Mitä on taloudellinen riippumattomuus?

8.1.2011 | Kohti taloudellista riippumattomuutta


(Kuva CC Rosh PR)

Taloudellinen riippumattomuus. Asia, joka tuo jokaiselle mielikuvan. Erilaisen sellaisen. Se nostattaa tunteita. Silti poikkeuksetta mielikuva on positiivinen.

Jokaiselle meistä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa eri asioita. Jollakin voi olla mielikuva, että taloudellisesti riippumaton elämä on yhtä juhlimista. Yksityiskoneella lentämistä paratiisisaarelta toiselle, kukkien terälehtiä ja shampanjaa. Jollekin toiselle se voi tarkoittaa muista ihmisistä eristäytymistä erämaahan luonnon armoille ja omavaraista toimeentuloa. Periaatteessa molemmat tapaukset voivat olla yhtä oikein. Molemmat niistä voivat tarkoittaa taloudellista riippumattomuutta. Mistä oikein on kyse?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan taloudellisessa riippumattomuudessa on kyse siitä, että omat varat riittävät haluttuun elämäntapaan. Mikä se kullakin meistä sitten on. Me olemme kaikki erilaisia. Me haluamme eri asioita. Toiset meistä eivät tunne elävänsä merkityksellisesti ilman riittävää materiaa. Joku toinen painottaa omassa elämässään hengellisiä asioita ja tyytyy askeettiseen elämäntapaan.

Miten minä koen taloudellisen riippumattomuuden? Millaisena sen näen? Mitä minä siitä ajattelen?

Ensinnäkään en näe taloudellista riippumattomuutta joutenolona. En usko ihmisen kykenevän elämään merkityksellistä elämää olemalla jouten. Jokainen meistä tarvitsee mielekästä tekemistä tunteakseen olonsa hyväksi ja elämänsä tarkoituksenmukaiseksi. Joillakin meillä on työ niin mielenkiintoista ja kehittävää, että tarkoituksenmukaisuus tulee sieltä. Uskon sen ryhmän olevan kuitenkin vähemmistö. Hyvin harva meistä on sellaisessa työtehtävässä, jossa voi kehittää itseään ihmisenä laaja-alaisesti. Monesti työ kehittää vain jotain hyvin pientä spesifistä osaamisen aluetta meissä. Se harvemmin kehittää kokonaisvaltaisesti. Toisaalta jollekin se voi riittää vallan mainiosti. Taloudellisesti riippumaton tällainen henkilö on silloin, kun hän voi taloudellisen tilanteensa nojalla olla tekemättä kyseistä töitä, mutta tietoisesti valitsee sen.

Vaikka taloudellinen riippumattomuus monesti liitetään maallisiin asioihin koen sen itse enemmän henkisenä. Taloudellinen riippumattomuus tarjoaa meille ponnahduslaudan kehittyä ihmisenä. Tämä on se mitä minä haen taloudellisesti riippumattomalla elämällä.

Kuten monen eläkeläisen, niin myös taloudellista riippumattomuutta lähestyvän on hyvä pohtia mitä elämällään aikoo tehdä sitten, kun aikaa on käytettävissä runsaasti. Muutoin tuloksena on katastrofi ja pettymyksiä. Oman suunnitelmani suhteen tulen tänä vuonna pääsemään tavoittelemani alarajan puolivälin tienoille. Hyvässä tapauksessa taloudellinen riippumattomuus on enää muutamien vuosien päässä. Mitä sitten aion tehdä, kun lopulta saavutan tavoitteen?

Kuten niin monella arjen kanssa kamppailevan ihmisen tavoin, niin myös minun suurin ongelmani on aika. En niinkään hamua maallista glamouria vaan nimenomaan aikaa. Ja nimenomaan aika on se, mitä taloudellinen riippumattomuus voi minulle parhaimmillaan tarjota. Aikaa, mutta mihin?

Minua on aina kiehtonut itseni kehittäminen. Kun kiinnostun jostakin asiasta, niin haluan uppoutua siihen syvällisesti. Pidän koko elämää yhtenä pitkänä oppimisen matkana. Taloudellisesti riippumattomana voisin opiskella periaatteessa aina mitä haluan. Sen tiedän jo nyt, että ainakin opiskelisin rahoitusta pidemmälle. Todennäköisesti myös filosofiaa ja psykologiaa, jotka ovat kiehtoneet minua lukioajoilta asti.

Periaatteessa mikään ei estä minua opiskelemasta jo nyt. Sitä olen myös kokeillut. Päivätyö, lapsiperheen arki, sivutyöt ja opiskelu on vaikea yhtälö. Liian vaikea ja raskas minulle. Taloudellisesti riippumattomana nyt työhön kuluvan ajan voisi helposti käyttää opiskeluun täysin tai osittain. Välittämättä aikataulupaineista. Ei painetta valmistua tai saada jotain työselostusta valmiiksi määräaikaan mennessä. Tärkeintähän on oppia itse, eikä opiskella muita varten. Sekä tietysti nauttia siinä sivussa omasta kehittymisestä.

Haluaisin myös oppia sukeltamaan ja soittamaan kitaraa. Näillekään ei periaatteessa ole estettä olemassa. Ne eivät ole niin kamalan kalliita harrastuksia etteikö minulla olisi niihin varaa. Kyse on jälleen ajasta.

Näiden lisäksi yksi unelma on olla oman poikani käytettävissä aina, kun hänellä on siihen tarve. Onko surullisempaa kuin lapsi, joka tarvitsisi isänsä tukea, mutta joka on aina töissä? Pidän tarpeettomana koko laatuaika käsitteen keksimistä. Mitä ihmettä tämä "laatu" siinä on? Se käsitetään turboahdetuksi perheen aktiviteetiksi. Ei lapsi yleensä tarvitse tällaista "laatua". Se mitä lapsi tarvitsee on aikaa vanhemmiltaan. Sitä, että he ovat käytettävissä, kun on kysyttävää, jokin ongelma tai askarruttava asia. Sitä, että aikuinen on lähellä.

Kaikki hyvin yksinkertaisia asioita. Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa minulle sitä, että pystyn antamaan enemmän aikaa muille ja kehittämään itseäni. Huolehtimatta omasta toimeentulostani. Sellainen olisi minun taloudellisesti riippumaton elämä.

Mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa sinulle? Millaista taloudellisesti riippumaton elämäsi olisi?

29 vastausta artikkeliin "Mitä on taloudellinen riippumattomuus?"


Anonyymi kirjoittaa:

Minulle taloudellinen riippumattomuus merkitsee sitä, että passiiviset tuloni ylittävät pakolliset menoni. Eli, että minun ei tarvitse tehdä töitä menojeni kattamiseksi. Ihmisen jonka ei tarvitse murehtia ollenkaan taloudellisesta tilanteestaan, elämä on paljon stressittömämpää ja hienompaa. Ei pelkoa työpaikan menetyksestä, rahan riittävyydestä tai ajan puutteesta. Raha tuo onnea, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Tällaiseen tilanteeseen olen pyrkimässä. En tiedä tapahtuuko se koskaan, mutta se on unelmani.

8.1.2011 klo 11.51.00

Random Walker kirjoittaa:

En usein kommentoi blogeja, mutta tähän on pakko todeta, että loistava kirjoitus. Kiitos siitä!

Uusimmassa blogi -kirjoituksessani (löytyy edelleen Kauppalehdestä aiemmista suunnitelmista poiketen) sivuan itsekin aihetta esittelemällä omaa aikatauluani, jossa kyseisen tavoitteen pyrin saavuttamaan.

R.W.

8.1.2011 klo 16.00.00

Anonyymi kirjoittaa:

"En usein kommentoi blogeja, mutta tähän on pakko todeta, että loistava kirjoitus. Kiitos siitä!"

+1

9.1.2011 klo 12.18.00

Anonyymi kirjoittaa:

Onko tämä taloudellinen riippumattomuus mahdollista kaikille? Voiko jokainen elää osinkotuloilla vai täytyykö aina jonkun tehdä työtä "toisen eteen"?

Pidän ajatusmaailmastasi. Oma nuoruus on mennyt opiskelun parissa eikä minulla ole selkeää tulevaisuuden kuvaa työelämää varten - siksi sain uusia ideoita kirjoituksestasi.

Mietin kuitenkin, voinko elää kuvailemaasi elämää hyvällä omatunnolla. Joutuuko joku sijaiskärsijäksi vai onko se jopa parempi, että teollisuusmaiden osaajat antavat pikkuhiljaa tietä kehittyvien maiden tekijöille.

9.1.2011 klo 12.39.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Ikävä kyllä maailma ei ole mitenkään oikeudenmukainen paikka. Toiset saavat elämässään paremmat pelikortit kuin toiset. Niinpä vastaus kysymykseesi onko taloudellinen riippumattomuus mahdollista kaikille on ei. Kodittomalla Bangladeshin katulapsella tai esimerkiksi suomalaisella onnettomuudessa pahasti vammautuneella on heikot mahdollisuudet saavuttaa taloudellinen riippumattomuus.

Mitä tulee kuitenkin tyypilliseen suomalaiseen palkansaajaan, niin taloudellinen riippumattomuus on saavutettavissa. Tällainenkin henkilö voi tosin omilla valinnoillaan tai elämän kaltoinkohtelusta johtuen kaivaa itsensä niin syvälle että mahdollisuus lipuu ohitse. Suurimmalle osalle se kuitenkin on mahdollista.

Hyvin harva meistä sitä kuitenkaan tavoittelee. Syitä on monia. Aihe on osittain tabu. Ihmisten mielikuvat tarvittavasta varallisuuden määrästä ovat vääriä. Tavoitetta pidetään liian vaikeana saavuttaa. Ei tiedetä tapoja millä se olisi mahdollinen. Ja niin edelleen. On syytä huomata, että vaikka monet tietäisivät miten taloudellinen riippumattomuus on mahdollista saavuttaa silti moni lipsuu. On niin paljon helpompaa kuluttaa kuin säästää. Kysymys ei loppujen lopuksi edes ole kiinni siitä ettemmekö tietäisi mitä meidän pitäisi tehdä vaan siitä ettemme kykene toimimaan siten kuin meille olisi parasta. Psykologiset syyt estävät meitä tehokkaasti vaurastumasta.

Ajatuksesi, että toisen vaurastuminen on toisen kärsimystä ei ole pitävä. Osakkeenomistaja tukee talouden pyörimistä. Yritykset tarvitsevat rahoitusta ja siihen tarvitaan sijoittajia. Ilman sijoittajia ei olisi yrityksiä, jotka työllistäisivät ihmisiä. Itse asiassa sijoittaja juuri edesauttaa monia pääsemään elämässään parempiin eväisiin kiinni. Halutessasi voit myös aina sijoittaa vain sellaisiin yhtiöihin, joiden toiminta vastaa omia eettisiä periaatteitasi. Silloin tuet niiden toimintaa.

9.1.2011 klo 13.19.00

Anonyymi kirjoittaa:

"Ajatuksesi, että toisen vaurastuminen on toisen kärsimystä ei ole pitävä. Osakkeenomistaja tukee talouden pyörimistä..."

Kyllä ja ei. Jos osakkeisiin virtaava raha on poissa normaalista kulutuksesta se on taloudelta pois. Pointtini on, että kaikki ihmiset eivät voi tavoitella taloudellista riippumattomuutta. Tämä on kapitalistisesti ajateltuna täysin mahdotonta. Monelle normaalille palkansaajalle tie taloudelliseen riippumattomuuteen on kivinen tie, se vaatii ankaraa pihiyttä. Kaikki ylimääräinen laitetaan kasvamaan korkoa, eikä mitään käytännössä laitettaisi kulutukseen. Ajatelkaa jos kaikki ihmiset tekisivät näin. Se olisi nykyisen kapitalistisen maailman loppu. Nykyinen maailma vaatii sitä, että ihmiset kuluttavat palkkansa.

9.1.2011 klo 13.46.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Ikävä kyllä lähestyt asiaa turhan mustavalkoisesti. Kaikille taloudellinen riippumattomuus ei ole mahdollista kuten jo aiemmin tuli kerrottua. Toisille se on helpompi saavuttaa kuin toisille. Helppouteen voimme vaikuttaa paljon sillä kuinka materialistisia olemme. Mikä kuluttavampaa elemäntapaa elämme sitä suuremman varallisuuden taloudellisesti riippumaton elämä tarvitsee.

Osakkeisiin "virtaava" raha ei suoraan ole pois kulutuksesta. Jokaista kauppaa kohden kun on aina myyjä. Lähinnähän tässä siirtyy rahaa vain taskusta toiseen. Osakkeista tuleva osinko puolestaan virtaa juurikin monesti kulutukseen.

Jos sijoittajia ei olisi ei syntyisi uutta yritystoimintaa. Ilman uutta yritystoimintaa ei synny uusia työpaikkoja. Ilman uusia työpaikkoja ei synny väestöä, joka voisi kuluttaa. Huomannet tämän kehän?

Kaikki ylimääräinen laitetaan kasvamaan korkoa, eikä mitään käytännössä laitettaisi kulutukseen.
Miksi näin? En tunne yhtäkään ihmistä, joka ei kuluttaisi mitään. Miksi näet tämän asian näin mustavalkoisena? Eikö voi kuluttaa osan ja laittaa säästöön loput? Juuri tässä on ydin, mita blogillani yritän tuoda ilmi. Ei tule tehdä liian suuria uhrauksia omassa elämässä taloudellisen riippumattomuuden tavoittelun eteen. Kulutan itsekin. Ostan ruokaa, elektroniikkaa, viihdettä jne. kuten niin monet muutkin ihmiset. Ajatus on juurikin kiinnittää huomiota omiin kulutustottumuksiin ja ymmärtää minkälainen toiminta auttaa omaa vaurastumista. Jos tavoitteeseen pyrkii elämällä mahdollisimman niukkaa elämää on polku kyllä hyvin kivinen ja ankea. Myös elämästä tulee nauttia!

Siinä olet oikeassa, että jos kaikki ihmiset vain säästäisivät eivätkä kuluttaisi laisinkaan ei järjestelmä toimisi. Todennäköisyys, että näin joskus tapahtuisi on käytännössä mahdoton. Siksi myös taloudellinen riippumattomuus on mahdollista saavuttaa.

9.1.2011 klo 14.48.00

Anonyymi kirjoittaa:

Terve,

Kiitos hyvästä kirjoituksesta - aiheesta osui aikanaan silmään myös eräs kauppalehden thredi, pitkä kuin mikä, mutta mukana myös muutama hyvä kirjoitus:

http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=145978&tstart=0&forumID=3

9.1.2011 klo 15.18.00

Anonyymi kirjoittaa:

Erinomainen kirjoitus. Kiitokset jälleen.

10.1.2011 klo 1.16.00

Anonyymi kirjoittaa:

Samalla linjalla ensimäisen kommentoijan kanssa. Uskon että pääsen vielä tuohon tavoitteeseen. Milloin, se on epäselvää. Mutta toivottavasti pääsen, sen jälkeen voi sitten tehdä sitä mitä sielu eniten halajaa. Ei sinänsä että nykyisessä työssä mitään vika olisi.

10.1.2011 klo 11.16.00

Anonyymi kirjoittaa:

Pikkuisen pointin haluaisin tuohon vanhempien aikaan heittää. Ei ole totta, että lapsi välttämättä tarvitsee koko ajan molempien vanhempien tuen ja turvan. Esimerkiksi omassa lapsuudessani oli juurikin niin, että isä oli lähes koko ajan töissä. Silloin tällöin viikonloppuisin pääsin mukaan toimistolle, mutta oikeastaan muuta yhteistä puuhaa meillä ei ollut. Jäinkö jostain paitsi? EN! Se ei tuntunut siltä silloinkaan ja ei ole tuntunut jälkeenkään päin. Meillä nyt vaan isä sattui paiskomaan pitkää päivää ja lapset kunnioittivat tätä.

Lähinnä yritän sanoa sitä, että se kaikki höyryäminen mediassa ja muualla siitä, että lapsella pitää olla kaksi läsnäolevaa ja osallistuvaa vanhempaa ei ole niin mustavalkoinen. Ongelmaa ei ole luoneet lapset vaan aikuiset.

10.1.2011 klo 14.23.00

Anonyymi kirjoittaa:

Hei

minulle taloudellinen riippumattomuus on edelleen sitä että saan kasvatettua salkkuni 15-kertaiseksi, ja sitten jää aikaa olla lastenlasten kanssa :) Omat lapset ovat varmasti jo sen ikäisiä etteivät he minun ajaastani paljon välitä mutta sitten heillä on jo toivottavasti lastenlapsia :)

10.1.2011 klo 20.55.00

Anonyymi kirjoittaa:

Vähän ehkä aiheen sivusta, mutta itseäni on jäänyt vaivaamaan inflaation vaikutus tavoitesummaan. Olenko aivan kahveella jos luulen, että nyt riittäväksi arvioidulla summalla ei tee mitään parinkymmennevuoden kuluttua?

10.1.2011 klo 22.35.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Kannattaa lukea aiempi kirjoitukseni, jossa pyörittelen myös lukuja. Lyhyesti vastaten: kyllä, olet kahveella.

10.1.2011 klo 22.48.00

MH kirjoittaa:

Itselleni taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa sitä, että pystyn toteuttamaan itseäni niin töissä kuin vapaa-ajallakin ja en elä kädestä suuhun. Tarkoitan sitä, että minulla on mahdollisuus tehdä sitä työtä johon kykyni ja taitoni sopivat parhaiten. Vapaa-ajalla pystyn harrastamaan sellaisia asioita jotka tekevät minut onnelliseksi, esim. matkustamaan. Taloudellisesti se tarkoittaa, että oma/perheen talous ei kaadu mikäli menetän työpaikkani. Riittävät puskurivarat pitävät huolen, että minulla on riittävästi aikaa päättää mihin suuntaan haluan kyseisessä tilanteessa elämääni aloittaa viemään.

Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa meille kaikille varmasti eri asioita. Uskon kuitenkin, että useimmille meille se tarkoittaa sitä, että meillä on sisäinen vahva tunne siitä, että oma/perheen talous on kunnossa. Tarkoitan sellaista kontrollin tunnetta jolloin ihmisestä tuntuu, että kaikki langat on ns. omissa käsissä ja et ole kenestäkään riippuvainen.

Pitemmän päälle itselleni taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa sitä, että minulla on riitävästi likvidiä omaisuutta joilla voin huolehtia itsestäni ja perheestäni kaikissa olosuhteissa. Tarkoituksenani on myös kerryttää sopivasti ylimääräistä eläkerahaa jonka otan käyttööni vasta kun jään pois työelämästä. Niillä varoilla pystyn takaamaan läheisilleni ja itselleni hyvän ja mahdollisimman terveen loppuelämän.

11.1.2011 klo 0.10.00

Anonyymi kirjoittaa:

Joku intialainen voi olla hyvinkin tyytyväinen elämäänsä, kun saa 50 tai 100 euroa kuussa ja saa ostettua perheelleen ruokaa. Välttämättä ei tarvita edes omaa Tata Nanoa vaikka jollakin sellainen jo on. Länsimaiselle 10 miljoonankaan lottopotti ei välttämättä ole tarpeeksi, eihän sillä saa kaikkea: kelomökkiä, isoa mersua, hulppeaa okt:a, merenrantakartanoa Välimereltä, omaa yksityislentokonetta jne.

Siitäpä aasinsiltana, bannereissa mainittu Snowwhite kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. 7% takuutuotto vielä. KVG.fi ei löytänyt kuin jonkun vanhan jutun jossa epäillään laskelmien todenperäisyyttä. Voisitko kysellä tuottolaskelmia kun Oulun suunnalla olet ? Ja tehdä omat laskelmat myös!

11.1.2011 klo 13.03.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Itse asiassa olen tehnyt jo aiemmin laskelmia loma-asunnon vuokratuotosta. Näissä laskelmissa vuokratuottoa nostaa huomattavasti se, että olen laskenut kustannukset siten, että siinä on omaa työtä mukana. Itselläni on aiempaa kokemusta rakentamisesta, joten jonkinlaista näppituntumaa rakentamisesta on. Jonkun toisen kohdalla rakennuskustannukset voivat puolestaan olla selvästi korkeammat ja sitä kautta vuokratuotto selvästi alhaisempi.

Riippuu jälleen kerran siitä mistä roikkuu :)

11.1.2011 klo 13.09.00

Anonyymi kirjoittaa:

Haluaisin lisätä tämän hyvän mutta vanhan kertomuksen tähän.

http://video.google.com/videoplay?docid=507553673251198265#

Olkaa hyvä!

11.1.2011 klo 22.13.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Ihan OK kirja tuo RIchest Man In Babylon. Ei ole montaakaan kuukautta, kun sen luin :)

11.1.2011 klo 22.16.00

Saituri kirjoittaa:

Täytyy sanoa, että sinusta on tässä parin vuoden aikana kuoriutunut varsin taidokas ja mielenkiintoa hyvin ylläpitävä kynäilijä!

On hauska huomata, että taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa omalla kohdallanikin käytännössä samaa kuin sinulle.

Itseni kehittäminen ja haastaminen mitä moninaisimmilla kentillä on hyvin lähellä sydäntäni.

Oma tavoitteeni ei ole hillitön sikarikkaus, vaan nykyistä elintasoa ylläpitävä vaurauden taso, joka kuitenkin mahdollistaa merkittävästi vapaamman elämäntyylin, ja mahdollisuuden puhtaasti syventyä siihen mikä kullakin hetkellä kiinnostaa.

Kiinnostuneena mielenä ei yhden asian parissa puurtaminen vuositolkulla, päivittäin ja vieläpä suurimman osan valveillaoloajasta ole kovinkaan henkisesti palkitsevaa, erityisesti jos nyt ei ihan "unelmaduunista" ole kyse. Omalla kohdallani ei ole.

Onneksi olen kuitenkin sellaiseen työhön päätynyt, jonka hyvä osaaminen vaatii samoja taitoja kuin mitä taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen pitkälti myös tarvitaan. Tämä autta jaksamaan työssä ja pysymään siitäkin kiinnostuneena sekä jatkuvan kehityksen linjalla.

Valitettavasti silti nykymenolla oma tavoitteeni siintää kuitenkin aikaisintaan noin 10 vuoden päässä, ellen keksi jostakin valtavia lisätuloja. Tällöin olen 40-vuotias. Tämä siitäkin huolimatta, että säästöprosentti on tänä vuonna jo 60%. Paljon riippuu siitä, saanko sijoitukset tuottamaan.

Tavoite ja sitä kohti kulkeminen palaa kuitenkin niin syvällä, että tulen sen joka tapauksessa saavuttamaan. Matka sinne on hyvin mielenkiintoinen.

Vaikka oman sivustoni puolesta vedän säästöjutut välillä vähän överiksi lukijoiden mielestä, niin minulle ne eivät silti liiallisuuksiin mene, vaan kyse siinäkin on eräänlaisesta tutkimusmatkasta itseen. Komppaankin sinua siinä, että kenenkään taloudellista riippumattomuutta tavoittelevan ei pidä sinne pyrkiä hampaat irvessä, vaan jo sen tavoittelun on oltava mielenkiintoista ja mukavaa. Haastetta sopivasti, vaan ei liikaa.

12.1.2011 klo 22.40.00

Jefferson T.D. kirjoittaa:

Taloudelliselle riippumattomuudelle voisi nähdä esim. seuraavat kolme astetta:

1. Täysin pakolliset kulut tulee katetuksi ilman työntekoa.

2. Täysin riittävä, mutta kuitenkin vielä parannettavissakin oleva elintaso säilyisi ilman työntekoa.

3. Taloudellinen asema, jossa tehdyn työn motiivina ei ole lainkaan siitä saadun rahan ostovoima.


Kakkostaso lienee lähimpänä sitä, mitä esim. tässä tavoitellaan. Rahaa löytyy niin, että voisi jäädä pois töistä ja silti jatkaa oikein mukavaa elämää, mutta kuitenkaan töistä saatu raha ei tunnu turhalta, vaan sillekin voi löytyä käyttöä.

Kolmostasolla puhun nimenomaan ostovoimasta, koska joillekin rahan haaliminen voi olla itseisarvo ja siten kuitenkin työhön motivoiva tekijä: keräämällä mittavan omaisuuden kilpailee muiden raharuhtinaiden kanssa. Tälle tasolle yltää äärimmäisen harva.

14.1.2011 klo 23.12.00

Jefferson T.D. kirjoittaa:

... jatkoa vielä. Jos vielä ajatellaan noita kolmea tasoa, ykköstason saavuttaminen on varmasti vain positiivinen asia. Kakkostasokin on todennäköisesti positiivinen asia elämän onnellisuuden kannalta. Mutta mitä lähemmäs kolmostasoa tullaan, sitä suuremmaksi kasvaa riski, että liika rikkaus tuottaakin vain tuskaa: jos työ ei aiheuta todella suuria intohimoja, eikä elämälle löydy muuten riittävästi mielekästä sisältöä, eikä lisärahalla tee enää mitään, missä onni?

Sanoit, että mielikuva taloudellisesta riippumattomuudesta on "poikkeuksetta positiivinen". Itse en ilmaisisi asiaa aivan noin ehdottomasti. Suurimmalta osin mielikuva on varmasti positiivinen, mutta liika voi olla liikaa.

14.1.2011 klo 23.18.00

Anonyymi kirjoittaa:

Vielä tuosta Snowwhitestä. Kyseessä on hieman eri asia omistaa mökki kuin tuollainen osake, joka on erittäin kalliilla paikalla ja itsessäänkin kallis. Pari vuotta 7% takuutuottoa, mitä sitten ? Taitaa olla alkuperäinen myyjä, joka rahastaa ?

15.1.2011 klo 16.00.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Nyt en ihan ymmärtänyt. Käsittääkseni Snow Whitessä annetaan oma loma-asunto vuokrattavaksi ja välitettäväksi. Snow White hoitaa sen puolen ja tilittää vuokratuoton asiakkaalle (asunnon omistajalle) ja lupaa aluksi 7%:n takuutuoton saadakseen henkilön asiakkaaksi (asunnon oman vuokraustoiminnan piiriin).

Joka tapauksessa juttu menee tämän kirjoituksen aihepiirin ulkopuolelle, joten toivon ettei sitä käsitellä tässä yhteydessä enempää.

15.1.2011 klo 16.21.00

vaurastu kirjoittaa:

Mielestäni aikaisempi kirjoittaja kiteytti hyvin taloudellisen riippumattomuuden: passiiviset tulot ylittävät menot, tai oikeastaan vielä tarkemmin: menot eivät ylitä passiivisia tuloja. Voihan sitä muuttaa vaikka metsään ja elää maasta ilman mitään tuloja. Sitä kohti sitten vaan!

Taloudellisesti riippumattomuudessa itseäni eniten kiehtoo nimenomaan se, että voi tehdä töitä juuri sen verran kuin huvittaa, stressaamatta.

16.1.2011 klo 15.29.00

Anonyymi kirjoittaa:

Snowwhite olisi sopinut omana juttunaan blogiisi, mutta ilmeisesti saat siitä mainostuloja bannereista, joten et voi tutkia sitä. Olisi mielenkiintoista tietää, millainen wincapita systeemi on.

19.1.2011 klo 10.41.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Heh, tämä on kyllä jokin aivan outo salaliittoteoria :D
Blogin mainostulot ovat niin merkityksettömät ettei niillä ole mitään merkitystä suuntaan eikä toiseen.

Sen mitä Snow Whiteä olen pintapuolisesti katsonut ei mikään viittaa normaalista elinkeinosta poikkeavaan. En usko kyseessä olevan minkään luokan Wincapita.

Mutta tutki omalta puoleltasi asiaa ja bloggaa vaikka siitä.

19.1.2011 klo 11.44.00

Anonyymi kirjoittaa:

Tässä kirjoituksessa käsitellään molempia seuraavaan liittyviä: rahoitusta ja oppimista.
Kokopäivätyö, unelma taloudellisesta riippumattomuudesta ja kohtalainen kokemattomuus rahoitus- ja talousalalla ovat hankala yhtälö. Kokopäivätyö vie aikaa ja samalla pitäisi oppia rahoituksesta ja taloudesta päästäkseen kohti taloudellista riippumattomuutta. Siispä jos talouden toiminnan ja rahoitusmarkkinoiden toiminnan hyvin karkea perusteoria on hallussa, mistä lähteä haalimaan lisää tietoa siten, että pääsisi jo tekemään jotain käytännössä unelman etenee. Ongelma ei ole oikeastaan tiedon vähyys, vaan tiedon runsaus. Blogeja on valtavasti, artikkeleita sitäkin enemmän. Mistä lähteä johdonmukaisesti rakentamaan osaamista, koska aika ei yksinkertaisesti riitä kahlaamaan miljoonia sivuja blogeja läpi? Tarjoaako avoin yliopisto jotain hyödyllistä koulutusta? Onko edessä kauppaopisto? Mistä tässä pitäisi aloittaa.

16.12.2011 klo 21.40.00

Aleksi kirjoittaa:

Bloginpitäjä voisi harkita myös seuraavia vaihtoehtoja taloudelliselle riippumattomuudelleen (mitkä minullakin käy mielessä).

- perusta yleishyödyllinen yritys, kun olet taloudellisesti riippumaton. Ylipäänsä: työllistä joku! Hanki esim. taksilupa, hommaa renki tai kaksi ja palkkojen ja muiden kulujen jälkeen käteesi jäänee joitain satasia/kk (ei siis riitä sinun elannoksi). Toisin sanoen, voisit pienenen yritystulon avulla aikaistaa oravanpyörästä hyppäämistä ja tehdä samalla hyvää työllistämällä jonkun/joitakin.

- ryhdy hyväntekijäksi. Jatka palkkatöissä, vaikka voisit sieltä jo irtautua, mutta käytä rahoja hyväksi katsottuihin avustuskohteisiin. Rahan poisantamista aliarvioidaan pahasti! Eikö asia kuitenkin ole niin, että heti kun on ruoka, vaatteet ja hammastahnaa, ylimenevä raha menee "hyvän mielen ostamiseen" esim. hienon auton, käsilaukun, lomamatkan tai TV-kanavapaketin kautta. Hyvän mielen saa myös antamalla rahaa pois - eli se on yhtälailla rahankäyttöä kuin kuluttaminenkin!

Lueppa joskus Raamattu, sieltä löydät varsinkin rahan antamiseen motivaatiota :) Esim. Jaak. 2:15-16 " Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat."

- Tyydy huomattavasti pienempään sijoitusvarallisuuteen (esim. sinun tapauksessa 150000e?)ja vähennä työntekoa. Lahjakkaana miehenä saanet jostain mielekkään työn, jossa saisit neuvoteltua esim. 20-30 tuntisen työviikon vastaavalla palkanmenetyksellä. Etkö silloin ehtisi myös toteuttaa mainitsemasi toiveet opiskelusta ja perheen kanssa yhdessäolosta? Itse pidän kulut pieninä ja arvostan perheen kanssa vietettyä aikaa. Siksi olen parina vuotena ehdottanut esimiehelleni, että voisin tehdä lyhyempää päivää (noin 60% työajasta). Molemmilla kerroilla hän on vastannut, että olen hullu. :) (ehkä tämä kertoo siitä, miten paljon muut työntekijät samanaikaisesti valittavat palkkansa pienuutta ja hamuavat esimieheltä ylityötunteja rahoittamaan kulutusjuhlansa!)

Pohdippa tällaisia vaihtoehtoja hyvässä blogissasi.

8.3.2012 klo 13.34.00

Jätä kommentti

« Vanhemmat tekstit Uudemmat tekstit »

Related Posts with Thumbnails