Jatkan lukijoiden toivomien kirjoitusten sarjaa. Kysyin helmikuun alussa mistä eri aiheista haluaisitte minun kirjoittavan. Sain runsaasti hyviä ehdotuksia. Ehdotuksista käsittelin ensimmäiseksi iäkkäämpää aloittavaa sijoittajaa. Sen jälkeen kirjoitin asumisesta, tosin hieman eri näkökantilta - siitä kuinka oman asumisen kustannuksia voi pienentää etsimällä asunnosta tulonlähteitä.

Nyt on kolmannen aiheen vuoro. Yksi eniten ääniä saanut ehdotus oli vähäriskiset turvalliset sijoitukset. Tämä on myös aihe, joka on hieman jäänyt blogissa riskisempien sijoitusten varjoon. Olen kirjoittanut enemmän osakesijoituksista, sillä olen perehtynyt niihin syvällisemmin. Hypätkäämme nyt toiseen ääripäähän - mahdollisimman turvallisiin sijoituksiin!

Talletussuoja takaa pankkitalletukset

Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, on käytössä talletussuoja. Tämä talletussuojajärjestelmä takaa tallettajien saamiset 50.000 euroon asti pankkia ja tallettajaa kohden. Suomen talletussuojarahastosta ei ole vielä koskaan maksettu korvauksia tallettajille. Siten pankkitalletusta voi pitää lähes riskittömänä sijoituksena.

Kannattaa huomata, että suuremman kuin 50.000 euron talletuksen voi jakaa useampaan eri pankkiin, jolloin on mahdollista saavuttaa talletussuoja isommalle summalle.

Talletussuojan suuruus vaihtelee maittain. Naapurimaassamme Virossa on talletussuoja samansuuruinen 50.000 euroa, Norjassa noin 250.000 euroa, Tanskassa noin 40.000 euroa, Ranskassa 70.000 euroa, Italiassa 100.000 euroa ja Ruotsissa noin 51.000 euroa. Koska talletussuoja on yleensä asetettu paikallisessa valuutassa tarkka määrä vaihtelee valuuttakurssin mukaan.

Talletussuoja ei poista tallettajien riskiä kokonaan. Esimerkiksi Suomessa talletussuojarahaston varat olivat vuonna 2008 noin 1,1% sen suojattavien talletusten määrästä. Valtio ei ole takaajana talletussuojarahastossa, eikä valtio takaa muutoinkaan tallettajien saamisia. Periaatteessa siis usean eri pankin yhtäaikainen konkurssi voi aiheuttaa tilanteen, jossa talletussuojarahaston varat eivät riitä kaikille tallettajille.


Erilaisia tilejä

Monesti riskiä kaihtava henkilö makuuttaa rahojaan perinteisellä pankkitilillä. Tämä on kuitenkin sellaisille rahoille, joille ei ole lähitulevaisuudessa käyttötarkoitusta, huono valinta. Tällaisen käyttelytilin korko on yleensä olematon - toisinaan jopa 0%. Sen arvoa nakertaa ajan myötä siis inflaatio, joka yleensä ylittää tällaisen tilin koron. Tilin hyvä puoli on kuitenkin se, että varat on nostettavissa nopeasti eikä nostokertoja ole rajoitettu.

Käyttelytileille on kuitenkin olemassa myös yhtä pienen riskin omaavia vaihtoehtoja. Pankit tarjoavat säästö- ja sijoitustilejä, joissa korko on käyttelytiliä parempi. Näiden tilien nimet vaihtelevat pankeittain. Useimmiten tileillä on muuttuva viitekorko. Tämä tarkoittaa sitä, että tilin korko muuttuu aina kun viitekorkokin muuttuu. Yleisin viitekorko on prime, joka on pankkien itse määriteltävissä. Ne kuitenkin yleensä seurailevat euriborkorkoja jälkijättöisesti. Monesti näillä tileillä on nostokertoja rajoitettu, joten ne eivät välttämättä ole yhtä joustavia kuin käyttelytilit - poikkeuksiakin on. Keskimäärin nämä tilit tarjoavat tällä hetkellä 0,75%:n vuosituottoa.

(Säästö- ja sijoitustilien tämänhetkiset tuotot, lähde: Suomen Rahatieto)

Korkoja, korkoja

Niin käyttelytilin, kuin säästö- ja sijoitustilin korot ovat pienet. Yhtä pienellä riskillä on saatavilla kuiten vielä näitäkin parempaa tuottoa. Määrä-aikaiset talletukset kuuluvat myös talletussuojan piiriin. Nimensä mukaisesti määrä-aikaistalletuksessa rahat talletetaan pankkiin määräajaksi, eivätkä ne ole nostettavissa kesken talletusajan - ainakaan ilman ylimääräisiä kuluja. Talletusajat voivat vaihdella muutamasta kuukaudesta aina useampiin vuosiin. Mitä pidempi talletusaika on sitä korkeamman koron pankki maksaa. Tämä johtuu niinkin yksinkertaisesta asiasta, ettei kukaan olisi valmis tallettamaan rahojaan pidemmäksi aikaa ellei siitä olisi saatavilla parempaa korkoa.

Oheisesta kuvasta on nähtävissä 25.000 euron määräaikaistalletuksen vuosituoton kehitys. Kuten kuvasta voi huomata on yhden vuoden määräaikaistalletukselle saatavilla jo huomattavasti parempi tuotto kuin säästötilille.

Toisinaan pankit tarjoavat kampanjoina keskimääräistä parempia korkoja määräaikaistalletuksille. Paras Suomessa esillä oleva tarjous on tällä hetkellä virolaisella BIGBANK:llä, joka tarjoaa vuoden määräaikaistalletukselle 3%:n koron. BIGBANK kuuluu Viron talletussuojan piiriin, joka takaa saamiset 50.000 euroon asti. Kolmen kuukauden määräaikaistalletukselle BIGBANK tarjoaa 1,4%:n vuosikoron ja yhdenkin kuukauden talletukselle 1,2%:n. Perinteiset suomalaiset pankit tarjoavat tällä hetkellä noin 2%:n korkoa yhden vuoden määräaikaistalletukselle.

Kuten todettu, määräaikaistalletusten huono puoli on siinä, että ne ovat kehnosti nostettavissa mikäli kesken talletusajan tulee yllättäviä menoja. Hyvä vaihtoehto määräaikaistalletuksille onkin rahamarkkinarahasto, josta rahat on nostettavissa nopeastikin. Tarjolla olevista rahamarkkinarahastoista suosittelen Seligson rahamarkkinarahasto AAA:ta, jossa ei ole laisinkaan merkintä- eikä lunastuspalkkioita. Hallinnointipalkkio on 0,18%:ia vuodessa, joka on ainut kulu, joka sijoittajalle tulee maksettavaksi.

(Seligson rahamarkkinarahasto AAA:n sijoitukset 25.2.2010, lähde: Seligson)

Kun katsotaan mitä Seligsonin rahamarkkinarahasto on syönyt sisäänsä on helppo huomata, että se koostuu erilaisista määräaikaisista pankkitalletuksista ja sijoitustodistuksista. Käytännössä ostamalla tätä rahastoa voi hajauttaa rahansa useaan eri määräaikaistalletukseen ja sijoitustodistukseen.

Sijoitustodistukset ovat pankkien liikkeellelaskemia velkakirjoja ja ne ovat vakuudettomia. Seligsonin rahamarkkinarahasto voi esitteensä mukaisesti tehdä myös sijoituksia eri valtioiden velkasitoumuksiin. Tätä kirjoittaessa niitä ei rahastossa tosin ole.

Rahamarkkinarahastossa on siis hieman enemmän riskiä kuin suorassa määräaikaistalletuksessa. Toisaalta rahat on nostettavissa huomattavasti helpommin. Laskettu vuoden tuotto-odotus Seligsonin rahamarkkinarahasto AAA:lle on tällä hetkellä 0,54% ja siinä on huomioitu vuotuinen hallinnointipalkkio.

Finanssikriisin puhjettua moni turvallisena sijoituksena pidetty lyhyen koron rahasto menetti huomattavasti arvoaan. Tämä johtui siitä, että rahastot olivat ottaneet enemmän riskiä kuin niiden oli tarkoitus. Näin myös tuotto-odotukset olivat olleet tavallista paremmat. Kannattaa huomata, että Seligsonin rahamarkkinarahasto ei kuulunut näiden joukkoon, sillä se noudatti sijoituspolitiikkaansa. Jälleen yksi asia, mikä nostaa minun kunnioitusta Seligsonin tuotteita kohtaan.

Lisää tuottoa!

Astukaamme astetta riskisempiin ja samalla tuottavampiin sijoituksiin. Eri maiden obligaatiot eli velkakirjat ovat riskisempiä kuin talletustakuun piiriin kuuluvat pankkitalletukset. Näissä riski luonnollisesti liittyy aina kyseisen maan takaisinmaksukykyyn. Islannin ja viimeisimpänä Kreikan tapaukset osoittavat, että näihin todellakin liittyy riskiä.

Kotimaiselle riskiä kaihtavalle sijoittajalle ovat Suomen valtion obligaatiot luonnollinen valinta. Niitä voi pitää riskitasoltaan pieninä. Valtion tuotto-obligaatiot ovat ainoita Suomen valtion liikkeelle laskemia sijoitustuotteita, jotka ovat kotitalouksien ulottuvilla.

Ajankohtaista tietoa valtion liikkeelle laskemista obligaatioista löytyy valtiokonttorin kotisivulta. Sivuilta selviää mm. että edellisen liikkellelasketun tuotto-obligaation kuponkikorko on 2,4%. Tätä kirjoittaessa ei Suomen valtiolla ole tarjolla merkittäväksi obligaatiota. Yleensä näitä tulee tarjolle 2-4 kertaa vuodessa.

Kun nyt puhutaan riskistä ja tässä tapauksessa mahdollisimman pienestä riskistä, niin tulee myös ottaa aika huomioon. Aikaan liittyy aina epävarmuutta. Mitä pidempi aika, sitä enemmän voi välissä tapahtua. Siten lyhytaikaiset velkainstrumentit (esim. rahamarkkinarahastot) omaavatkin vähemmän riskiä kuin pitkäaikaiset velkakirjat. Tämän takia myös joukkovelkakirjat tarjoavat parempaa korkoa.

Erityisesti pitkäaikaisiin velkakirjoihin liittyy korkoriskiä. Perusperiaate on, että korkotason noustessa näiden arvo laskee ja korkojen laskiessa nousee. Aiemmassa kirjoituksessani olen käsitellyt tätä toimintamekanismia ja sen taustoja tarkemmin, joten en nyt mene siihen syvällisemmin. Toinen velkakirjoihin liittyvä riski on luottoriski eli riski siitä ettei toinen osapuoli kykene maksamaan lainaa takaisin. Muita riskejä ovat inflaatioriski, ulkomaisissa velkakirjoissa mahdollinen valuuttakurssiriski, sekä myyntitappion riski mikäli omistuksesta haluaa luopua kesken laina-ajan.

Riskejä on siis jo huomattavasti enemmän kuin talletusten osalla. Riskiä kaihtavalle sijoittajalle velkakirjoista varteenotettavimmat vaihtoehdot ovat hyvässä kunnossa olevien valtioiden obligaatiot, sekä mahdollisesti kuntaobligaatiot.

Kuntaobligaatioista saa lisätietoa www.kuntaobligaatio.fi sivustolta. Näiden obligaatioiden liikkeellelaskijana toimii Kuntarahoitus Oyj. Kuntaobligaatioilla rahoitetaan kuntien rakennus- ja kehityshankkeita. Kuntaobligaation kotisivulle voi jättää oman sähköpostiosoitteen, jolloin saa automaattisesti tiedon, kun seuraava kuntaobligaatio tulee merkittäväksi. Tätä kirjoittaessa ei obligaatiota ole merkittävänä.

Samoin kuin määräaikaistalletusten kohdalla, myös obligaatioihin liittyy sama ongelma mikäli rahat tarvitseekin käyttöön ennen lainan eräpäivää. Jälkimarkkinat eivät aina toimi tällaisen sijoittajan eduksi, joten velkakirjan myynti kesken juoksuajan ei välttämättä ole järkevää. Suorien obligaatiosijoitusten sijaan sijoittaja voikin lähteä mukaan näppärästi ostamalla rahastoa.

Pitkän koron rahastoista suosittelen jälleen Seligsonin tuotetta, Seligson Euro-obligaatiota. Rahaston merkintä- ja lunastuspalkkiot ovat 0%, mikäli rahat pitää sijoitettuna yli kolmen kuukauden ajan. Vuotuinen hallinnointipalkkio on 0,28%.

(Seligson Euro-obligaatio rahaston sijoitukset 25.2.2010. lähde: Seligson)

Seligsonin Euro-obligaatio rahasto on syönyt sisäänsä eri euroopan valtioiden obligaatioita. Tällä rahastolla saa siten hyvän hajautuksen eri maiden obligaatioihin. Sijoitusten joukossa on Kreikan, Italian ja Espanjan obligaatioita. Näiden maiden taloudellinen tilanne ei ole aivan paras mahdollinen. Kaiken kaikkiaan näiden maiden osuus rahastosta on 21,56%. Riskiä siis on jonkun verran. Rahaston laskettu tuotto-odotus seuraavan vuoden ajaksi on 2,53%.

Valtio- ja kuntaobligaatioiden jälkeen riskiä kasvatettaessa ovat vuorossa yrityslainat. Korkean luottoluokituksen omaavien yritysten lainoissa saattavat riskit olla vielä maltillisen sijoittajan siedettävissä. Tästä siirryttäessä luottoluokituksissa huonompaan suuntaan kasvavat riskitkin jo huomattavasti. High yield lainat, joita annetaan huonon luottoluokituksen (tai luokittelemattoman) omaaville yrityksille, sisältää jo huomattavaa riskiä. Ne eivät enää missään tapauksessa kuulu riskiä kaihtavan sijoittajan salkkuun.


Lopuksi muutama sana kullasta

Kultaa on myös perinteisesti pidetty vähäriskisenä sijoituksena. Finanssikuplan puhjettua on kullan hinta noussut voimakkaasti. Monet pitävät kullan nykyistä hintaa kuplana. Tunnustan, että lukeudun heihin.

En pidä kultaa tällä hetkellä vähäriskisenä sijoituksena. Kullan volatiliteetti eli sen arvon vaihtelu on historiallisen korkealla. Nyt kultaan rahojaan sijoittava voi pettyä karvaasti myöhemmin, kun lunastaa matalariskisenä pitämänsä sijoituksen.

The Money Fix kertoo erittäin mielenkiintoisesti nykyisen rahajärjestelmän toiminnasta. Miksi rahaa tuntuu aina olevan liian vähän? Mistä korko tulee? The Money Fix käsittelee kaikkia näitä asioita.

Näiden lisäksi The Money Fix esittelee kolme vaihtoehtoista rahajärjestelmää nykyisen tilalle. Vaikka videossa nämä esitetäänkin varsin positiivisessa valossa en itse suhtaudu niihin yhtä varauksetta. Kaikista puutteistaan huolimatta nykyinen järjestelmä on mielestäni toimivin, mitä on keksitty. Kaikkiin vaihtoehtoisiin järjestelmiin liittyy omat ongelmansa, joihin video ei ikävä kyllä pureudu. Esitetyt järjestelmät tukeutuvat siihen perusajatukseen, että jossakin vaiheessa yksilö antaa yhteisölle takaisin. Ikävä kyllä maailma ei aina anna siihen mahdollisuutta. Esimerkiksi vaikeasti vammaiset henkilöt olisivat näissä malleissa ainoastaan kuluttajien asemassa - nykyinen järjestelmä tasaa tällaista epätasa-arvoa paremmin.

Kaikesta huolimatta The Money Fix antaa paljon ajattelemisen aihetta. Se on myös suurimmaksi osaksi tekstitetty suomeksi, joten seuraaminen onnistuu vaikkei englantia osaisikaan.

Dokumentin kotivisut löytyvät osoitteesta www.themoneyfix.org.

The Money Fix, pituus 1h 19min. Ohjaus: Alan Rosenblith.

(Despair, Flickr: Diana Debord)

Edellinen vuosikymmen on lehtien mukaan ollut historiallisen huono. Lehdistö on repinyt toinen toistaan räikeämpiä otsikoita aiheesta. Vakiintuneeksi käsitteeksi tuntuu jääneen ajatus, että vuodet 2000-2009 olivat ns. sijoittajan kadotettu vuosikymmen. Ei siis ihme, että nyt on jälleen nostettu parrasvaloihin väitteitä joiden mukaan buy & hold strategia ei toimi ja ainut oikea tapa sijoittaa on aktiivinen. Kukaan ei kuitenkaan tunnu muistavan sitä, että aktiivisesti hoidetut rahastot ovat sukeltaneet jopa enemmän kuin passiivisesti hoidetut, mikä on aivan loogista korkeammista kuluista johtuen. Sen sijaan jälleen syötetään ikivanhaa pajunköyttä - aktiivisella salkunhoidolla on mahdollista hyötyä sahaavasta markkinatilanteesta tekemällä oikein ajoitettuja ostoja ja myyntejä.

Kuinka yksinkertaista! Harmi vain, että tutkimusten mukaan juuri se oikea ajoitus on mahdotonta.

Mutta katsokaamme hieman syvällisemmin tätä niin kutsuttua kadotettua tai menetettyä vuosikymmentä...

(OMX Helsinki CAP 10 vuoden kurssihistoria)

Pikaisella vilkaisulla kurssihistoriaan edellinen vuosikymmen näyttää tosiaan huonolta. Kurssit ovat Suomessa edelleen parisen prosenttia alemmalla tasolla kuin alkuvuonna 2000. Tapahtuneen inflaation vuoksi tuolloin sijoitetun rahan nykyarvo on itse asiassa vieläkin vähemmän.

Yhtä huonosti näyttää vuosikymmen menneen myös rapakon toisella puolella - USA:ssa. Mikäli sijoitti 100.000$ Vanguardin S&P 500 -indeksiä seuraavaan indeksirahastoon tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2000 - oli sijoituksen arvo 89.072$ joulukuun puolivälissä 2009. Inflaatiokorjattuna sijoituksen arvo on vieläkin pienempi - 69.114$.

Äkkiseltään väite sijoittajan kadotetusta vuosikymmenestä tuntuu siis oikealta. Ja näin asia onkin mikäli tosiaan sijoitti kertasumman osakkeisiin tuolloin. Mutta tämä kuvaa varsin huonosti tavallisen sijoittajan tapaa sijoittaa rahojaan. Hyvin harva tekee suuria kertaluonteisia sijoituksia. Sen sijaan tyypillinen palkkatyössä käyvä henkilö ostaa lisää osakkeita, korkoja ja muita sijoitustuotteita, mitä salkkuunsa sitten on valinnutkaan, lisää joka kuukausi.

Näin katsottuna tilanne muuttuu. Edellinen vuosikymmen on tällaisille sijoittajille ollut kaikkea muuta kuin menetetty vuosikymmen. Tällainen mielestäni tyypillinen sijoittaja on voinut jopa kaksinkertaistaa sijoitustensa arvon edellisen vuosikymmenen aikana!

Kuinka tämä on voinut olla mahdollista? Puhutaan ensiksi hieman hajauttamisesta. Esimerkiksi sijoittaminen pelkästään S&P 500 -indeksiä seuraavaan tuotteeseen on aivan riittämätön. Se koostuu vain suurista yhtiöistä, joten sijoitusten ulkopuolelle jää paljon pieniä yhtiöitä, jotka historiallisesti ovat tuottaneet paremmin, kuin suurten yhtiöiden osakkeet. Lisäksi puuttumaan jää kokonaan kansainvälinen hajautus.

Oletetaan, että jenkkisijoittaja on siten päättänyt hajauttaa osake ostonsa 50/50 periaatteella kotimarkkinoille ja ulkomaille. Mikäli hän on ostanut 50.000 dollarilla vuonna 2000 Vanguard Total Stock Market Index Fund:ia, joka pitää sisällään USA:laisia osakkeita, sekä 50.000 dollarilla Vanguard Total International Stock Index Fund:ia, joka pitää sisällään kansainvälisia osakkeita, on tilanne jo parempi. Jo tällainen yksinkertainen hajautus olisi kasvattanut sijoitetun 100.000 dollaria yhteensä 109.334 dollariin. Tosin tämäkin summa vastaisi inflaatiokorjattuna vajaan 85 tuhannen dollarin  alkuperäistä sijoitusta, mutta on jo parempi, kuin pelkkään S&P 500 -indeksiin sijoittaminen.

Siirrytään skenariossa astetta realistisempaan suuntaan. Lähes kaikki sijoittamisen perusteokset jaksavat muistuttaa sijoitusten jakamisesta korko- ja osakesijoitusten kesken. Siihen on hyvät syyt. Oletetaan jenkkisijoittaja 50-vuotiaaksi, jolloin korkopositio voisi muodostaa puolet sijoituksista. Jaetaan osakesijoitukset samalla tavalla kuin aiemmassa skenariossa puoliksi Yhdysvaltalaisiin ja puoliksi kansainvälisiin osakkeisiin. Näin muodostuu sijoitussalkku, jonka allokaatiot ovat 25/25/50. Tällaisen salkun tulos olisi ollut vajaat 146 tuhatta dollaria ja inflaatiokorjattunakin vastannut vajaan 113 tuhannen dollarin sijoitusta vuonna 2000. Tässä tapauksessa ei voitaisi enää puhua kadotetusta vuosikymmenestä.

Toistaiseksi olen puhunut pelkistä kertasijoituksista. Kuten totesin, tämä ei kuitenkaan ole se tapa, jolla suurin osa meistä sijoittaa rahojaan. Otetaan edellä esitettyyn sijoitustapaan mukaan kuukausisäästäminen. Oletetaan samalla tavalla, että henkilön salkun allokaatio on 25/25/50 ja vuonna 2000 hän on tehnyt 100.000$:n kertasijoituksen tämän mukaisesti. Tämän lisäksi hän tekee 1000$:n kuukausisijoituksia. Kerran vuodessa salkku tasapainotetaan uudelleen, jolloin sijoitusten painotukset palautetaan takaisin 25/25/50 suhteeseen.

Tällaisen tavanomaista sijoitusstrategiaa vastaavan salkun tulos? 313.747$! Inflaatiokorjattunakin sijoituksen arvo vastaa yli 260 tuhatta vuoden 2000 dollaria. Kadotettu vuosikymmen? Sallikaa minun nauraa!

(Eri sijoitusstrategioiden tuotot viimeiseltä vuosikymmeneltä inflaatiokorjattuina)

Vaikka henkilö olisi aloittanut kuukausisäästämisen kyseisellä allokaatiolla vuonna 2000 ilman minkäänlaista kertasijoitusta olisivat sijoitukset yhä tukevasti plussalla - myös inflaatiokorjattuna.

Pitkäjänteinen säästäminen on edelleen kannattavaa, eikä lehdistön skandaalihakuisesta uutisoinnista menetetystä vuosikymmenestä kannata hätääntyä. Kaikkein vaikeinta on pitää kaiken uutispommituksen keskellä oma pää kylmänä ja jatkaa sijoittamista piittaamatta pahan ilman linnuista. Jatkuva säästäminen ja sijoittaminen on yhä kannattavaa!

Tämän artikkelin on kirjoittanut vieraskynällä Matkalla miljonääriksi -blogin pitäjä.



Jos mietitään sijoittamista sen mukaan toimitaanko aktiivisesti allokaatiota muuttaen ja kuinka paljon analysoidaan sijoituskohteita vai indeksoidaanko sijoittaminen, voidaan sijoitusstrategiat karkeasti jakaa nelikentälle dimensoina aktiivinen/passiivinen ja indeksointi/stock picking.

1. Passiivinen & Indeksointi

Sijoitustyyli on yksinkertainen: pidetään allokaatio vakiona ajan yli riippumatta suhdanteista ja lisäksi sijoitetaan aina indeksirahastoihin ottamatta näkemystä markkinoiden suunnasta.

Esimerkkinä allokaatio sijoituslajien kesken voisi olla seuraava:

20% rahamarkkinarahasto
40% indeksirahasto Suomi
40% indeksirahasto Maailma

Sijoittajan saadessa lisärahaa pidetään allokaatio aina vakiona. Etuna tällaisessa sijoittamisessa on ehdoton kustannustehokkuus & kurinalaisuus. Sijoittaja pystyy oikeilla indeksirahastovalinnoillaan pitämään kustannukset matalina, mutta samalla eliminoidaan sijoittajan omien toimien vaikutus sijoitussalkun tuottoon estäen ylipainottaminen/alipainottaminen osakkeisiin eri markkinatilanteissa. Passiivinen indeksointi olisi yli puolille ihmisistä paras mahdollinen strategia.

2. Aktiivinen & Indeksointi

Sijoitusstrategia eroaa edellisestä siten, että sijoittaja voi muuttaa allokaatiotaan, joko lisäsijoitusten tai myös olemassa olevien sijoitusten osalta. Tärkein allokaatiopäätös on korko/osakeallokaatio.

Jos ajatellaan edellisen esimerkin allokaatiota sijoituslajien kesken ja tilannetta, missä osakemarkkinat romahtavat Suomessa. Sijoittaja näkee Suomen osakemarkkinat erittäin houkuttelevana. Tällöin allokaatio voisi kehittyä:

a) tilanteessa jossa lisäsijoitukset tehdään ainoastaan indeksirahasto Suomi -sijoitukseen:

18% rahamarkkinarahasto
44% indeksirahasto Suomi
38% indeksirahasto Maailma


b) tilanteessa, jossa lisäsijoitukset tehdään indeksirahasto Suomi -sijoitukseen ja samalla pienennetään käteisen rahan osuutta salkussa siirtäen sitä myös samaiseen Suomi indeksirahastoon:

10% rahamarkkinarahasto
52% indeksirahasto Suomi
38% indeksirahasto Maailma

Sijoitusstrategia on edelleen hyvin kustannustehokas, mutta nyt sijoittaja ottaa myös näkemystä markkinoiden suunnasta muuttaen korko/osake allokaatiotaan, mutta saattaa myös painottaa eri indeksirahastoja niiden houkuttelevuuden mukaan. Tähän kategoriaan putoaa mielestäni taloudellinenriippumattomuus -blogin kirjoittaja.

3. Passiivinen & Stock picking

Passiivisessa stock pickingissä sijoittaja vain ostaa houkuttelevien yrityksien osakkeita. Myyntejä tehdään harvoin tai ei ollenkaan. Salkun hajautus on todennäköisesti ”ei-kovinkaan hyvä”, mutta ottamalla näkemystä tiettyjen yhtiöiden tulevaisuudennäkymistä pyrkii sijoittaja voittamaan markkinat.

Esimerkkisalkku:
20% KONE
20% Nokian Tyres
20% Lassila &Tikanoja
20% TeliaSonera
20% Alma Media

Markkinoiden voittaminen on mahdollista, sillä sijoitustyyli on erittäin kustannustehokas: osakkeiden hallinnointipalkkio on huomattavasti indeksirahastoja matalampi vähänkin suuremmilla pääomilla kaupankäyntikulujen pysyessä samana. Salkun pienempi hajautus lisää sijoittajan riskiä, mutta toisaalta mahdollistaa myös markkinatuottoa paremman tuoton, jos stock picking on ollut onnistunutta.

Mielestäni Seligsonin Phoebus -rahastoa hoitavan Anders Oldenburgin sijoitustyyli on passiivista stock pickingiä.

4. Aktiivinen & Stock picking

Aktiivisessa stock pickingissä on tarkoituksena valita harvoja sijoituskohteita osakkeiden joukosta, mutta muuttaa aktiivisesti allokaatiota tilanteiden mukaan. Salkun hajautus on useimmiten huono, mutta hallinnointipalkkiot indeksointia matalammat. Kustannustehokkuudesta ei kuitenkaan voida puhua, sillä kaupankäynti lisää sijoittajan kustannuksia.

Aktiivinen stock picking -strategia omaa kuitenkin suurimman tuottopotentiaalin. Monet valitsevat tämän sijoitusstrategian vaikka passiivinen indeksointi olisi huomattavasti kannattavampi vaihtoehto, miksi? Ehkä kyse on pelaamisesta ja uskosta omiin kykyihin. Uskoohan suurin osa päiväkauppiasta olevan markkinoita fiksumpia. Tosiasiassa harvat ovat.

Oma strategiavalinta

Passiivisen ja aktiivisen stockpickingin välimuoto on oma valintani. Uskon markkinoilla olevan hinnoitteluvirheitä joiden hyödyntäminen on mahdollista. En kuitenkaan käy aktiivisesti kauppaa, vaan ostoja ja etenkin myyntejä tapahtuu harvoin. En ole halunnut sitoa itseäni vakioallokaatioon osakesalkun suhteen, vaan haluan vaihdella käteisen painoarvoa salkussa (esimerkiksi alkuvuodesta sen painoarvo oli 0%, nyt jo selkeästi enemmän).

Tällä kertaa astun hieman ydinosaamiseni ulkopuolelle ja käsittelen korkoja. Miksi jokaisen sijoittajan olisi syytä omistaa korkosijoituksia, miten ne käyttäytyvät osakesijoituksiin nähden, sekä kuinka korot oikein toimivat. Käyn lisäksi korkosijoittamista lävitse laskuesimerkein, joiden avulla asiat toivottavasti aukeavat lopullisesti.

Yleisesti ottaen sijoittajilla on aina liian vähän korkosijoituksia. Kuulun myös itse tähän samaan ryhmään, sillä itselläni ei tällä hetkellä ole laisinkaan korkoja portfoliossani. Ne ovat kuitenkin tärkeä osa järkevää sijoitussalkkua riskiä alentavan vaikutuksensa takia. Lisäämällä korkoja sijoitussalkkuun sopivassa suhteessa laskee salkun riski tuotto-odotuksen pysyessä kuitenkin samana. Pienempiriskisenä sijoituksena koroilla on sitä suurempi merkitys sijoittajalle mitä iäkkäämmäksi hän tulee. Nuorempi henkilö voi ottaa osakeriskiä enemmän, sillä hänellä on enemmän aikaa odotella osakkeiden huonojen aikojen ylitse. Vanhempi henkilö haluaa harvemmin riskeerata sijoituksiaan, sillä rahantarve saattaa iskeä juuri silloin, kun osakkeiden arvostustasot ovat alhaisimmillaan. Vanhemmalla sijoittajalla ei ole yhtä paljoa aikaa odottaa ja selvitä osakkeiden huonojen aikojen ylitse.

(Sijoitussalkun tuotto-odotus erilaisilla korko- ja osakepainotuksilla)

Pohditaan seuraavaksi korkojen merkitystä talouselämän kantilta. Korkohan on rahan lainaajalle tuloa, jota hän saa siitä hyvästä, että antaa rahansa jonkin toisen käytettäväksi. Velan ottajan tulee saada lainalleen parempaa tuottoa kuin lainan korko tai muuten hän ei kykene maksamaan lainaa takaisin ja ennen pitkää koittaa konkurssi tai vararikko.

Mutta kuinka lainalle määritetään sopiva korko? Yksityishenkilö voi käyttää arvionsa pohjana vaikkapa inflaatiota. Ainakaan alle inflaation ei rahaa kannata lainata, sillä muutoinhan lainan maksun jälkeen takaisin saadun rahan ostovoima on heikompi kuin ennen lainaa. Nykypäivänä korko määräytyykin tehokkaasti markkinoilla, esimerkiksi 12 kuukauden euribor on markkinakorko. Tämän lisäksi lainan antaja haluaa suhteuttaa lainan riskin ja tuoton. Mitä kovempi riski on sillä, ettei lainattua rahaa saa takaisin kokonaan tai osittain, sitä kovempi tulee myös tuoton olla, jotta kukaan olisi ylipäänsä valmis lainaamaan rahojaan. Riski hinnoitellaan lainaan korkomarginaalien avulla, joka lisätään markkinakoron päälle. Kiinteäkorkoisissa lainoissa riski (marginaali) hinnoitellaan lainakoron sisään. Yritysten kohdalla riskin arviointeja tekevät useat eri luottoluokittajat, kuten esimerkiksi Moody's, Standard & Poor's ja Dun & Bradstreet.

Osakeindeksejä voidaan sanoa talouden kuumemittariksi, vaikkakin yleensä edistäviksi sellaisiksi. Kun taloudessa menee hyvin ovat osakekurssit nousussa. Heikkenevä taloustilanne näkyy nopeasti osakkeissa niiden arvostustasojen laskuna. Korot puolestaan seuraavat osakekursseja jälkijättöisesti, kuten oheisesta graafista voi huomata.

(OMXH25 ja 12 kk euribor kehitys)

Taloudellisen tilanteen ollessa heikko painuvat korot alas. Tällöin lainarahan saanti on edullista ja sillä tavoin yrityksiä kannustetaan investoimaan ja saamaan siten talouden rattaat jälleen pyörimään. Talouden kohennuttua keskuspankit nostavat korkoja, jolloin talouselämään virtaa vähemmän rahaa pankkien kautta, ottajia ei ole yhtä paljon kuin edullisemmilla koroilla. Korkojen nostoilla pyritään siten ehkäisemään talouden ylikuumenemista ja laskuilla ehkäisemään lamaa. Paras tilanne olisikin, että nämä asiat olisivat sopusoinnussa toistensa kanssa, mutta käytännössä tämä on äärimmäisen vaikeaa toteuttaa ja siten ylilyöntejä tapahtuu kumpaankin suuntaan.

Miten korkosijoittaja sitten kykenee hyötymään talouden eri tilanteista? Ostamalla korkoja nyt pääsee varmasti hyötymään, kun korot kääntyvät nousuun - aivan kuten osakkeidenkin kanssa? Ei, vaan päinvastoin! Ja tämä on juurikin se syy, miksi koroilla on tasapainottava vaikutus sijoittajan salkussa. Korkojen noustessa korkosijoittajan sijoituksen arvo laskee ja korkojen laskiessa korkosijoituksen arvo nousee.

Jotta yllä kertomani korkojen ja niiden tuoton ristikkäisyys avautuisi paremmin lienee hyvä ottaa esimerkki. Kuvitellaan, että tällä hetkellä on korkotaso 10%. Päätän sijoittaa joukkovelkakirjaan, joka lupaa maksaa 10%:n kuponkikorkoa ja sillä on vielä vaikkapa 20 vuotta jäljellä juoksuaikaa. Nyt olen siis tavallaan "lukinnut" tuottoni 10%:n kuponkituottoon (sen hetkisestä arvosta) 20 vuoden ajaksi. Tämän jälkeen korot kääntyvät laskuun ja laskettelevat vaikkapa 5%:iin vuoden aikana. Koska tämän jälkeen markkinoilta ei ole saatavilla yhtä hyvää korkoa maksavaa tuotetta on sijoituksen arvon täytynyt nousta. Jos myisin joukkovelkakirjan pois haluaisin saada siitä tietenkin enemmän kuin ostaessa, sillä yhtä hyvää tuottoa antavaa joukkovelkakirjaa ei olisi tarjolla.

Kuinka arvokas joukkovelkakirja koron laskun jälkeen sitten olisi? Sen selvittämiseksi näytän oheisen matemaattisen kaavan, jota ei jälleen kannata säikähtää. Selitän sen auki.

C (coupon payment) on kuponkikoron rahamäärä.
F (face value) on joukkovelkakirjan nimellishinta.

r (rate) on nykyinen korkotaso.
t (time to maturity) on jäljellä oleva juoksuaika.

Lasketaan ensin alkuperäisen oston arvo. Oletetaan, että joukkovelkakirjan nimellisarvo on 1000€. Täten 10% kuponkikorko tarkoittaa 100€:n rahamäärää. Näin joukkovelkakirjan markkina-arvoksi saamme saman 1000€, sillä kuponkikorko, sekä korkotaso ovat samat:
Bond value = 100 x [ (1 - 1/1,1²⁰) / 0,1 ] + 1000/1,1²⁰
Bond value = 851,356372 + 148,643628
Bond value = 1000

Esimerkissä korkotaso rojahti vuodessa 10%:sta 5%:iin, joten r:n arvo on nyt 0,05. Juoksuaikaa on tässä esimerkissä nyt jäljellä enää 19 vuotta:
Bond value = 100 x [ (1 - 1/1,05¹⁹) / 0,05 ] + 1000/1,05¹⁹
Bond value = 1208,532086 + 395,733957
Bond value = 1604,266043

Näin esimerkin joukkovelkakirjan voisi sijoittaja myydä halutessaan reilun 1604€:n hintaan. Tämän lisäksi olisi vuoden aikana tullut yksi 100€:n kuponkikorko.

Tällaista korkotuotetta, jonka kuponkikorko on kovempi kuin YTM (yield to maturity) eli markkinoiden tuottovaatimus, kutsutaan premium bondiksi. Vastaavasti discount bondiksi kutsutaan sellaista, jonka kuponkikorko on pienempi kuin YTM.

Juoksuajan päätyttyä sijoittajalle palautetaan joukkovelkakirjan nimellishinta. Tämän johdosta juoksuajan lähestyessä nollaa, sekä discount, että premium bondien arvot lähestyvät joukkovelkakirjan nimellisarvoa:

(Joukkovelkakirjan arvo lähestyy nimellisarvoaan juoksuajan lähestyessä loppuaan)

Joukkovelkakirjoissa on riskien osalta vielä yksi maininnan arvoinen asia. Mitä pidempi on jäljellä oleva juoksuaika, sitä suurempi riski joukkovelkakirjaan liittyy. Markkinoiden tuottovaatimuksen muutos heilauttaa aina enemmän sellaisen joukkovelkakirjan arvoa, jonka juoksuaikaa on enemmän jäljellä.

Tämä on helposti todistettavissa käyttäen aiemmin esiteltyä kaavaa. Otetaan esimerkiksi joukkovelkakirjat A ja B. A:ssa on juoksuaikaa jäljellä 5 vuotta ja B:ssä 20 vuotta. Molempien nimellishinta on 1000€ ja kuponkikorko 100€ (eli 10%). Markkinoiden tuottovaatimus nouseekin heti oston jälkeen 15%iin, joten arvot muuttuvat seuraavasti:

Joukkovelkakirja A:
Bond value = 100 x [ (1 - 1/1,15⁵) / 0,15 ] + 1000/1,15⁵
Bond value = 335,2155098 + 497,1767353
Bond value = 832,3922451

Joukkovelkakirja B:
Bond value = 100 x [ (1 - 1/1,15²⁰) / 0,15 ] + 1000/1,15²⁰
Bond value = 625,9331474 + 61,10027894
Bond value = 687,0334263

Lyhyemmän juoksuajan joukkovelkakirja A laski tässä esimerkissä -16,76%, kun pidemmän juoksuajan joukkovelkakirja B laski huimat -32%. Siten lyhyemmän koron lainat ovat matalariskisempiä.

Niille, jotka haluavat tutustua vielä tarkemmin joukkovelkakirjojen ja osakkeiden tuottojen välisiin suhteisiin, suosittelen lukemaan tänä keväänä julkaistun tutkimuksen The Dynamic Correlation between Stock and Bond Returns: Evidence from the U.S. Market, jossa todetaan muun muassa seuraavaa:

We find that the correlation coefficients between stocks and bonds are time-varying and, on average, negative. The correlation coefficients between stock and bond markets depend on a few key macro state variables. The correlation coefficient is negatively correlated with the uncertainty of the stock market's performance but positively related to real income growth and the level of the federal funds rate.

Viikon kuluttua käsittelen kirjoituksessani osakeyhtiöiden osinkopolitiikkaa, sekä sitä miten osingoilla ei loppujen lopuksi ole sijoittajan kannalta merkitystä. Lisäksi näytän kuinka sijoittaja kykenee kumoamaan yritysten osinkopäätökset itse järjestämillään osingoilla tehden yrityksen oman osingonjakopolitiikan epäolennaiseksi.