(Salkun tuotot elokuussa 2011)

Elokuu oli osakesijoittajille synkkä ympäri maailman. Oman salkkuni kehitys ei tästä poikennut vaan lasketteli myös alaspäin kovaa tahtia. Turpiin tuli kuukauden aikana -11,45%, mikä on ennätyksellisen paljon. Käyttämäni vertailuindeksi STOXX Europe 600 Gross Index laski puolestaan -10,26%, joten alituottoa tuli -1,19%-yksikköä. Sen sijaan kotimaan OMXH25 indeksi lasketteli vain -6,94%. Oman salkkuni ja STOXX Europe 600 GI:n tuottoihin verrattuna tosin OMXH25:n kehitys on silti selvästi alempi.

(Salkun kehitys verrattuna markkinatuottoihin vuoden alusta)

STOXX Europe 600 Gross Index on pärjännyt omaa salkkuani paremmin vuoden alusta 3,04 prosenttiyksikköä. OMXH25:n tuotto on puolestaan 8,29 prosenttiyksikköä jäljessä omaa salkkuani ja STOXX Europe 600 GI:tä 15,47 prosenttiyksikköä. OMXH25:ssä ei tosin ole osinkoja huomioitu, joten sitä kautta tulee muutama prosentti tasoitusta.

Elokuu paljasti monelle kokemattomalle sijoittajalle karvaasti sen millaisia riskejä sijoittamiseen kuuluu. Nousevien kurssien aikana tulee helposti sellainen olo, että oma riskinsietokyky on hyvä ja sitä kasvatetaan, mutta isommat tiputukset alas paljastavat todellisen riskinsietokyvyn. Jos viime aikoina on tuntunut siltä, että osakepainoa tulisi laskea on oma riskinsietokyky tullut arvioitua jo alunperin väärin. Tyypillisesti piensijoittaja toimii juuri väärin päin. Laskee riskiä, kun pörssit ovat tulleet alas ja nostaa riskiä, kun on tultu ylös.

Oman oikean riskinsietokyvyn paljastuminen on sinänsä hyvä asia. Jos se on tullut arvioitua väärin on oikein muuttaa sitä vastaamaan oikeaa riskinsietokykyä, mutta sen jälkeen siinä tulee myös pidättäytyä. Osakepainon jatkuva säätäminen vain johtaa suurimmalla osalla huonompiin tuottoihin.

Viime aikojen heilunta markkinoilla toi mieleeni Benjamin Grahamin sanat:

In the short term, the stock market behaves like a voting machine, but in the long term it acts like a weighing machine.

Juuri tällä hetkellä markkinat tuntuvat tosiaan toimivan kuten "voting machine". Osakkeiden hinnat ovat erkaantuneet fundamenteistä monin paikoin. Suuriakin lasteja tunnutaan paniikissa viskottavan suoraan laitaan. Pitkällä aikavälillä markkinat kuiten toimivat kuten vaaka (weighing machine), joten uskon tilanteen korjaantuvan ennen pitkää.

Jotkut tykkäävät puhua samasta asiasta nimellä mean reversion eli keskiarvoistuminen. Markkinoilla on tapana korjata ylilyönnit kumpaankin suuntaan. Niinpä tavoistani poiketen aloitin osto-ohjelman, joka tällä hetkellä näytti ajoittuvan juuri keskelle pohjia (puhdasta tuuria!). Ostoja olen tehnyt railakkaimpina laskupäivinä joita tosin osto-ohjelman aloittamisen jälkeen ei enää ole montaa ollut. Tuleva kehitys näyttää kuinka pitkään vielä ohjelma kestää - kehitys on varmasti vielä pomppuista, joten eiköhän uusia ostomahdollisuuksia avaudu.

Sijoitusstrategiani riskienhallintaan kuuluu stop-lossit. Mm. stop-lossien laukeamisien myötä oma salkkuni putosi STOXX Europe 600:aa terävämmin kiivaimman laskun aikana. Kun aikoinaan strategiaa hioin päädyin backtestaustulosten perusteella käyttämään stop-lossilla varustettua strategiaa. Siitä huolimatta, että stop-lossien käyttö laski strategian tuottoja.

Syy stop-lossilla valittuun strategiaan löytyy omasta riskinsietokyvystäni. Testauksen perusteella stop-lossilla varustettuna sama strategia omaa vähemmän riskiä kuin stop-lossiton. Testien perusteella osakkeet, joissa stop-loss laukesi korjasivat myöhemmin vuoden aikana tuoton paremmaksi kuin mitä se stop-lossin triggeröintihetkellä oli.

Strategian valittu riskitaso tuntuu itselleni oikealta. Viime aikojen kovasta tiputuksesta huolimatta olen pitäytynyt valitussa strategiassa eikä se ole tuntunut vaikealta. Helpottaa kummasti, kun tietää miten strategia on toiminut aiemmin isojen droppien (mm. finanssikriisin ensimmäinen aalto ja teknokupla) kohdalla ja miten se on korjannut sen jälkeen.

Jos markkinoiden kovasta tiputuksesta haluaa etsimällä etsiä hyviä puolia, niin stop-lossien myötä realisoituneiden tappioiden ansiosta strategian vaihto indeksisijoittamisesta nykyiseen puolipassiiviseen arvosijoitusstrategiaan näyttää tapahtuvan hyvin pienin veroseuraamuksin. Alkuvuonna myymistäni ETF:stä olisi muuten tullut maksettavaksi huomattavia pääomatuloja. Nyt ne ovat leikkaantuneet selvästi.

Euroopassa ja USA:ssa voimakas tiputus on saanut aikaan hullunkurisia toimenpiteitä. Osakkeiden lyhyeksi myymiseen eli shorttaamiseen on asetettu rajoitteita mm. eräiden pankkien osakkeiden kohdalla. Tämä on mielestäni naurettavaa! Shorttikieltojen astuttua voimaan kiellon omaavien yhtiöiden kurssit sukelsivat selvästi lisää. Eikä ihme. Tällainen manipulaatio on vielä vahvempi osoitus siitä, että yhtiöillä ei todennäköisesti ole puhtaita jauhoja pussissa.

Henkilökohtaisesti arvostan shorttausta tekeviä tahoja suuresti. Eivät kaikki hedge rahastotkaan toki ole puhtaita kuin pulmuset, mutta shorttaus jos mikä vaatii sen, että riskienhallinta pitää olla hallussa. Shorttaukseen liittyen suosittelen asiasta kiinnostuneita muuten lukemaan Greenlight Capitalin johtajan David Einhornin kirjoittaman kirjan Fooling Some of the People All of the Time, A Long Short Story, joka kertoo Allied Capitalin (sanoista muuten muodostuu myös sopivasti All Lied Capital, joka kuvaa yhtiötä paremmin) tarinan.

Työskentelen ja olen osakkaana MobileSpot Oy nimisessä start-up yhtiössä. Valehtelisin, jos väittäisin start-up yrittämisen olevan tylsää. Olemme yhtiössä laittamassa uutta vaihdetta silmään. Kasvun myötä nykyiset toimitilat käyvät meille pieneksi ja etsimmekin tällä hetkellä isompia toimitiloja. Olemme kesän jälkeen tehneet rekrytointeja ja todennäköisesti palkkaamme vielä yhden henkilön lisää ennen vuoden vaihdetta.

Itse olen ollut suurimmaksi osaksi kiinni projektissa, jonka julkaisu pitäisi tapahtua ensi viikolla. Uskoisin tästä olevan juttua eri lehdissä sen jälkeen. Kyseessä on kuitenkin tuote, jolle uskomme olevan kysyntää. Tuotteen kehityssuunta näyttää hyvältä ja meillä on suuria suunnitelmia sen tulevaisuutta ajatellen. Jostain on kuitenkin aina aloitettava. Ja se alku paljastuu hyvin pian. Kerron blogissa asiasta lisää, kun tieto on julkista.

Sitä odotellessa - Hyvää alkanutta syksyä!

Yhteenveto (tuotot indeksoituna)
Kuukauden tuotto: -11,45%
Tuotto vuoden alusta: -14,35%

(Venäläisen MMM yhtiön logo)

Tarinat sijoitushuijauksista ovat viihdyttäviä ja opettavia. Suomalainen Wincapita on kokoluokaltaan kärpäsen kikkare verrattuna venäläiseen MMM yhtiön Ponzi huijaukseen, joka paljastui 90-luvulla. MMM:n tapaus on hyvä muistutus siitä kuinka sekaisin ja hurmokseen voi yksittäinen osake ihmiset ajaa. Huuma ei sokeuta vain satunnaisia ihmisiä. MMM:n osakkeisiin sijoittivat miljoonat ihmiset rahojaan.

Mavrodi, Mavrodi ja Melnikova

MMM:n perustivat Sergei Mavrodi, hänen veljensä Vyacheslav Mavrodi, sekä Olga Melnikova, josta tuli myöhemmin Vyacheslavin vaimo. Yhtiön nimi muodostui kolmen perustajansa sukunimien ensimmäisistä kirjaimista.

MMM syntyi vuonna 1989 ja se keskittyi toiminnassaan tietokoneiden ja toimistotarvikkeiden maahantuontiin. Yhtiön vaikeudet alkoivat vuonna 1992, kun sitä syytettiin veropetoksesta. Tämä johti puolestaan siihen, että yhtiölle muodostui ongelmaksi saada rahoitusta maahantuonnin pyörittämiseksi. Tässä vaiheessa yhtiö vaihtoi toimialakseen rahoituksen ja pyrki saamaan varoja eri tavoin. Muun muassa yksi näistä tavoista oli amerikkalaisten osakkeiden tarjoaminen venäläisille. Lukuisat epäonnistuneet yritykset kerätä varoja johtivat lopulta menestyksekkään Ponzin syntymiseen vuonna 1994.

Lupaus 1000% vuosituotosta

Vuonna 1994 oli kulunut kolme vuotta Neuvostoliiton kaatumisesta ja kapitalismi työntyi Venäjän talouselämään. Pitkään sosialistista elämää eläneet venäläiset pääsivät riemuitsemaan demokratian ja kapitalismin hedelmistä. Vapaa yrittäjyys ruokki äkkirikastumisen halua ja ilmapiiriä. Ilmasto Ponzille oli täydellinen.

MMM ryhtyi keräämään rahoitusta yksityissijoittajilta lupaamalla heille tuhannen prosentin vuosituoton. On hämärän peitossa oliko Ponzin rakentaminen Mavrodin alkuperäinen suunnitelma, sillä silloisen hyperinflaation aikana tuollaiset tuotot olisivat kenties olleet mahdollisia juuri MMM:n toimialalla eli maahantuonnissa.

MMM kasvoi voimakkaasti ja ilmoitti helmikuussa 1994 jakavansa 1000%:n osingot. Yhtiö aloitti agressiivisen TV mainonnan.

Herra Golubkov

Lyonya Golubkov oli MMM:n luoma fiktiivinen henkilö, joka omisti yhtiön osakkeita. MMM mainosti runsaasti televisiossa ja lehdissä, joten Golubkovista tuli erittäin suosittu "henkilö". Vodkaa kittaava Golubkov oli löytänyt oikotien onneen. MMM:n osakkeiden ansiosta hän kieri rahassa ja lensi muun muassa katsomaan jalkapallon MM-ottelua San Franciscoon samaan aikaan, kun hänen veljensä jäi itkemään miksei ostanut osakkeita. Golubkov oli hahmona rahvas, joten tavallinen venäläinen pystyi samaistumaan häneen helposti.

MMM:n mainonta oli ennenkuulumatonta. Se jakoi ilmaisia metrolippuja kaikille Moskovan asukkaille muutamina päivinä. Siitä tuli myös yksi ensimmäisistä tunnetuista venäläisistä yhtiöistä, jonka logon ja tunnuslauseen kansalaiset muistivat.


Kansa kävelee lankaan

MMM mainosti tekevänsä osakkeenomistajista rikkaita lupaamalla jopa 3000%:n vuosituottoja. Se kuvasi itsensä keinoksi, jolla sijoittaja pääsee käsiksi rikkauksiin ja loisteliaaseen elämään. Ja sijoittajat nielaisivat syötin.

MMM:n osake ei ollut listattuna pörssissä vaan se määritteli itse osakkeen hinnan. Tämän johdosta hinta nousi tasaisesti jopa tuhansia prosentteja vuosittain. Tästä syntyi ihmisille illuusio varmasta ja luotettavasta sijoituksesta.

Parhaimmillaan yhtiö otti rahaa sijoittajilta vastaan 100 miljardin ruplan päivätahtia, mikä vastasi noin 50 miljoonaa USA:n dollaria. Rahaa lappasi sisään sitä tahtia ettei määrää voitu arvioida. Yhtiön johto alkoi puhua rahasta huonemäärinä, jotka ne täyttivät MMM:n Moskovan pääkonttorissa.

Arviolta 5-40 miljoonaa ihmistä sijoitti MMM:n osakkeisiin.

Pohjimmiltaan pyramidi

MMM oli kuitenkin puhdas pyramidi. Uusia osakkeita myytiin yhtiön määrittämään nousevaan hintaan ja koska sisääntuleva rahamäärä oli runsas pystyi yhtiö helposti lunastamaan ne muutamat osakkeet, jotka ihmiset halusivat myydä takaisin.

Kun ihmisiltä kysyttiin mitä MMM teki ei kukaan osannut vastata. Sillä ei ollut tuloja, se ei paljastanut sijoituksiaan eikä se kertonut strategiaansa. Ainut mitä ihmiset tiesivät oli, että sen osake nousi kuin raketti ja ihmiset rikastuivat.

Helmikuun ja heinäkuun 1994 välissä yhtiön osakkeen hinta nousi dollareissa mitattuna $1:sta $65:iin. Pelkästään viidessä kuukaudessa osakkeen hinta nousi 65 kertaiseksi! Ei ihme, että kansa meni sekaisin.

Sijoittajat mellakoivat

Mutta kuten aina, niin nytkin kupla puhkesi. Venäjän hallitus ryhtyi tutkimaan MMM:n toimintaa. Tutkimuksissa paljastui, ettei MMM:llä ollut minkäänlaista liiketoimintaa. Osakkeen hinta romahti kahdessa päivässä dollareina mitaten $60:sta 46 senttiin. Heinäkuun 22. päivä 1994 poliisi sulki MMM:n konttorit veropetoksen vuoksi.

Invest-Consulting, joka oli yksi MMM:n tytäryhtiöistä oli verovelkaa yli 50 miljardia ruplaa. Itse MMM oli velkaa sijoittajille 100 miljardista ruplasta 3 biljoonaan (3000 miljardia) ruplaan.

Kansa raivostui täysin. Kymmenen tuhatta venäläistä mellakoi Moskovassa MMM:n pääkonttorin edessä. He rikkoivat ikkunoita, riehuivat ja nukkuivat kadulla. Jotkut menivät nälkälakkoon.

Useat yhteisöt ryhtyivät syyttämään Mavrodia sijoittajien huijaamisesta saadakseen rahansa takaisin. Mutta Mavrodilla oli vielä muutama ässä hihassa.

Vielä kerran, toverit!

Mavrodi syytti koko romahdusta hallituksen operoimaksi. Mavrodin mukaan mitään ei olisi tapahtunut, jos yhtiön olisi annettu toimia vapaan talouden periaatteiden mukaisesti. Nyt valtio puuttui vanhaan sosialistiseen tapaan yritystoimintaan. Mavrodi lupasi, että osakkeen hinta palautuisi takaisin aiemmalle 10.000 ruplan tasolle kahdessa tai kolmessa kuukaudessa. Hän lupautui ostamaan halukkailta osakkeet pois $50:n hintaan.

"Toisin kuin valtio, me emme ole pettäneet teitä emmekä petä", Mavrodi sanoi. Lisäksi hän ilmoitti, että yhtiö oli juuri suuren läpimurron partaalla ja kohta osakkeita myytäisiin USA:ssa, Saksassa ja muissa maissa.

Iso osa ihmisistä uskoi Mavrodia vaikka he olivat kärsineet suuret tappiot. Elokuussa ihmiset jälleen jonottivat MMM:n osakkeita kadulla. Vain muutamia viikkoja romahduksen jälkeen ja siitä, kun valtio oli paljastanut MMM:n pyramidihuijaukseksi!

Kissalla on yhdeksän elämää

Elokuussa 1994 Mavrodi sai syytteen veropetoksesta. Hän keksi kuitenkin tavan välttyä tuomiolta. Venäjän laki nimittäin antaa syytesuojan parlamentin jäsenille lukuunottamatta kaikkein vakavimpia rikoksia.

Mavrodi asettui ehdolle vaalipiirissä, jossa oli paljon MMM:n osakkeenomistajia. Mavrodi pelasi jälleen tuttua mediapeliä, jonka osasi niin hyvin. Mavrodi syytti kaikesta valtiota. Mavrodi pyysi ihmisiä äänestämään häntä, jotta hän voisi pelastaa yhtiön ja käynnistää takaisinmaksuohjelman, jolla menetetyt rahat voitaisiin hyvittää hävinneille sijoittajille. Lisäksi hän lupasi rakentaa vaalipiiristä mini-Sveitsin ja lupasi antaa projektiin $10 miljoonaa omia rahojaan.

Ei niin yllättäin Mavrodi pääsi läpi parlamenttiin. Sijoittajat, jotka Mavrodi oli pettänyt pelastivat hänet jälleen kerran. Mavrodi sai syytesuojan.

Voitonjuhlassaan Mavrodi kertoi kannattajilleen ettei MMM:ää nostettaisi ikinä ylös ja käveli ulos. Ihmiset suorastaan räjähtivät raivosta ja repivät arvottomia osakkeitaan ymmärrettyään viimein ettei rahojen takaisinsaamisesta ollut mitään toivoa.

Kaikkiaan 50 MMM:ään sijoittanutta ihmistä teki itsemurhan menetettyään kaikki rahansa.

Lokakuussa 1995 duuma peruutti Mavrodin immuniteettisuojan. Vielä vuonna 1996 Mavrodi yritti pyrkiä Venäjän presidentiksi, mutta suurin osa hänen saamista äänistä hylättiin.

Mavrodi sai lopulta neljän ja puolen vuoden vankeustuomion veropetoksesta. MMM meni puolestaan konkurssiin syyskuussa 1997. Mavrodia ei kuitenkaan tavoitettu kuin vasta vuonna 2003. Vikkelänä miehenä Mavrodi ehti välissä toteuttaa jo toisen pyramidin Stock Generation Ltd yhtiön kautta. Yhtiö lupasi stockgeneration.com sivulla jopa 200%:n vuosituottoja pörssipelin muodossa. Vaikka sivulla luki ettei varoja sijoiteta oikeasti pörssiin arviolta 20.000-275.000 ihmistä hävisi siinä vähintään 5,5 miljoonaa dollaria.

Toukokuussa 2007 Mavrodi asteli vapauteen.

MMM:n mainosvideoita:

(Kuva: Renjith Krishnan)

Hetemäen ehdotus

Suomen verotusta ollaan uudistamassa. Martti Hetemäen vetämä verotyöryhmä on ehdottanut pääomaveroprosentin korottamista nykyisestä 28%:sta 30%:iin. Myös osinkoverotusta ehdotetaan nostettavaksi nykyisestä 19,6%:sta 30%:iin. Osinkojen verotukseen ehdotetaan siis vain kevyttä yli 50%:n korotusta!

Poliitikot eivät pidä pääomiin kohdistuvien verojen korottamista ongelmallisena. Heidän mielestään kyseessä on enemmänkin oikeudenmukaisuuskysymys. Iso osa kansasta ei saa pääomatuloja ja tuulipukukansa yhdistää mielessään pääomatulot ökyrikkaisiin, joten kansan keskuudessa uudistus otetaan ilolla vastaan. Populismia parhaimmillaan!

Verokertymällä korotusta ei voida perustella, sillä kahden prosenttiyksikön korotuksella kokonaisvaikutus valtion verokertymään on hyvin pieni. Todellisuudessa uskon korotuksen johtavan pienempään verokertymään, mutta se ei liene pääasia. Pääasia on se, että verotus on "oikeudenmukaisempaa" ja kansa tyytyväinen.

Kolme laillista tapaa laskea sijoitusten verotusta

Minua on aina häirinnyt suuresti se tapa millä veromuutoksista koituvien rahojen oletetaan kertyvän. Virkamiehet tuntuvat jostain kumman syystä uskovan sellaiseen matematiikkaan, että jos aiemmin verokertymä on ollut 100 rahaa, niin kahden prosenttiyksikön korotus toisi 102 rahaa. Yksinkertaista matematiikkaa?

Kaikkea muuta! Ihminen on ajatteleva olento, joka ottaa huomioon useita eri asioita tehdessä päätöksiä myös verotuksen suhteen. Pääomaverotuksen osalta sijoittajilla on useita eri vaihtoehtoja järjestellä verotus ja kaikilla näillä on vaikutusta valtion verokertymään.

Suomessa on jo nykyisellään pääomaverotus äärimmäisen tiukkaa. Osinkoverotuksen julmettu kiristäminen ja pääomaverotuksen nostaminen johtavat siihen, että kameleiden selkiä alkaa napsahdella katki siellä täällä.

Suursijoittajille on jo vuosia ollut erilaisia vaihtoehtoja välttää Suomen himoverotus. Tämä tapahtuu aivan laillisesti verosuunnittelun kautta. Mutta entäpä piensijoittaja. Jääkö piensijoittajalle muuta vaihtoehtoa kuin purra hammasta ja niellä korkeamman verotuksen katkera liemi?

Kyllä jää ja siitä seuraavaksi lisää. Mikäli Hetemäen ehdotukset menevät tällaisenaan lävitse toivon, että jokainen näitä myös käyttää hyväksi. Ihan vain siksi, että se on näin sijoittajan näkökulmasta oikeudenmukaisempaa. Kenties sen jälkeen istuvien virkamiestenkin päähän tulisi jotakin järkeä ja ymmärrystä siitä miten pääoma toimii ja käyttäytyy. Verokertymien laskeminen on muuta kuin ala-astematematiikkaa.

Ohessa kolme ehdotustani veroasteen pienentämiseksi - täysin laillisesti!

1. Käytä verotehokasta sijoitusinstrumenttia

Ensimmäinen asia, jonka piensijoittaja voi tehdä on hyödyntää verotehokkaita sijoitusinstrumenttejä. Näitä hyväksikäyttäen sijoittajan verot siirtyvät. Esimerkiksi osingot uudelleen sijoittavaan indeksirahastoon rahansa laittava sijoittaja maksaa pääomaveron vasta silloin, kun lähtee realisoimaan sijoituksia. Kaikkien niiden vuosien aikana, jolloin sijoittaja pumppaa pääomaa sisään ei tule veroja maksettavaksi. Valtion verokertymä on 0 euroa.

Mutta entä sitten vuosien kuluttua, kun rahalle on tarvetta ja sitä pitää nostaa? Eikö verokarhu saa silloin viimein omansa? Kyllä ja ei. Tähänkin voi sijoittaja vaikuttaa suuresti omalla toiminnallaan.

Se millainen verotus useiden vuosien kuluttua on voimassa ei voi tietää, mutta tehdään yksinkertaistuksen vuoksi oletus, että se on samankaltainen kuin nyt. Tällöin sijoittaja maksaa veroa kertyneestä voitosta silloisen pääomaveroprosentin mukaisesti tai käyttäen hankintameno-olettamaa. Jos sijoitusten arvo on noussut voimakkaasti ja ne ovat olleet hallussa pitkään tulee hankintameno-olettaman käyttö edullisemmaksi. Sijoittajan veroaste jää pääomaveroprosenttia pienemmäksi.

On myös olemassa toinen tapa, jota käyttäen veron maksamisen Suomeen voi välttää kokonaan. Se on myös täysin laillista. Sijoitusomaisuus on henkilökohtaista omaisuutta, joka seuraa henkilön mukana verotettavaksi aina siihen maahan missä asuu. EU:n vapaan liikkuvuuden ansiosta henkilö voi muuttaa sellaiseen maahan, jonka pääomaverotus on Suomea kevyempi. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi Belgia ja Luxemburg, joissa molemmissa on pääomaveroprosentti pyöreät nolla. Muuttamalla siis toiseen maahan ja lunastamalla sijoitukset siellä on mahdollista välttää verojen maksu kokonaan. Sijoittajan tulee vain pitää mielessä Suomen niin sanottu kolmen vuoden sääntö verotuksessa. Epäilen ettei Hetemäen työryhmä ole osannut ottaa huomioon tällaista seikkaa?

Katso eri maiden pääomaveroasteet tästä linkistä.


2. Perusta oma sijoitusyhtiö

Jottei yrittäminen kuolisi Suomessa täysin ehdottaa Hetemäen työryhmä pääomaverotuksen kiristämisen vastapainoksi yritysten yhteisöveron laskemista nykyisestä 26%:sta 22%:iin. Toteutuessaan tämä aukaisee mahdollisuuden vero-optimointiin. Yritykset maksavat yhteisöveroa tekemästään voitosta. Hetemäen ryhmän logiikka tämän suhteen kulkee niin, että vaikka pääomaverotus kiristyy, niin alhaisemman yhteisöveron johdosta yrityksille kertyy enemmän voittoa maksettavaksi ulos sijoittajille.

Katsotaanpa kuviota vielä uudelleen. Pääomaveroa ollaan siis korottamassa 28%:sta 30%:iin ja yhteisöveroa laskemassa 26%:sta 22%:iin. Pääomaveron ja yhteisöveron erotus on tällä hetkellä siis kaksi prosenttia. Kaksi prosenttia ei ole paljon, mutta kuitenkin sen verran, että jo nykyisellään on isompien sijoittajien kannattanut perustaa erillinen sijoitusyhtiö. Sijoitusyhtiötä käyttäen on ollut mahdollista päästä aavistuksen kevyemmällä verotuksella. Piensijoittajalle se ei ole maksanut vaivaa, sillä yhtiön pyörittämisestä itsestään tulee ylimääräistä byrokratiaa, mikä harvemmin maksaa vaivan pienempiä summia pyöritettäessä.

Nyt tämä ero kuitenkin repeäsi kahdeksaan prosenttiin! Se on jo sen verran suuri säästö, että myös piensijoittajan kannattaa se hyödyntää. Vaikka byrokratian pyörittämisestä maksaisi erikseen tilitoimistolle tulee erillisen sijoitusyhtiön pitämisestä kannattavampaa jo selvästi aiempaa pienemmillä pääomilla. Miksi maksaa pääomasta 30% veroa, kun pienellä järjestelyllä on mahdollista tiputtaa veroaste 22%:iin? Veikkaankin, että verotyöryhmän esityksen toteutuessa tulemme näkemään Suomessa ennätysmäärän uusia sijoitusyhtiöitä! Jälleen yksi asia, mitä Hetemäen työryhmä ei varmasti tullut ajatelleeksi ehdotusta hahmotellessaan. Toisaalta työryhmä halusi kylläkin edelleen tukea yrittäjyyttä Suomessa - ehkä he tarkoittivat juuri tätä?


3. Yhtiön ei tarvitse sijaita Suomessa

Kolmas laillinen tapa liittyy läheisesti edelliseen vinkkiin. Syvää isänmaallista paloa rinnassaan tunteva sijoittaja halunnee maksaa veronsa jatkossakin Suomeen. Mutta ne, joilla kamelin selkä napsahti viimein poikki voivat olla alttiimpia tekemään radikaalimpia muutoksia verotuksen osalta.

Kiitos jälleen EU:n vapaan liikkuvuuden edellisessä vinkissä mainitun sijoitusyhtiön voi perustaa maahan, jossa verotus on kevyempää. Monelle suomalaiselle Viro on hyvä vaihtoehto läheisen sijaintinsa vuoksi. Keski-Euroopasta löytyy myös muita kevyemmän verotuksen maita, joihin sijoitusyhtiön voi rekisteröidä. Yhtiö maksaa silloin verot aina kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti, mikä monesti on vähemmän kuin Suomessa toimivalla yrityksellä.


Yhteenveto

Erilaisia vaihtoehtoja oman verotuksen keventämiseksi Hetemäen ehdotuksen toteutuessa siis löytyy. Piensijoittajalle houkuttavimmat vaihtoehdot ovat sijoitusyhtiön perustaminen ja sijoitusten siirto verotehokkaisiin instrumentteihin, sekä niiden realisointi mahdollisesti myöhemmin toisessa maassa.

Vinkit tuovat hyvin esille sen, että verotuksen vaikutusten arviointi on hyvin monimutkaista. Nykyinen lähestymistapa, jolla veronkorotuksia perustellaan vain oikeudenmukaisuusnäkökulmasta on tuhoisa. Mikäli Hetemäen ehdotus toteutuu esitetyllä tavalla voi se hyvin johtaa verokertymän pienenemiseen oletetun kasvun sijaan. Sijoittajat eivät ole tyhmiä. Pääomaverotuksen korottaminen johtaa tilanteeseen, jossa verotus nousee jo sietämättömälle tasolle jolloin sijoittajat etsivät yhä tehokkaampia keinoja verojen välttämiseksi. Mitä korkeampi verotus on, sitä suurempi joukko etsii erilaisia menetelmiä omaisuuden suojaamiseksi.

Yhteiskunnan maksajat löytyvät tulevaisuudessakin keskiluokasta. Se on ainut määrällisesti riittävän suuri joukko, jonka verokertymillä voidaan kustantaa hyvinvointiyhteiskuntamme pystyssä pysyminen. Suurituloisten joukko Suomessa on loppujen lopuksi varsin pieni - verojen korotuksilla on vain pieniä vaikutuksia kokonaisuuteen. Järjestelmä jo nykyisellään rankaisee liiallisesta työnteosta, eikä kannusta oman tulotason nostoon tai yrittämiseen, missä riskit eivät kohtaa mahdollisia tuottoja. Suomi haluaa tasapäistää kaikki samalle tasolle. Hetemäen ehdotus verotuksen uudistamisesta on yksi osoitus siitä. Pääomaverotusta halutaan viedä lähelle ansioverotusta ymmärtämättä sitä miten ne eroavat toisistaan. Miksi hyvätuloinen haluaisi jäädä Suomeen, jos ainut hänelle varattu osa on lypsylehmän rooli?

Ainut tapa miten sijoittaja voi asiaan reagoida on muuttaa omaa toimintaa. Toivon lähivuosina näkeväni Suomessa paljon uusia sijoitusyhtiöitä.