusten säikyttelemille asiakkaille on helppo ollut myydä ns. pääomaturvattua tuotetta, vetoaahan se yhteen tärkeimmistä sijoituskriteereistä. Keskellä tätä myllerrystä saattaa indeksilaina kuulostaa valveutumattoman sijoittajan korvaan hyvältä. Ei ihme, että uusia pääomaturvattuja indeksilainoja lanseerataan yhä kiihtyvään tahtiin. Sen sijaan indeksilainan huonot puolet pankkivirkailija harvemmin muistaa kertoa.


Kolikon kääntöpuoli

Pääomaturvattuja indeksilainoja myydessä korostuvat vain niiden hyvät puolet. Pääomaturva on esitteissä tuotu yleensä hyvin esille. Huonoja puolia ei yleensä muisteta mainita. Viime kesäkuussa finanssivalvonta ärähtikin indeksilainojen markkinointimateriaaleista. Finanssivalvonnan tiedotteessa todetaan muun muassa seuraavaa:

Finanssivalvonnan edeltäjän Rahoitustarkastuksen viime vuonna tekemässä indeksilainojen markkinointimateriaalia koskevassa tarkastuksessa havaittiin eriasteisia puutteita lähes jokaisen indeksilainan markkinoijan materiaalissa. Puutteita havaittiin erityisesti tuotteen riskien kuvauksissa. Harhaanjohtavaa tietoa on ollut niin markkinointiesitteissä, mainoksissa kuin indeksilainoja markkinoivien luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten internetsivuillakin.

Arvopaperien markkinointi on harhaanjohtavaa, jos markkinointimateriaalissa tuodaan esille ainoastaan arvopaperien edut (esimerkiksi väite turvallisuudesta) ja jos siihen liittyvien riskien osalta viitataan ainoastaan esimerkiksi ohjelmaesitteeseen tai liikkeeseenlaskukohtaisiin ehtoihin.

Indeksilainan ominaisuuksien esittelyssä tulee kuvata mahdollisimman tasapuolisesti markkinoitavan indeksilainan ominaisuudet ja pääasiallinen sisältö, sen tyypilliset riskit sekä mahdolliset kulut. Ominaisuuksien tasapuolisena kuvaamisena ei voida pitää sitä, että sijoittajan huomio kiinnitetään korostetusti tuotteen etuihin. Riskit tulee tuoda esiin selkeästi, eikä annettavia tietoja tule piilottaa tai peittää esimerkiksi annetun tiedon muotoilulla tai sanonnoilla.

Laitoin otsikon alle kuvan Lehman Brothers pankista hyvästä syystä. Pääomaturvasta puhuttaessa monelta pääsee unohtumaan vastapuoliriski, joka konkretisoitui monelle suomalaiselle viime syksynä. Lehman Brothersin liikkeellelaskemia indeksilainoja myivät meillä Suomessa esimerkiksi Taaleritehdas ja Front Capital. Lehman Brothersin mentyä konkurssiin vastapuoliriski konkretisoitui myös indeksilainoissa. Pääomaturva ei siis ole riskitön, eikä tuotteen myyjä aina liikkeellelaskija. Indeksilainalla voi olla takaaja, mutta mikäli takaaja on samasta konsernista kuin liikkeellelaskija, molemmat voivat joutua maksukyvyttömiksi yhtäaikaa.

Indeksilainaan sijoittavan on hyvä muistaa, että lainan tuotto ei ole sama kuin kohde-etuuden muutos laina aikana. Mikäli kohde-etuus esimerkiksi nousee laina aikana 100% saa indeksilainaan sijoittanut siitä vain murto-osan tuottona. Tämä johtuu siitä, että suurin osa indeksilainasta on kiinni korkosijoituksessa, jolla pyritään varmistamaan pääomaturva.

Indeksilainoissa on monta liikkuvaa osaa, jonka johdosta voi olla vaikeaa ymmärtää kuinka sen lopullinen tuotto määräytyy. Liikkuvia osia ovat esimerkiksi:

• Kohde-etuus. Tuotto voi olla sidottu esimerkiksi yhden tai useamman osakkeen kurssiin, osakeindeksiin tai korkoinstrumenttiin.
• Sijoitusaika. Indeksilaina alkaa jonain tiettynä päivänä ja samoin erääntyy. Jos sijoittaja haluaa indeksilainasta eroon kesken kaiken tulee hänen selvittää onnistuuko se ylipäänsä, sekä millaisin kustannuksin ja ehdoin.
• Merkintä-, lunastus ja muut kulut. Monimutkaisen indeksilainan todellisista kustannuksista voi olla vaikeaa saada kokonaiskäsitystä.
• Tuoton laskeminen. Monimutkaisia ehtoja, joilla tuotto määräytyy. Käytössä voi olla erilaisia leikkureita, jotka leikkaavat tuottoa ja tappiota.
  

Lisäksi tuottoon vaikuttavat myös:

• Merkintäkurssi. Tuleeko lainasta maksaneeksi mahdollisesti ylikurssia.
  
• Tuottokerroin eli osallistumisaste.
• Loppuarvon laskentatapa.
• Arvostuspäivien toimintatapa.
  

Mikäli lainasta tulee maksaneeksi nimellishintaa enemmän eli ylikurssia tulee ottaa huomioon ettei sijoittamiaan rahoja saa välttämättä kokonaan takaisin takuupäivänä. Esimerkki: indeksilainan nimellispääoma on 10 000 euroa. Merkitset sen 110 prosentin kurssilla eli maksat lainasta 11 000 euroa. Jos lainasta tulee tappiollinen, saat eräpäivänä takaisin vain 10 000 euroa.

Tuottokerroin kertoo, miten suuren osuuden säästäjä saa lainaehtojen mukaan lasketusta, lainan kohde-etuutena olevan indeksin arvonnoususta. Tavallisesti tuottokerroin on 60-100%. Jos lainan ostaa ylikurssiin, tuottokertoimen tulisi olla yli 100%.

Indeksilainat ovatkin saaneet osakseen arvostelua. Ari Kaaro Seligson & Co:lta on kiteyttänyt arvostelun kolumnissaan seuraaviin kohtiin:

• Sijoitusaikana varallisuus on yleensä sidottu ja mahdollisilta jälkimarkkinoilta saatava hinta on huono.
• Sijoittaja menettää riskittömän korkotuoton.
• Arvonnousun laskukaavat on usein sidottu hintaindeksiin eli sijoittaja menettää osingot ja saa hintaindeksinkin mahdollisesta noususta vain osan.
• Indeksilainojen ehdot ovat vaikeita käsittää ja usein lopputulokseltaan sattumanvaraisia (esim. kolmen mitenkään toisiinsa liittymättömän osakkeen kurssin pitää lainan päättyessä olla yli aloituspäivän tason, jotta sijoittaja saisi mahdollisen lisätuoton - mitä tekemistä tällä on minkään kanssa?).
• Indeksilainoissa on monia kustannuseriä, joista on lähes mahdotonta saada selkoa esitteiden perusteella.
• Koska indeksilainojen käytös on arvaamatonta, on vaikea miettiä niille järkevää roolia sijoitussalkun kokonaisallokaatiossa.
  

Kannattaa pitää mielessä vanha sääntö. Älä sijoita sellaiseen mitä et ymmärrä. Indeksilainojen kohdalla sijoittajan tulisikin kysyä itseltään osaisiko laskea kyseisen indeksilainan tuoton itse.

Tee oma indeksilaina!

Indeksilainoissa tulet lainanneeksi omia varojasi pankille tuotteeseen, josta pankki saa vielä itsellensä tuottoa. Kulut ovat suuret, tuote vaikeaselkoinen ja tuottoja hankala hahmottaa. Mikäli pääomaturvattu sijoittaminen kiinnostaa kannattaa indeksilaina tehdä itse! Se on helppoa ja mahdollista kasata sellaisista osista, jotka myös itse ymmärtää.

Kuten alussa kerroin rakentuu indeksilaina kahdesta osasta, korko-osasta ja tuotto-osasta. Yksinkertaisimmillaan saamme rakennettua oman indeksilainan tekemällä ensin pääomalla korkosijoituksen. Tämän korkosijoituksen tuotot sitten jatkosijoitetaan johonkin optioon, jolla on kohde-etuus. Esimerkiksi Brasilian sertifikaattiin. Näin sijoitettu pääoma saadaan takaisin (pääomaturva), sekä vielä hyvässä lykyssä option tarjoama lisätuotto. Tässä meillä on vastaava tuote, jota pankit markkinoivat pääomaturvattuna indeksilainana.

Toinen vaihtoehto kasata oman maun mukainen pääomaturvattu indeksilaina on sijoittaa esimerkiksi rahamarkkinarahastoon ja haluamaansa rahastoon sellaisessa suhteessa, että tavoite pääomaturvasta säilyy. Jos meillä on esimerkiksi 100 000 euron pääoma ja rahamarkkinarahaston oletettu tuotto viiden vuoden jaksolla on 3% tulisi rahamarkkinarahastoon sijoittaa noin 90 000 euroa. Loput 10 000 euroa voisi sitten sijoittaa haluamaansa rahastoon.

Näillä ratkaisuilla on myös ne edut, että ne ovat muutettavissa käteiseksi koko sijoitusajan ilman sen kummempia sanktioita. Lisäksi omatekoista indeksilainaa voi halutessaan jatkaa niin pitkälle kuin tahtoo.