Taloudellinen riippumattomuus - paljonko tarvitaan?

13.3.2010 | Kohti taloudellista riippumattomuutta



Kun ihmisiltä kysyy paljonko rahaa tarvitsee taloudelliseen riippumattomuuteen saa vastauksena yleensä varsin suuria summia. Ei ihme, että tällaisten odotusten nojalla moni pitkääkin sitä tavoittamattomana. Mielestäni suurin osa tätä mieltä olevista on täysin väärässä. Taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittava rahasumma on monesti pienempi kuin uskommekaan. Yhtä ainoaa absoluuttista summaa ei kuitenkaan ole olemassa.

Suurin yksittäinen tekijä, joka vaikuttaa siihen, mikä on riittävä summa viettääksemme taloudellisesti riippumatonta elämää on elämisen taso. Tarkemmin sanoen sen kalleus. Mitä pienempään tyydymme, sitä pienempi on myös tarvittava rahasumma. Toisaalta tämäkään ei ole täysi totuus, sillä elämisen kalleuteen vaikuttaa myös suurelta osin sen paikan kalleus, jossa haluamme elää. Helsinki on kalliimpi paikka elää kuin Itä-Suomi. Vastaavasti samalla summalla, kuin mitä menee elämiseen Suomessa elää Thaimaassa herroiksi.

Voimme siis vaikuttaa siihen kuinka kalliisti elämme ja kuinka kalliissa paikassa elämme. Tällä on suuri merkitys taloudellisen riippumattomuuden kantilta. Se summa, mikä jossakin riittää taloudellisesti riippumattomaan elämään on täysin riittämätön jossakin muualla.

Helpoin tapa lähteä haarukoimaan riittävää rahasummaa on suhteuttaa ensin oma eläminen Suomessa. Tämä siksi, että monelle Suomi kotimaana on varmasti kaikkein tutuin. Tiedämme mitä asiat täällä maksavat.

Jotta voisi olla taloudellisesti riippumaton tulee olla myös velaton. Oikeasti tämä asia ei ole aivan näin mustavalkoinen, sillä esimerkiksi velkaa on voitu ottaa tuottaviin hankintoihin, joista saa kassavirtaa. Tällöin riippuen velan määrästä on kuitenkin huomattavasti haavoittuvampi talouden kantilta. Tämä on kuitenkin ehto, jonka olen itselleni asettanut. Ainut velkani on asuntolaina, kuten monella muullakin suomalaisella.

Karo Hämäläinen päätyi kirjoittamassaan artikkelissa tulokseen, jossa miljoonan euron pääomatuloilla pääsisi 25.000 euron vuosituloihin. Siis hieman yli kahden tuhannen euron kuukausituloon. Haastan tämän näkemyksen. Mielestäni huomattavasti pienempi summa riittää.

Alkuperäinen tavoitteeni taloudelliseen riippumattomuuteen on ollut 500.000 euron sijoitusvarallisuus. Pidän tätä edelleen tavoitteena. Kohdallani taloudellinen riippumattomuus on kuitenkin saavutettavissa tätä pienemmillä säästöillä. Reilusti alle puolet tästä summasta riittää. Kerron seuraavaksi tarkemmin miten olen tähän päätynyt.

Asuntolainan takaisinmaksu on mitoitettu siten, että talo tulee maksettua ennen kuin tavoitteeni 500.000 euron sijoitusvarallisuudesta toteutuu. Olettaen, että pysyn tavoitteessa ja että sijoitukset tuottavat pitkällä aikavälillä odotetulla tavalla. Tätähän emme voi varmaksi tietää.

Olettakaamme, että talo olisi jo nyt velaton. Mikä olisi riittävä summa taloudellisesti riippumattomaan elämään?

Ensinnäkin poikkkeuksellisesti omalla kohdalla saan talosta vuokratuloja, kuten olen aiemmassa kirjoituksessa kertonut. Vuokratulot ovat huomattavasti asumisesta koituvia kustannuksia (vesi, sähkö, vakuutukset, kiinteistövero jne) suuremmat. Haluan jättää kuitenkin laskelmiin hieman liikkumavaraa, joten lienee sopivaa todeta asumisen suhteen, että velattomassa asunnossa se olisi täysin ilmaista, mikäli jatkaisimme nykyisellä tavalla.

Pelkkä asuminen ei kuitenkaan riitä vaan myös muuhun elämiseen tarvitaan rahaa. Kohdallani tuhat euroa kuukaudessa riittää muihin menoihin vallan mainiosti - tälläkin hetkellä summa on pienempi.

Näin kohdallani päädytään siten tulokseen, jossa taloudellisesti riippumattomaan elämiseen tarvitsisin 12.000 euron vuositulot nettona. Tämä vastaisi noin 14.800 euron osinkotuloa verojen jälkeen. Mikäli osingot olisivat 4% sijoitusomaisuudesta tarvittaisiin tähän summaan 370.000 euron varallisuus.

Tämä on kuitenkin tarpeettoman suuri summa. Miksi? Ensinnäkin riippuen hieman eri lähteistä osakkeiden pitkänajan tuotto-oletuksena voi pitää noin 7-10 prosenttia vuosittain. 370.000 euron sijoitusomaisuudella tämä tarkoittaisi sitä, että seuraavana vuonna osinkoina tulisi vielä suurempi summa. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen.

Toiseksi tämä lähestymistapa jättää jäljelle tarpeettomasti pääomaa. Kun maallinen tallustaminen tällä pallolla aikanaan päättyy emme saa mukaamme mitään. Mielestäni on oikeutettua käyttää kerätty pääoma kokonaan. Tämä tietysti olettaen ettei halua jälkikasvulle jättää omaisuutta perinnöksi. Siten laskuja ei tarvitse tehdä pelkkien tuottojen perusteella vaan pääoman kuluttaminen on myös hyväksyttyä.

Lasketaan tarvittava pääoma uudestaan. Yksinkertaisuuden vuoksi oletetaan, että sijoitukset tuottavat 4% osinkoina ja 4% arvonnousuna. Yhteensä siis 8%.

Noin 12.000 euron nettotuloon riittäisi tässä tapauksessa jo 180.000 euroa. Tästä summasta 4%:n osinkotulo tekisi verojen jälkeen hieman vajaat 6 tuhatta euroa. Arvonnoususta kuittaantuisi verojen jälkeen myös hieman vajaat 6 tuhatta euroa, kun käytämme laskuissa 40%:n hankintameno-olettamaa. Tämä hankintameno-olettama on mahdollista tehdä, kun omaisuus on omistettu vähintään 10 vuotta.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa on se, että 8%:n vuosituotolla pääoma pysyisi vuodesta toiseen samana 180.000 eurossa. Käytettäväksi jäisi 12.000 euroa verojen jälkeen vuosittain eli tuhat euroa kuukaudessa. Ja tämä kaikki olisi rahaa, joka olisi käytettävissä kaikkien asumiskustannusten jälkeen.

Summaa saisi vielä viilattua alaspäin tästäkin. 180.000 eurolla pääoma säilyy samana, eikä sitä tule syötyä. Riippuen siitä, kuinka paljon tästä summasta söisi lisäksi vuosittain voisi pääoman määrää yhä tiputtaa.

Jään laskuissani kuitenkin tähän. Tämä siksi, että vuosittain nostettavaa summaa voisi korottaa inflaation mukaisesti. Näin pääoman arvo sinänsä laskee vaikka se euromääräisesti pysyisikin samana - pääomaa tulee syötyä inflaation verran joka vuosi. Näin pääoman tulisi riittää kohdallani aina kuolinvuoteelle saakka.

Ne, jotka pelkäävät korkeaa inflaatiota kannattaa huomioida, että yleensä osakkeet ovat tuottaneet korkean inflaation aikana keskimääräistä paremmin. Ne ovat itse asiassa varsin hyvä suoja sitä vastaan.

Päädyn laskelmissa siis kohdallani noin 200 tuhannen euron omaisuuteen. Tämä on itselleni riittävä määrä viettääkseni taloudellisesti riippumatonta elämää Suomessa, joka vastaisi nykyistä tulotasoani. Mikäli katseen suuntaa vielä edullisempiin paikkoihin maailmalla tarvittava summa olisi tätäkin pienempi.

Summa ei loppujen lopuksi ole suuri. Ollakseen taloudellisesti riippumaton ei tarvitse olla miljonääri. Riippuen haluamastaan elintasosta ja elinpaikasta voi summaan vaikuttaa huomattavasti. Taloudellinen riippumattomuus on yllättävän lähellä!


Oletko laskenut, mikä Sinulle olisi pienin summa, joka riittäisi taloudellisesti riippumattomaan elämään? Kerro siitä kommenteissa!

39 vastausta artikkeliin "Taloudellinen riippumattomuus - paljonko tarvitaan?"


Laiska sijoittaja kirjoittaa:

Tarkkojen laskutoimitusten jälkeen päädyin aiemmin tänä vuonna täysin samaan summaan :)

http://laiskasijoittaja.blogspot.com/2010/01/kuinka-suuri-sijoitusomaisuus-tarvitaan.html

Toki 200000 on aivan alarajoilla ja ei välttämättä kestä todella isoja riskejä (esim. sairaudesta johtuvat kulut, markkinaromahdus jne). Joka tapauksessa se on hyvä tavoite sijoitusomaisuudelle - varsinkin kun se on tavallisen palkansaajan ulottuvilla kunhan kärsivällisyys riittää!

13.3.2010 klo 23.50.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Omalla kohdallani sairaudesta johtuvat kulut eivät ole riski, sillä minulla on 0 euron omavastuun sairaskuluvakuutus (näitä ei enää myönnetä).

Muistelinkin, että päädyimme aiemmin samoihin tuloksiin tämän suhteen :)

14.3.2010 klo 0.15.00

Anonyymi kirjoittaa:

Asunnon arvo 20000e? Tuskin, eli tarvittava omaisuus on tuo 200000e+asunto, likimain alkuperäinen puolimiltsiä.

14.3.2010 klo 9.15.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Asunto ei ole laskuissa mukana. En pidä omaa asuntoa sijoituksena.

14.3.2010 klo 9.54.00

Anonyymi kirjoittaa:

Oma asunto on myös sijoitus. Se selviää kun miettii tarvittavan sijoitusomaisuuden määrää vuokralaisena ja asunnon omistajana.

Myöskin, jos on hyväksyttävää pyrkiä nollavarallisuuteen kuolinhetkellä, niin kannattaa ottaa huomioon mahdollisuus irroittaa sitoutunutta pääomaa siitä omasta asunnosta. Tässä realisointivaiheessa asunnon sijoitusluonne selviää hyvin konkreettisella tavalla.

14.3.2010 klo 14.06.00

Pikavippi kannattaa vain vertaamalla kirjoittaa:

Tällä hetkellä tonni nettona. Ihminen on kuitenkin niin ihmeellinen vektin, että kun tuo tonnin riippumattomuus on saavutettu, se alkaa etsimään muita tulonlahteitä - eli tekemään työtä.

14.3.2010 klo 14.12.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Asiaa voi toki miettiä esittämälläsi tavalla ja sijoituspääoman loputtua ottaa vaikka käänteinen asuntolaina. Näin taloudelliseen riippumattomuuteen riittäisi vielä pienempi summa velattoman asunnon jälkeen.

Kaikesta huolimatta en pidä omaa asuntoa sijoituksena. Tämä johtuu siitä, että ihmisen on aina asuttava jossakin ja siitä muodostuu kuluja. Oma asunto on yleensä kulu - ei tulonlähde (sijoitus). Tämä on mielipiteeni ja kanssani saa luonnollisesti olla eri mieltä.

14.3.2010 klo 14.13.00

Anonyymi kirjoittaa:

Ymmärrän hyvin, miksi et pidä asuntoa sijoituskohteena. Varsinkin kun parina viime vuonna se ajatustapa on saanut paljon ansaittua negatiivista mainetta. Tästä huolimatta omistusasunnolla on myös sijoitusluonne, mikä kannattaa pitää mielessä.

Oikein käytettynä asunto on itseasiassa tulonlähde, sillä kulujen (vuokra) välttäminen on ekvivalenttia verottoman tulon kanssa. Ylläpitokulut toki on maksettava, mutta niinhän ne yrityksetkin pitävät huolta investoinneistaan.

15.3.2010 klo 10.10.00

Salkkumies kirjoittaa:

Pari irrallista kommenttia hyvään kirjoitukseesi.

- Mielestäni oma asunto tulee laskea sijoitusomaisuuteen juuri siitä syystä, että se on lähes kaikille ylivoimaisesti merkittävin taloudellinen muuttuja eliniän aikana. Pienillä asumisratkaisuilla (esim. 200 €/kk kululeikkauksella) voisi 50 vuodessa säästää jo 2 %:n tuotolla yli 200.000 euroa.

- Mielestäni taloudellinen RIIPPUMATTOMUUS ei toteudu ns. minimielannolla, koska mielestäni riippumattomuus edellyttää myös jonkin asteista taloudellista valinnanvapautta. En kokisi olevani riippumaton, jos aina joutuisin valitsemaan vain sen halvimman vaihtoehdon. Laskelma kun ei kestä yhtään uutta autoa, kallista lomamatkaa tai vaimoa elinaikana.

- Mielestäni taloudellista riippumattomuutta koskeviin laskelmiin tulisi aina liittää perusoletuksena tuleva eläke. Eläke tulee varmasti jokaiselle ja jo esimerkiksi 500 euron kuukausieläke tuo suuren lisän näihin laskelmiin.

Onnea kaikille taloudellista riippumattomuutta tavoitteville ja sen saavuttaneille.

15.3.2010 klo 11.01.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Salkkumies: erittäin hyviä huomioita!

Minimielannon laskeminen ei ehkä ole järkevää, mutta siitä saanee kuitenkin hyvän lähtökohdan mikä on minimisumma tavoitteen saavuttamiseksi. Olen iloinen, että nostit esille yllättävät menoerät. On totta, että juuri ja juuri minimitasoon yltänyt säästöillä eläjä on näiden suhteen hyvin haavoittuvainen. Omalla kohdalla tuhannen euron nettotulo asumiskulujen jälkeen vastaisi nykyistä elämäntapaa, joka on varsin kaukana omasta minimitasosta. Minimitaso olisi ehkä puolet tuosta ellei jopa vähemmän.

Eläke on myös hyvä huomio mikäli aikoo jäädä Suomeen asumaan. Mikäli asuinmaakseen valitsee jonkin toisen on asia kimurantimpi. Myös tulevien eläkkeiden taso on suuri kysymysmerkki - tällä hetkellä se ei näytä hyvältä. Siksi en itse laskisi eläkkeiden varaan juuri mitään. Totta kuitenkin on, että mikäli eläke maksetaan, sillä on selvä positiivinen vaikutus.

15.3.2010 klo 11.30.00

Anonyymi kirjoittaa:

Onko ihan hölmö idea maksimoida aikahajautus sijoittamalla seligsonin indeksirahastoihin joka päivä jokin pienempi summa, eikä kerran kuukaudessa isompaa könttää? Katselin että kustannuksiin tuon ei pitäisi vaikuttaa. Verkkopankissa tuollaisen järjestelyn ajastaminen ei pitäisi olla mikään iso juttu, voisiko tästä olla siis hyötyä?

(sori offtopic, mutta en tiedä luetko noita vanhempia kommentteja)

16.3.2010 klo 9.44.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Kaikista kommenteista (myös vanhoihin artikkeleihin) tulee minulle automaattisesti email, joten olen niistä tietoinen. Toisaalta suoraan artikkeleihin liittymättömät kysymykset osoittaisin mielummin suoraan sähköpostiosoitteeseen taloudellinenriippumattomuus@gmail.com

Mitä kysymykseesi tulee, niin voihan ajallisen hajautuksen indeksirahastoon toki hoitaa myös ehdottamallasi tavalla. Periaatteessa mitä tiheämmin sen parempi, mutta useammin kuin kerran kuukaudessa sijoittava ei välttämättä saa kovin suurta hyötyä jos on liikenteessä pitkäjänteisesti usean vuoden aikahorisontilla. Jo kerran kuukaudessakin tehdyt ostot tasoittuvat esim. 10 vuoden ajalle varsin hyvin. Mitään haittaakaan esittämästäsi tavasti ei ole.

Mikäli tunnet tiheämmän sijoittamisen sopivan itsellesi paremmin, niin käytä ihmeessä sitä. Esim. useammin tapahtuva osto voi saada tunteen, että edistyy säästämisen kanssa paremmin, jolloin tapa on hyvinkin suositeltava.

16.3.2010 klo 10.01.00

Anonyymi kirjoittaa:

Kiitos taas kiinnostavasta kirjoituksesta! Tuo innostaa itseäkin taas vähän enemmän veivaamaan excelia ja pohtimaan omaa elämää.

Kuvittelin eläväni suht vaatimattomasti (en esim. käy ulkona syömässä tai huvittelemassa juuri koskaan), mutta silti omaan elämiseeni menee selvästi yli 1000 e/kk. Bensa, ruoka, harrastukset, ja esim. sanomalehti, kännykkä/tietoliikenne, jne. Bensa on merkittävä menoerä, koska harrastukseni (jotka muuten eivät ole kovin kalliita) vaativat auton käyttöä, samoin työmatka-ajot, jotka tietysti jäisivät pois jos saavuttaisin taloudellisen riippumattomuuden.

Samoin jos oikeasti jättäytyisi pois työelämästä, pitäisi käyttörahaa olla myös erilaisiin yllättäviin menoihin: talon katon korjaus, uusi pesukone, auton korjaus... Ja vanhemmiten tulee varmasti arvostaneeksi sellaistakin asiaa kuin vaikka yksityislääkärin palvelut.

Mutta huomasin kyllä tuossa jo omia menojani tutkiessani, että karsimisen varaakin olisi. Ja sen säästetyn summan voisi taas suunnata tuottavammin ja päästä taas vähän lähemmäs tavoitetta...

16.3.2010 klo 16.02.00

Anonyymi kirjoittaa:

Terve,
Hyvä kirjoitus jälleen kerran - kiitokset!

Oman excelöinnin / kuluseurannan perusteella olen päätynyt seuraavaan tavoitteeseen:

1. Taloudellisen riippumattomuuden raja (v2009)
€/vuosi netto 25000
€/kk netto 2083 €
Töistä irtautumisen mahdollinen ikä 50v (nyt ikää noin 30v eli vielä 20v projekti olisi edessä)

2. Säästämisvauhtitavoite
Vuotuinen arvonnousu 8,2 %
Kulut 0,2 %
Bruttotuotto 8,0 %
Nettotuotto 5,76% (= 2,88% arvonnousu, 2,88% osingot)

Säästäminen (pääoman lisäys)
€/kk 800
€/vuosi 9600
(+ oma nykyinen +70 K€ alkupääoma)
Vuotuinen inflaatio-oletus laskelmissa 2 %

3. Säästötavoite
v. 2030 tarkoituksena olisi olla kasassa ~800 000€. Joka pääomaan koskematta antaisi tuon 5,76 % nettotuoton = 45644 €/v, samaan aikaan kulut olisivat 2% vuosi-inflaatio huomioiden kasvaneet 37892€/v. Ideana hieman ylisuuressa tulovirrassa olisi varautua kulujen 2% vuosittaiseen kasvuun niin että pelkkä arvonnousun syöminen riittäisi 62v asti kun pieni lisä vapaaehtoisesta eläkkeestä (virhe joka tullut aikanaan tehtyä) + aikanaan työ/kansaneläkkeestä alkaisi juosta.

Mutta myönnettäköön että omassa tavoitteenasetannassa on selkeää elämäntasovarausta mukana: prätkää, harrastuksia ja vuosittaisia 2-3 ktr lomamatkoja.

Itsellä viime vuoden nettokulut
1938€/kk, 23259€/v

Jakaantuen
503€/kk 6038€/v nettoasumiskulut (työsuhdevuokra HKI)
1435€/kk, 17221€/v nettoelämisekulut
Näissä mukana myös jonkin verran firman kulukorvausliikennettä (vääristävät hieman)

17.3.2010 klo 12.57.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Hieno laskelma ja kuten huomata saattaa on tavoite hyvin saavutettavissa!

Kun noinkin tarkasti olet laskenut, niin pääomaa kannattaisi myös lisätä vuosittain inflaation verran. Se ei tuntuisi päivittäisessä käytössä mitenkään, kun suhteellisesti menisi edelleen sama summa säästöön, mutta paisuttaisi säästösummia vielä edelleen.

Kiitos että jaoit tämän laskelman.

17.3.2010 klo 13.11.00

Anonyymi kirjoittaa:

Entäpä henkinen riippumattomuus tai hyvä olo.

Tai riittävä onnellisuuden taso?

Raha on loppujen lopuksi kuitenkin vain väline. Ei riitä, että on olemassa väline (=riittävästi rahaa), jos välinettä ei onnistu muuttamaan lopputulokseksi (onnellisuudeksi).

Miten muuttaa rahaa mahdollisimman tuottavasti onnellisuudeksi?

Mikä onnellisuuden taso riittää?

Onko loppujen lopuksi kysymys vain siitä, että onko onnellinen siihen mitä jo on (omistaa), vai onneton siitä mitä ei (vieläkään) voi olla (omistaa)?

Onko rahalla ja onnellisuudella loppujen lopuksi kovinkaan paljon yhteyttä?

Eikö esimerkiksi parisuhde, rakkaus, hyväksyntä, perhe, lapset, läheisyys, terveys yms ole oleellisempia mittareita kuin raha. Miten esim voisi mitata esim. parisuhteen tuomaa onnellisuutta. Onko kannattavampaa kohdistaa resursseja 100.000 euron kasvattamiseen 200.000 euroon vai kohdistaa sama määrä resursseja parisuhteen hankkimiseen, parantamiseen tai lasten kasvattamiseen?

23.3.2010 klo 11.31.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Kysyt erittäin hyviä kysymyksiä.

Toisaalta asetat kysymykset mielestäni oudosti. Itse näen ettei varallisuuden kasvattaminen ole pois onnellisuudesta tai onnellisuuden lisäämisestä. Ne eivät ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.

Elämässään voi keskittyä aivan hyvin oman hyvinvoinnin ja onnellisuuden kasvattamiseen piittaamatta omasta taloudellisesta tilanteesta. Toisaalta varallisuuden kasvattaminen ei myöskään tee meistä onnettomia.

Toisin kuin yleensä toistetaan, varakkaammat ihmiset itse asiassa ovat onnellisempia kuin köyhemmät. Tästä on tieteellisiä tutkimuksiakin olemassa. Tämä on tietysti sellainen asia, mitä ei saa sanoa ääneen. Kuten Vaasan yliopiston professori Timo Airaksinen toteaa: "Ylimmissä tuloluokissa 50% on erittäin onnellisia. Varakkaat ovat onnellisempia."

Toinen ihminen voi tyytyä vähempään ja olla onnellinen siitä - joku toinen tarvitsee enemmän. Itse pyrin tyytymään varsin vähään ja olemaan onnellinen jo nyt. Nämä ovat asioita joihin ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Olemme ihmisinä erilaisia. Eri asiat tekevät meidät myös onnellisiksi. Joku löytää elämälleen tarkoitusta ja onnen työstään, toinen voi olla onnellinen päästyään työstä eroon.

Raha ei ole onnellisuuden mitta, enkä niin mielestäni tässä kirjoituksessa väittänytkään. Mitä tulee mainintaansi 100.000 euron kasvattamiseen 200.000 euroon, niin se ei vie käytännössä resursseja laisinkaan. Tuottava sijoittaminen ei vie aikaa kuin muutaman minuutin kuukausittain. Toisaalta tätä kasvatusprosessia voi pitää myös harrastuksena, kuten minä, jolloin siitä saa tyydytystä samalla tavalla kuin mistä tahansa muustakin harrastuksesta.

Tarvittaessa ajallisesti oman varallisuuden kasvattaminen ei ole pois mistään mainitsemistasi asioista: parisuhteesta, rakkaudesta, perheestä, lasista, terveydestä ja niin edelleen. On täysin mahdollista saada nämä kaikki samaan aikaan.

23.3.2010 klo 11.49.00

Anonyymi kirjoittaa:

"Kohti taloudellista riippumattomuutta", älä käsitä minua väärin. Olen kanssasi samaa mieltä: On hyvä säästää, on hyvä sijoittaa, on hyvä sijoittaa tuottavasti, on hyvä etsiä säästökohteita miten saada saman verran tai enemmän pienemmillä panostuksilla.

Halusin vain lisätä keskusteluun näkökannan siitä, että raha ei takaa onnellisuutta. Esim tekemällä 6 tunnin sijasta 16 tunnin työpäivää saa varmasti enemmän rahaa ja pääsee nopeammin taloudellisesti riippumattomaksi. Sen sijaan 6 tunnin työvaihtoehto per päivä voi olla se onnellisempi vaihtoehto, jos onnelliseksi tekee se, että saa olla yhdessä (hereillä) perheensä kanssa.

Olen siis samaa mieltä.

23.3.2010 klo 14.05.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Olen myös kanssasi samaa mieltä :)

Toisaalta tekemällä itselle oikeita valintoja ei tarvitse tehdä kuin 6 tuntia töitä JA samalla pystyy varautumaan taloudellisesti tulevaisuutta varten.

Rahaa ja vaurautta voi kasvattaa niin monella eri tapaa. Kaikki tavat eivät tarkoita ajankäytön lisäämistä, ne voivat myös tarkoittaa ajankäytön vähentymistä varallisuuden samalla kasvaessa.

Nautin myös itse vapaa-ajasta. Pyrinkin kasvattamaan käytettävissä olevaani vapaa-aikaa. Hyvänä esimerkkinä huomenna alkavani talviloma, jota pidensin ottamalla talvilomarahat vapaana rahan sijaan. Vaikka vapaa-aika lisääntyy jää varoja silti hyvin säästöön.

Kaiken kaikkiaan lopullinen päämäärä on taloudellinen riippumattomuus, mikä perimmältään tarkoittaa sitä, että voi valita mihin aikaansa käyttää. Se voi tarkoittaa työelämässä jatkamista, jos sen kokee mielekkäämmäksi. Toisaalta aikaa voi silloin myös käyttää enemmän läheisiinsä.

Tämän tavoittelu ei saa tarkoittaa tärkeistä asioista luopumista. Muutoin tulee tehtyä liikaa uhrauksia. Matka on pitkä, joten myös matkan tekemisestä tulee nauttia.

23.3.2010 klo 14.17.00

Anonyymi kirjoittaa:

Haluaisin vähän jakaa omaa tilannettani:

Olen koko elämäni pyrkinyt toimimaan korostetun järkevästi. Olen uhrannut aikaa ja resursseja esim. taloudellisesti hyvän asunnon etsimiseen, remontoimiseen, työntekemiseen, edullisten tuotteiden etsimiseen, pihistämiseen, säästämiseen yms. Aikaa on mennyt, stressiä ollut. Tuloksena on taloudelliesti hyvä ja optimi tilanne.

Ongelma on vaan nyt se että tuo taloudellisen optimin loputon ja ainainen etsiminen on kuormittanut vaimoani, luonut suhteeseemme painetta ja vienyt ilon ja rentouden elämästä. Tilanne kärjistyy nyt siten, että vaimo haluaa avioeron, koska mun kanssa ei mm ole kivaa, mukavaa, eikä hyvä olla ja kaikki on niin monipmutkaista.

Jälkiviisaasti voisin sanoa, että olisin voinut elää nämä vuodet siten kuin suuri osa elää: miettimättä sen suuremmin asioiden optimointia. Rahaa olisi silloin kertynyt vähän vähemmän, mutta olisi ollut paljon mukavampaa ja nautinnollisempaa.

Uskokaa tai älkää olisin valmis maksamaan suuriakin summia rakastamani naisen hyvästäolosta. Hyvä olo olisi syntynyt aikanaan toimimalla taloudellisesti vähän tyhmemmin.

Mitä koitan sanoa? Taloudellisia asioita pitää aina tarkastella yhdessä kokonaiskuvan kanssa.

23.3.2010 klo 14.56.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Hienoa, että jaoit tämän! Me kaikki teemme virheitä ja voimme oppia muiden virheistä. Antamasi muistutus on aiheellinen!

Olemme kaikki erilaisia ja niin moni asia vaikuttaa meihin. Joillekin taloudellisten tilanteiden hallinta on helpompaa kuin toisille. Maailma ei ole reilu. Esim. terveyden menettäminen voi olla sellainen tekijä, mikä suistaa henkilön tilanteeseen, jossa taloudellisesti omille jaloille nouseminen voi yksinkertaisesti vain olla mahdotonta.

Yllä oleva ei mitenkään liity sinun tilanteeseesi, mutta selvityksenä aiempaan paatokseeni.

Tarinasi osoittaa kuinka mitä tahansa ei varallisuuden eteen kannata tehdä. Toteat, että olisi kannattanut elää ilman sen suurempaa asioiden optimointia. Olisiko tilanne voinut olla toinen, jos et olisi optimoinut aivan yhtä paljon ja vienyt asioita aivan yhtä pitkälle? Optimoiden siis sen mikä on oleellista, mutta jättäen riittävästi rahaa myös kaikkeen "kivaan", jotta elämä olisi säilynyt tasapainoisena?

Tämä on sitä mitä itse yritän tehdä. Tasapainoilla järkevän säästämisen/sijoittamisen ja elämään sisältöä tuovan kuluttamisen välillä. Tunnen, että olen myös itse valunut hieman liikaa säästämisen puolelle ja tämän suhteen on parantamisen varaa. Yritän yhä vahvistaa ajatuksiani, että on ihan hyvä käyttää rahaa asioihin, joista nauttii. Kaikkea ei kannata viedä liian pitkälle, säästämistäkään.

Toivotan sinulle jaksamista tilanteessasi! Mikäli tilanteesi näyttää ratkaisemattomalta ja avioero on välttämätön osaat varmasti rakentaa seuraavan suhteen eri tavalla. Sekin vielä varmasti vielä tulee vaikka voi nyt tuntua etäiseltä asialta. Tsemppiä!

23.3.2010 klo 15.12.00

Juuso kirjoittaa:

Tämä on kaikkiaan sivistynyttä ja järkevänä pysynyttä keskustelua, toivottvasti pysyykin sellaisena. Mielestäni olennaista on, että (vaatimaton / oikein mitoitettu) taloudellinen riippumattomuus ei ole pois henkisestä riippumattomuudesta ja onnesta, jotka kai kuitenkin ovat ne isot ajurit ihmisen elämässä - jos sen oivalluksen on jo ehtinyt saada.

Makrotasolle siirryttäessä saadaan toki lisää pohdittavia asioita. Miten laskennallisesti / käytännössä esim. pörssissä pääoma ikuisesti kasvaa 8% vuodessa, jos suurempi ja suurempi osa ihmisistä vetäytyisi pystyessään passiivisiksi (ei arvoa lisäävään työhön aikaansa käyttävään) sijoitustuloillaan jotenkin toimeentuleviksi yksilöiksi? Vaikutus Suomen kokoisessa ja hyvin tasatuloisessa maassa voisi olla havaittava, etenikin jos sijoitukset olisivat vahvasti kotimaisia. Toki, globaalilisti sijoittamalla niin marginaalisen ryhmän vaikutus on joka tapauksessa mitätön. Mutta laajempi kysymys on: voiko iso kuva vähitellen edetä siihen, että kaikki kynnelle kykenevät rupeavat taloudellisesti riippumattomiksi, ja maailmassa työtä tekevät ainoastaan ihmiset, joiden tulotaso mahdollistaa jatkuvan tuoton esim. pörssissä? Tuottavuuden ja innovaatioiden kasvu ei voi kuin osittain ratkaista tämän. Näinhän se kai menee, mutta mielestäni tämä sisältää jo monelaisia ajatusjuoksuja siitä, miten maailma vähitellen passivoituu, ja lopulta myös sijoitusten arvot putoavat niin, että 8% pitkänkään aikavälin "perusoletus" on jossain vaiheessa pahasti väärä, ja enemmänkin pitäisi valmistautua laskemaan rajusti elintasoaan ja oppettelemaan käytännössä jopa melko maanläheisiä selviytymiskeinoja?

24.3.2010 klo 14.12.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Pidän tätä makrotason ongelmaa lähinnä teoreettisena. Mikäli kaikki olisivat "fiksuja" sijoittajia tämä olisi todellinen ongelma. Oikeastaan sama asia on indeksisijoittamisen kanssa, sekään ei toimisi mikäli kriittinen massa käyttäisi sitä.

Niin kauan, kun maailmalta tuputetaan ristiriitaista informaatiota ja niin kauan kuin ihmiset ovat omien viettiensä vankeja tämä ongelma ei konkretisoidu.

24.3.2010 klo 17.50.00

Juuso kirjoittaa:

Tuosta olen sinänsä samaa mieltä, ja halusinkin vain testata sinun näkemyksesi asiasta. Mutta olellisin lause tuossa sanomassasi oli juuri tuo viettien vanki. Nimittäin, se sisältää juuri sen vanhan viisauden, että ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.

Samoilla linjoilla siis ollaan, mutta kuitenkin haluaisin muiden makrotason asioiden valossa kyseenalaistaa "lineaarisen" 8% tuoton myös jatkossa. Maailma alkaa olla aika häiriöherkkä, ja on hyvä muistaa, että väkiluku lisääntyy yli 200 000 joka ikinen päivä. Tämäkään ei häiriöttä voi jatkua vuosikymmeniä. Ts. riippumattomuuden tavoittelijan elinajakson sijainnilla suhteessa suurempiin jaksoihin (sodat, talouskriist, "uusjaot") on erittäin suuri merkitys homman onnistumiseen. Tarkoitin vain, että aika monessa tapauksessa haave töistä tai muista vastaavista ponisteluista irtautumiselle ei ole ihan niin yksinkertainen matemaattinen asia, vaan kiinni todella monesta isommasta ka kompleksimmasta muuttujasta. Mutta uskoisin, että jos on valmis ajatukseen "ei ne suuret tulot", on valmis myös muuten joustamaan ja venymään tarvittaessa. Tässähän kai tavallaan voidaan todistaa se, että älykkäästi riippumattomaksi hankkiutumalla osoittaa olevansa nöyrä ja pystyvänsä välttämään ahneutta.

24.3.2010 klo 22.31.00

Johannes Hidén kirjoittaa:

"Karo Hämäläinen päätyi kirjoittamassaan artikkelissa tulokseen, jossa miljoonan euron pääomatuloilla pääsisi 25.000 euron vuosituloihin. "

Ei siellä noin sanottu. Kyllä miljoonan euron pääomatulot tarkoittaa vähintään miljoonan euron vuosituloja. Pääoma ei ole sama asia kuin pääomatulo.

Todella harvalle suomalaiselle riittäisi oikeasti 200 000 euron omaisuus. Nuo 8%:n vuosituotot on riskeineen aika iso jos, eikä siten kuvasta todellista riippumattomuutta. Jos tuon lisäksi olisi oma velaton asunto, niin sitten puhutaan jo suht järkevästä summasta. Koroilla voisi maksella vastikkeet, ja sitten jäisi vielä kohtalaisen mukavasti muuhun elämiseen rahaa.

Tietenkin tohon summaan vaikuttaa myös kotitalouden kokoonpano. Mutta näissä laskelmissa puhuttaneen yksin elävän ihmisen tarvitsemasta rahamäärästä.

19.7.2010 klo 13.56.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Suora lainaus Karon kirjoituksesta:
"Jos pääoma olisi miljoona euroa, käteen jäisi 25 000 euroa eli reilut pari tonnia kuukaudessa."

Tuo 200.000 euron sijoitusomaisuus on se alaraja joka riittää minulle. Kuten artikkelissa kirjoitin riippuu määrä jokaisen omasta tilanteesta ja voi vaihdella suuresti.

200.000 euroa sijoitettuna on itselleni riittävästi, kun alla on velaton kiinteistö (huom! ei siis asunto-osake), josta saan lisäksi vuokratuloja. Tämä yhdistettynä kyseiseen sijoitusomaisuuteen tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että asumismenojen jälkeen käteen jää (netto) yli tuhat euroa kuukaudessa. Siksi 200.000 euroa on itselleni alaraja taloudelliselle riippumattomuudelle Suomessa.

19.7.2010 klo 14.10.00

JayL kirjoittaa:

Täältäpä löytyi asiallista tekstiä. Juuson monet kompleximmat muuttujat ja Pasin ristiriitainen informaatio joka saa ihmiset sekaisin.

Ihan kuin olisin sivusta seurannut oman mieleni luomaa taistelua tietämättä kumpi voittaa.

Mieleni halajaa keskustelutuokiota Juuson ja Pasin kanssa, paikassa missä puheenaiheille ei ole asetettu rajoitteita.

Jos kuitenkin tähän keskusteluun kortta yrittäisi kantaa..
Itse olen kahden tulen välissä. Pyrin riippumattomuuteen, mutta en luota tämänhetkisen järjestelmän selviävän kovinkaan pitkään. Kuten Juuso mainitsi, elämme erittäin räjähdysherkkää aikaa. Jos haluaa laskelmoida tulevaisuuttaan, pitää ottaa kaikki tekijät mukaan yhtälöön ja niitähän näinä aikoina riittää.

Vastaavasti voi miettiä mihin tämän aikansa sitten käyttää. Mielestäni ei ollenkaan hullumpi idea pyrkiä omavaraiseksi.

Aika on rahaa, joten raha on aikaa. Olen ottanut itselleni melkoisen proggiksen, olen sijoittanut itseni, aikani ja nyt kasvatan pesämunaa. Jos homma menee nappiin, pääsen maailmalle reissamaan automaattisen 1ke/kk tulojen turvin.

Haittapuolena voisi mainita stressin, vapaa-ajan kaipuun, kehon viemisen rajoille asti ja sosiaalisien kanssakäymisten puutteen.
asennoitumiseni projektiani kohtaan on aikaansaanut jo yhden burnoutin ja muuta oireilua.
Projektista on kehittynyt tietynasteinen pakkomielle, mutta niinhän se oli tarkoituskin.

Lopussa kiitos seisoo.
n. vuoden panostuksella saan itselleni kohtuullisen "eläkkeen" ja ainoastaan sen takia että hyödynsin vanhaa viisautta, "Raha tulee rahan luo"
Mitä nopeammin kasvatan pääoman, sitä nopeammin se alkaa kasvamaan ja alun hikipisarat tullaan korvaamaan huomattavasti aikaisemmalla riippumattomuudella.

5.8.2010 klo 3.08.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Kaikkien tekijöiden mukaanottaminen on yksinkertaisesti mahdotonta, koska niitä on niin paljon. Tai vaikka teoriassa siihen kykenisit, niin saisit aikaiseksi kiljoona kappaletta erilaisia skenarioita. Auttaneeko sekään?

Omasta mielestäni omavaraisuuteen ei kannata pyrkiä. Kuulostaa ehkä hassulta henkilön suusta, joka asuu maaseudulla ja omaa kaikki edellytykset siihen. Täysi omavaraisuus vaatii nimittäin hyvin paljon. On paljon tuottavampaa erikoistua omalla alalla kuin pyrkiä tekemään kaikki mahdollinen. Tämähän on juuri yksi niistä syistä miksi yhteiskuntamme on niinkin kehittynyt. Omavaraisuus tarkoittaisi huomattavaa taka-askelta kehityksessä.

Tuosta projektistasi olisi mukava kuulla lisää. Et kertonut tarkemmin mikä se on muuta kuin, että aiot saada siitä tuhannen euron kuukausituloja. Ilmeisesti kyse on aivan muusta kuin sijoittamisesta, kun mainitset kehon viemisen rajoille asti.

5.8.2010 klo 10.52.00

JayL kirjoittaa:

esimerkkinä voit ajatella vaikka 10 skenaariota, jotka voit kategorisoida. "tuleeko meidän yhteiskunta jatkamaan samaa rataa vai saammeko me radikaaleja muutoksia?" - on yksi hyvä jako.

Omavaraisvarautunut on tällä hetkellä ehkä paras mahdollinen tilanne, joten ei kuulosta laisinkaan hassulta. Olen samaa mieltä, vaikka tämän hetken kehityksen suunta onkin erittäin huolestuttava.

todella yksinkertaistettuna kunnostan muutaman vanhan talon jotka sitten asetan vuokralle, tarkemmin en nyt tässä viitsi lähteä valottamaan.

8.8.2010 klo 21.34.00

kl kirjoittaa:

Olen samaa mieltä bloginpitäjän kanssa siitä, että jokaisen pitää tehdä valintansa omista lähtökohdistaan (en tosin epäile että kukaan kommentoijista olisi varsinaisesti ollut eri mieltä). Itse en pyri kovin aktiivisesti säästöjen kasvattamiseen - tällä hetkellä ostan satunnaisesti osakkeita ja seuraavana tavoitteena on sijoitusasunnon hankkiminen, tosin juuri tällä hetkellä ilmaa taitaa olla ainakin isoissa kaupungeissa. Omaa asuntoa (joka on varsin knaftisti mitoitettu joskaan ei erityisen pihisti valittu, sillä sijainti on tärkeä) maksetaan suht' nopealla tahdilla.

Ymmärrän tuon JayL:n tunteen konkreettisesta omaisuudesta - itsellänikin mielessä on vuosia pyörinyt metsän ja maan hankkiminen. Ongelma on tietysti siinä, että ne eivät ole erityisen tuottavia sijoituksina, ja näiden kohdalla korostuvatkin muut asiat - kiinteä maaomaisuus JayL:n mainitsemien vaihtoehtoisten skenaarioiden toteutuessa, mahdollisuus metsästykseen omilla mailla ja vanha kunnon sisäinen viherpiiperöys.

Itse en näe tarpeelliseksi saada varallisuutta siihen, että voisi vain olla - toisaalta siksi pienempikin omaisuus riittää, sillä toimeliaana eläimenä ihminen väkisinkin haluaa tehdä jotain elämällään vaikka palkkatyötä ei olisikaan ja yllättävän helposti se tekeminen voi lipsua palkallisen puolelle. Minun on vaikea kuvitella tilannetta, jossa en tekisi mitään rahasta - toivon että terveys sallii sen ettei jouteliaalle eläkkeelle tarvitse aikanaan ihan kokonaan jäädä.

9.8.2010 klo 12.26.00

Minimalisti kirjoittaa:

Mahtavaa ja opettavaa tekstiä.

Olen itse taloudellisesti riippumaton ja suurimpana ongelmana näen kysymyksen: "Kuinka PALJON tarvitsen?" Normaalia on kuitenkin, että tulot kohtaavat menot olipa tulot kuinka suuret tahansa.

Rahan käyttö on äärimmäisen helppoa.. Miljoona euroa vuodessa on erittäin helppoa kuluttaa.. Eihän sillä saa edes yhtä suurehkoa venettä. Entä helikopteri? Eikä edes hienoa autoa (Bugatti Veyron). Entä kymmenen miljoonaa euroa? Eihän sillä saa edes yhtä vaivaista lentokonetta.. Entä 50 miljoonaa.. Ostettuani veneen, Bugatti Veyronin ja kohtalaisen veneen eihän minulla ole varaa kulkea niillä? Ja vielä ei ollut edes asuntoa hankittuna.

Kysy siis "Kuinka VÄHÄN tarvitsen taloudelliseen riippumattomuuteen?" http://minimalistisuus.blogspot.com/2010/08/taloudellinen-riippumattomuus.html alla infoa.. Ja saavutat tavoitteesi.

10.8.2010 klo 2.48.00

JayL kirjoittaa:

Ehkä pyrkimyksenä onkin vapaus tehdä mitä haluaa, ei tarvitse tehdä asioita tietäen että niistä pitää saada jotain taloudellista hyötyä.

Raha on vain moderni orjapiiska.

Isot öljy-yhtiöt välikäsien kautta sijoittavat asuntoihin joita sitten vuokraavat työväelle.

Historia vain toistaa itseään, Rooma oli edistyksellinen, mutta kaatui ja on vain ajan kysymys koska vastaava tapahtuu maailmanlaajuisesti

http://www.youtube.com/watch?v=ThgsKuv4Ej0&feature=related

15.8.2010 klo 20.12.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Pikavippispämmit poistettu kommenteista.

12.9.2011 klo 22.45.00

Anonyymi kirjoittaa:

En edelleenkään ole vakuuttunut siitä että 200.000€ euroa riittäisi loppuelämäksi. Odottamasti 8% tuotto ei tapahdu joka vuosi ja siitä syystä osakkeet eivät ole tähän tarkoitukseen kovin turvallisia sijoituksia. Varallisuuden kasvatukseen ja korkoa korolle efektiksi osakeet sopii täydellisesti mutta tasaisen tulen tuottajaksi ei. Esimerkiksi sijoitusasunto toimii tässä paljon paremmin.

En tiedä milloin saisit tuon rahan kasaan, mutta oletetaan että aikaa menee ainakin 10 vuotta. 200.000€ olisi reaaliarvoltaa silloin 150.000€ ja laskemasi kuukausibudjetti olisi reaaliarvoltaan 750€. Jos et saa sijoituksiasi kasvamaan inflaation tahtiin joka vuosi niin joudut syömään pääomaasi joka tarkoittaa sitä, että raha ei kasva tai tuota enää niin paljon ja joudut taas syömään pääomaasi.. Kun tähän lisätään inflaation vaikutus niin päästää tulokseen että... Rahasi loppuu paljon ennen kun elämäsi loppuu. Joudut menemään vielä töihin vanhoilla päivillä jos vielä töitä saat.

Suosittelen todella laskemaan inflaation vaikutuksen.. se ei ole kovin pieni vaikutus. Tiedäthän varmaan kuinka esimerkiksi ruoka ja asuminen kallistuu kokoajan. Toimeen tuleminen 10 vuoden päästä samalla rahalla kuin tänä päivänä ei ole kovin mukavaa elämää. Varsinkaan jos tänä päivänäkin joutuu jo kiristämään vyötä. Raha saattaisi riitää tänä päivänä askeettiseen elämään, mutta tulevaisuudessa kaikki on kalliimpaa ja jos tarkoitus on elää loppu elämä näillä rahoilla niin se kannattaa tosiaan ottaa huomioon.

Kirjoitin samasta aiheesta toiseen kirjoitukseesi aikaisemmin ja pyysit silloin lukemaan tämän tekstin ja en edelleenkään usko, että raha riittää.

29.10.2011 klo 22.02.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Älä stressaa :) Esimerkiksi mainitsemaasi 150.000 euroon ei ole enää pitkä matka. Asettamani tavoite toteutuu aikatauluani nopeammin.

Aiheeseen liittyen oli muuten päivän Helsingin Sanomissa hyvä juttu. Suosittelen lukemaan.

Artikkelin Päivi ja Santeri ovat myös kirjoittaneet kirjan La Habanera - Matkalla oravanpyörästä onnenpyörään. Suosittelen jokaiselle myös sitä luettavaksi.

Skeptikkoja riittää aina. He tulevatkin juoksemaan oravanpyörässä niin kauan kunnes osaavat muuttaa ajatteluaan. Iso osa ei kykene siihen koskaan.

29.10.2011 klo 22.13.00

Anonyymi kirjoittaa:

En voi edes ymmärtää sitä, että joku säästää rahaa 20 vuotta eikä nauti sillä välin elämästä täysillä! mielestäni 25-v sinkkuna on mukavampi törsätä rahaa kuin 65-vuotiaana puolikuntoisena! t: huippumyyjä

8.1.2014 klo 23.44.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Elämästä ei voi nauttia kuin ainostaan käyttämällä kaikki mahdolliset rahat mitä käsiinsä saa? Hah!

8.1.2014 klo 23.46.00

Viisikymppisenä eläkkeelle kirjoittaa:

Hei,

olen itse pitänyt excelillä kirjaa menoista jo muutaman vuoden ja huomannut että tällä elämäntyylillä 1500€ kuussa nettona olisi aika passeli meikäläiselle.

http://viisikymppisenaelakkeelle.blogspot.com/2014/03/millaiset-kuukausitulot-tarvitsee.html

24.3.2014 klo 13.40.00

Tanja / Please Be Seated for Takeoff kirjoittaa:

Olen myös laskenut aikoinaan, että puoli milliä riittäisi, mutta päätynyt sittemmin alempiin lukuihin.
Maksan vielä vuosikausia asuntolainoja, mutta päädyimme juuri ratkaisuun vuokrata asunnot ja lähteä maailmalle.
Tulemme mieheni kanssa aikanaan saamaan vuokratuloa (tämän hetken vuokratasolla) 800€ nto/kk.
Tällä hetkellä olemme Serbiassa. Kahden hengen elämisemme maksaa reilun tonnin kuussa. Täällä keskipalkka on 400-500€, joten elämme hiukan keskimääräistä leveämmin. Vuokramme on 380€/kk, mikä on paikallisittain kalliihko, mutta Helsingissä maksoimme asunnostamme lainaa ja kuluja 980€/kk. Nykyisessä tilanteessamme on parempi, että vuokralainen hoitaa ne.
Toisin sanoen, yhteensä noin 300 k€ arvoiset asuntomme pelkästään riittäisivät käytännössä elättämään meidät täällä taloudellisesti riippumattomina. Siis sitten kun lainat on maksettu.

3.7.2017 klo 2.48.00

Jätä kommentti

« Vanhemmat tekstit Uudemmat tekstit »

Related Posts with Thumbnails