Sijoittajan kadotettu vuosikymmen - vaiko sittenkään?

10.1.2010 | Kohti taloudellista riippumattomuutta



(Despair, Flickr: Diana Debord)

Edellinen vuosikymmen on lehtien mukaan ollut historiallisen huono. Lehdistö on repinyt toinen toistaan räikeämpiä otsikoita aiheesta. Vakiintuneeksi käsitteeksi tuntuu jääneen ajatus, että vuodet 2000-2009 olivat ns. sijoittajan kadotettu vuosikymmen. Ei siis ihme, että nyt on jälleen nostettu parrasvaloihin väitteitä joiden mukaan buy & hold strategia ei toimi ja ainut oikea tapa sijoittaa on aktiivinen. Kukaan ei kuitenkaan tunnu muistavan sitä, että aktiivisesti hoidetut rahastot ovat sukeltaneet jopa enemmän kuin passiivisesti hoidetut, mikä on aivan loogista korkeammista kuluista johtuen. Sen sijaan jälleen syötetään ikivanhaa pajunköyttä - aktiivisella salkunhoidolla on mahdollista hyötyä sahaavasta markkinatilanteesta tekemällä oikein ajoitettuja ostoja ja myyntejä.

Kuinka yksinkertaista! Harmi vain, että tutkimusten mukaan juuri se oikea ajoitus on mahdotonta.

Mutta katsokaamme hieman syvällisemmin tätä niin kutsuttua kadotettua tai menetettyä vuosikymmentä...


(OMX Helsinki CAP 10 vuoden kurssihistoria)

Pikaisella vilkaisulla kurssihistoriaan edellinen vuosikymmen näyttää tosiaan huonolta. Kurssit ovat Suomessa edelleen parisen prosenttia alemmalla tasolla kuin alkuvuonna 2000. Tapahtuneen inflaation vuoksi tuolloin sijoitetun rahan nykyarvo on itse asiassa vieläkin vähemmän.

Yhtä huonosti näyttää vuosikymmen menneen myös rapakon toisella puolella - USA:ssa. Mikäli sijoitti 100.000$ Vanguardin S&P 500 -indeksiä seuraavaan indeksirahastoon tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2000 - oli sijoituksen arvo 89.072$ joulukuun puolivälissä 2009. Inflaatiokorjattuna sijoituksen arvo on vieläkin pienempi - 69.114$.

Äkkiseltään väite sijoittajan kadotetusta vuosikymmenestä tuntuu siis oikealta. Ja näin asia onkin mikäli tosiaan sijoitti kertasumman osakkeisiin tuolloin. Mutta tämä kuvaa varsin huonosti tavallisen sijoittajan tapaa sijoittaa rahojaan. Hyvin harva tekee suuria kertaluonteisia sijoituksia. Sen sijaan tyypillinen palkkatyössä käyvä henkilö ostaa lisää osakkeita, korkoja ja muita sijoitustuotteita, mitä salkkuunsa sitten on valinnutkaan, lisää joka kuukausi.

Näin katsottuna tilanne muuttuu. Edellinen vuosikymmen on tällaisille sijoittajille ollut kaikkea muuta kuin menetetty vuosikymmen. Tällainen mielestäni tyypillinen sijoittaja on voinut jopa kaksinkertaistaa sijoitustensa arvon edellisen vuosikymmenen aikana!

Kuinka tämä on voinut olla mahdollista? Puhutaan ensiksi hieman hajauttamisesta. Esimerkiksi sijoittaminen pelkästään S&P 500 -indeksiä seuraavaan tuotteeseen on aivan riittämätön. Se koostuu vain suurista yhtiöistä, joten sijoitusten ulkopuolelle jää paljon pieniä yhtiöitä, jotka historiallisesti ovat tuottaneet paremmin, kuin suurten yhtiöiden osakkeet. Lisäksi puuttumaan jää kokonaan kansainvälinen hajautus.

Oletetaan, että jenkkisijoittaja on siten päättänyt hajauttaa osake ostonsa 50/50 periaatteella kotimarkkinoille ja ulkomaille. Mikäli hän on ostanut 50.000 dollarilla vuonna 2000 Vanguard Total Stock Market Index Fund:ia, joka pitää sisällään USA:laisia osakkeita, sekä 50.000 dollarilla Vanguard Total International Stock Index Fund:ia, joka pitää sisällään kansainvälisia osakkeita, on tilanne jo parempi. Jo tällainen yksinkertainen hajautus olisi kasvattanut sijoitetun 100.000 dollaria yhteensä 109.334 dollariin. Tosin tämäkin summa vastaisi inflaatiokorjattuna vajaan 85 tuhannen dollarin  alkuperäistä sijoitusta, mutta on jo parempi, kuin pelkkään S&P 500 -indeksiin sijoittaminen.

Siirrytään skenariossa astetta realistisempaan suuntaan. Lähes kaikki sijoittamisen perusteokset jaksavat muistuttaa sijoitusten jakamisesta korko- ja osakesijoitusten kesken. Siihen on hyvät syyt. Oletetaan jenkkisijoittaja 50-vuotiaaksi, jolloin korkopositio voisi muodostaa puolet sijoituksista. Jaetaan osakesijoitukset samalla tavalla kuin aiemmassa skenariossa puoliksi Yhdysvaltalaisiin ja puoliksi kansainvälisiin osakkeisiin. Näin muodostuu sijoitussalkku, jonka allokaatiot ovat 25/25/50. Tällaisen salkun tulos olisi ollut vajaat 146 tuhatta dollaria ja inflaatiokorjattunakin vastannut vajaan 113 tuhannen dollarin sijoitusta vuonna 2000. Tässä tapauksessa ei voitaisi enää puhua kadotetusta vuosikymmenestä.

Toistaiseksi olen puhunut pelkistä kertasijoituksista. Kuten totesin, tämä ei kuitenkaan ole se tapa, jolla suurin osa meistä sijoittaa rahojaan. Otetaan edellä esitettyyn sijoitustapaan mukaan kuukausisäästäminen. Oletetaan samalla tavalla, että henkilön salkun allokaatio on 25/25/50 ja vuonna 2000 hän on tehnyt 100.000$:n kertasijoituksen tämän mukaisesti. Tämän lisäksi hän tekee 1000$:n kuukausisijoituksia. Kerran vuodessa salkku tasapainotetaan uudelleen, jolloin sijoitusten painotukset palautetaan takaisin 25/25/50 suhteeseen.

Tällaisen tavanomaista sijoitusstrategiaa vastaavan salkun tulos? 313.747$! Inflaatiokorjattunakin sijoituksen arvo vastaa yli 260 tuhatta vuoden 2000 dollaria. Kadotettu vuosikymmen? Sallikaa minun nauraa!



(Eri sijoitusstrategioiden tuotot viimeiseltä vuosikymmeneltä inflaatiokorjattuina)

Vaikka henkilö olisi aloittanut kuukausisäästämisen kyseisellä allokaatiolla vuonna 2000 ilman minkäänlaista kertasijoitusta olisivat sijoitukset yhä tukevasti plussalla - myös inflaatiokorjattuna.

Pitkäjänteinen säästäminen on edelleen kannattavaa, eikä lehdistön skandaalihakuisesta uutisoinnista menetetystä vuosikymmenestä kannata hätääntyä. Kaikkein vaikeinta on pitää kaiken uutispommituksen keskellä oma pää kylmänä ja jatkaa sijoittamista piittaamatta pahan ilman linnuista. Jatkuva säästäminen ja sijoittaminen on yhä kannattavaa!


12 vastausta artikkeliin "Sijoittajan kadotettu vuosikymmen - vaiko sittenkään?"


Anonyymi kirjoittaa:

Eipä tolla vuosituottoa kuitenkaan ihan liikaa tullut. Nopeesti laskettuna sijoitettu pääoma on 100 000 + 12 x 10 x 1000= 220 000e eli keskimäärin (100 000 + 220 000)/2 = 160 000 ja kokonaistuotto reaalisena (260 000/160 000) ^ 0,1 = 4,97% p.a. , verrattuna esim. omaan tuottotavoitteeseesi matkalla taloudelliseen riippumattomuuteen, pitäisi jo hieman säikähtää.

(Jos speksit on vain epäselvät ja pelkästään se 100 000e olisi tuohon kasvanut, vuosituotto olisi ollut 10% reaalisena)

Ja edelleen on valtava merkitys, mihin korkotuotteeseen on sijoittanut. Jos on suoraan laittanut 2000 10 vuoden t-billiin kiinni rahat, on aivan eri asemassa kuin jos on kuukausittain rollannut 1m määräaikaistalletusta tai että olisi sijoittanut erilaisiin korkorahastoihin, jotka pahimmillaan hukkasivat koko vuosikymmenen tuotot 2009-2009.

10.1.2010 klo 21.40.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Oudosti lasket. Itse sain laskettua sijoitetulle pääomalle 42,61% tuoton tai 3,61% per annum.

Oman tavoitteen suhteen ei ole syytä huolestua. Viimeiset 10 vuotta oli tosiaan historiallisesti huono, mutta asioilla on tapana palautua keskiarvoon. Historiallisesti on edelleen erittäin hyvä ajankohta aloittaa sijoittaminen.

Johtopäätöksenä kuitenkin, että edellistä 10 vuotta ei voi mitenkään pitää menetettynä vuosikymmenenä ellei sijoittanut kertasummaa vuonna 2000, eikä ole sen jälkeen tehnyt lisäsijoituksia.

10.1.2010 klo 21.55.00

Laiska sijoittaja kirjoittaa:

Vuosikymmenkin on onneksi vain ihmisen keksimä aikamääre. Jos vuosikymmen olisikin jostain syystä päätetty antiikin Roomassa kahdeksan vuoden pituiseksi, niin homma näyttäisi erilaiselta. Kaikki riippuu perspektiivistä. Pitkän aikavälin buy-and-hold toimii joka tapauksessa, uskon näin :)

11.1.2010 klo 8.34.00

Anonyymi kirjoittaa:

Mielenkiinnosta, miten laskit?

11.1.2010 klo 20.20.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Sijoituksen tuotto:
(313747 / 220000) - 1 = 0,4261...

Vuosituotto:
(0,4261 + 1) ^ (1 / 10) - 1 = 0,0361

Taloustieteiden peruskaavoja.

11.1.2010 klo 20.33.00

Anonyymi kirjoittaa:

Eli lasket nimellistä, itse katselin siis reaalista tuottoa ja lasket loppupääomalle etkä keskimäärin sitoutuneelle pääomalle. Makuasioita siis.

11.1.2010 klo 20.55.00

Random Walker kirjoittaa:

Tervehdys!

Hyvä kirjoitus. Pisti kuitenkin silmään, että tarkastelet hintaindeksiä, missä ei ole mukana osinkoja. Osingot huomioivan tuottoindeksin käyttö olisi relevantimpaa. Osingothan ovat merkittävä osa sijoittajan saamasta kokonaistuotosta. Mutta idea tuli tietysti hyvin esille näinkin. Puheille menetetystä vuosikymmenestä voidaan todellakin vain nauraa.

Terv. Random Walker

14.1.2010 klo 20.56.00

Anonyymi kirjoittaa:

Tein pikku testin tahollani myös kun tämä alkoi kiinnostamaan. Laitoin kolme Vanguardin rahastoa (VTSMX = koko US markkina), (VEIEX = kehittyvät markkinat) ja (VFICX = investment grade riskiluokan yrityslainoja) ja testailin eri painoilla.

Oletin että 100k sijoitetaan joulukuun viimeinen 1999 ja kuukausikontribuutio on sama kuin esimerkissäsi eli 1k. 25/25/50 hajautus antaa viimeisimmillä kuplahinnoilla annualisoiduksi tuotoksi koko pääomalla (Excelin xirr funktiota käyttäen) 8% nimellisen tuoton. Jos olisimme tarkistaneet tuoton helmikuun lopussa 2009 olisimme saaneet huiman 3% annualisoidun tuoton sijoitetulle pääomalle ennen inflaatiota.

Koko kirjoitukselta tippuu pohja siinä vaiheessa jos osakemarkkinat dippaavat vielä uudestaan edes maaliskuun pohjien tuntumaan, eivätkä palaudukkaan sieltä enää järjettömän velkaelvytyksen ja keskuspankkien sponsoroiman ja Goldman Sachsin hoitaman HFT-kurssimanipulaation ansiosta kuten vuonna 2009.

Lisäksi on hyvä muistaa, että vaikka todennäköisyys osakemarkkinoiden tuoton jäämiselle alle korkojen tuoton pienenee sijoitusajan pidentyessä, se ei poista sitä faktaa että potentiaalisen alituoton suuruus kasvaa niin ikään sijoistusajan pidentyessä.

16.1.2010 klo 22.30.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Käytetyt Vanguardin tuotteet ovat VTSMX, VGTSX ja VBMFX. Muistithan myös vuosittaisen tasapainotuksen takaisin 25/25/50 allokaatioon?

Juttu perustuu The New York Times:n artikkeliin, josta myös laskelmat ovat peräisin. En jaksa uskoa, että näinkin arvovaltaisen julkaisun laskelmat olisivat aivan puuta heinää.

16.1.2010 klo 22.46.00

Anonyymi kirjoittaa:

En sanonut missään kohtaa että laskelmat olisivat puutaheinää. Tein muuten laskelman tasapainotuksella ja sain lähes saman tuloksen kuin ilmankin sitä.

Laskin uudestaan nyt mainitsemillasi rahastoilla ja lopputulos näyttäisi olevan jonkun verran heikompi kuin tuolla kokoonpanolla, mitä käytin omassa esimerkissäni.

Tiedätkin varmaan että viralliset inflaatioluvut (kuten myös työttömyysluvut jne.) esittävät kaiken mahdollisimman optimistisesti ja ovat melko hyödyttömiä nykyisessä muodossaan.

16.1.2010 klo 23.03.00

Anonyymi kirjoittaa:

Kannattaa myös huomata se, että näihin aikoihin tuo kymmenen vuoden aikajänne alkaa historian suurimman pörssikuplan huipulta, ja tämän kuplan aiheuttivat IT-osakkeet melkein yksinään. Monesta suomalaisesta kone- ja metalliteollisuusosakkeesta on kymmenen vuoden aikana saanut sen alkuperäisen pääoman korkoineen takaisin jo pelkkinä osinkoina. Järkevästi hajautettu salkku on saattanut vuosikymmenessä tuottaa vallan mainiosti, jos siinä ei ole ollut sitä järjetöntä tekno-osakkeiden ylipainoa joka nosti vaikkapa HEXiä 10 vuotta sitten.

20.1.2010 klo 14.54.00

Mikko kirjoittaa:

Ehkei ollut sijoittajan kadotettu vuosikymmen, mutta oletko miettinyt mitä olisi käynyt jos olisi omasta mielestään saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden juuri alkuvuonna 2000, lopettanut työnteon yms. ja alkanut elämään säästöillään tuossa kohtaa, sillä oletuksella että osakkeet tuottavat sen 10% vuodessa?

Sitten tulikin vuosikymmen, jonka aikana tuotto oli 0%, mutta pääomaa tuli syötyä koko ajan.

Pystyykö tuollaisesta vuosikymmenestä taloudellisesti riippumaton selviämään?

Tällaisesta kauhuskenaariosta olisi mielenkiintoista saada sinun tekemä kirjoitus/analyysi :)

17.3.2011 klo 15.58.00

Jätä kommentti

« Vanhemmat tekstit Uudemmat tekstit »

Related Posts with Thumbnails