Kuva: cc-by-sa-2.0 Minnesota Historical Society

Osakesijoittajan työkalupakista puuttuu yksi tehokas verosuunnittelun työkalu joka on rahastosijoittajan käytettävissä. Tämän työkalun avulla sijoittajan on mahdollista poiketa tavanomaisesta FiFo-käytännöstä ja siten siirtää omaa verotusta myöhemmäksi. Sen käyttö vaatii vaivaa rahastoyhtiöltä ja siksi moni siitä mielummin vaikeneekin. Uskon aiheen kiinnostavan monia tämänkin blogin lukijoita. Kirjoitin tästä HCP:n blogiin aiheella rahastosijoittajan verosuunnittelu - käy lukemassa kirjoitus sieltä ja ota uusi työkalu pakkiin mukaan!

Edellinen kirjoitukseni HCP:n blogin puolella käsitteli arvoyhtiö- ja pienyhtiösijoittamisen paradoksia eli sitä miksi nämä hyvin tuottaneiden sijoitusstrategioiden noudattaminen käytännössä on niin vaikeaa. Tuoreimmat kirjoitukseni löytyvät siis sieltä, sekä HCP Quantin sijoittajakirjeestä.

Tämä blogi elelee edelleen hiljaiseloa omien tavoitteiden hiljalleen täyttyessä.

Tuottoisaa alkanutta syksyä!

(Kuva: Tax Credits / Flickr)

Sijoittajaan kohdistuva verotus on viime vuosina kiristynyt harmittavalla tahdilla. Viimeisimmät muutokset ovat pääomaveron korotus 30%:iin ja 32%:iin 50.000 euron ylittävältä osalta, sekä osinkoveron nosto ensi vuoden alusta alkaen. Yhtiöveron lasku ei tässä yhteydessä lämmitä yhtään, sillä en omista ainuttakaan Suomessa listattua yhtiötä.

Sijoitustoiminnan suhteen suuntaus on huono - verotus tuntuu nousevan vuosi vuodelta. Sijoittajan veroaste on Suomessa jo nyt kansainvälisesti katsottuna yksi maailman korkeimmista. Suoraan sanottuna minulla on tullut mitta täyteen tätä himoverotusta ja salkun arvon noustessa olen yhä aktiivisemmin ryhtynyt selvittämään erilaisia laillisen verosuunnittelun vaihtoehtoja oman sijoitustoiminnan veroasteen laskemiseksi. Täysin laillisia tapoja vaikuttaa omien sijoitustuottojen verotukseen on useita. Sijoitusyhtiö, sijoitusvakuutus, kapitalisaatiosopimus ja niin edelleen.

Kävin tällä viikolla juttelemassa Jukka Karvosenoja:n kanssa Suomen Pankkiiriliikkeen Oulun toimipisteessä siitä millaisia mahdollisuuksia minulla olisi hyödyntää sijoitusvakuutusta omassa sijoitustoiminnassani.

Erilaisten ratkaisujen osalta vaadin, että sen tulisi täyttää seuraavat ehdot:

• Mahdollista tehdä suoria osakesijoituksia globaalisti (USA, Eurooppa, Aasia jne. Ei rahastoja.)
• Sijoituspäätökset pystyttävä tekemään itse (ei salkunhoitajaa)
• Verotehokas
• Kustannustehokas

Ennen kuin jatkan tästä pidemmälle on hyvä huomauttaa siitä, että erilaiset ratkaisut soveltuvat erilaisiin tarpeisiin. Esimerkiksi sijoitussalkun koko, kiertonopeus ja omaisuuslajit vaikuttavat itse kullekin parhaiten soveltuvaan ratkaisuun. Oman mausteensa soppaan laittaa vielä se, jos samassa yhteydessä haluaa ottaa huomioon esimerkiksi perintöverosuunnittelun. Jokaisen kannattaa käydä asiat läpi omista lähtökohdista.

Sijoitusvakuutuksen verotehokkuus perustuu siihen, että varoja verotetaan vasta niitä ulos nostettaessa. Silloinkin varoja verotetaan vain silloin, kun ulos nostettu summa ylittää sijoitusvakuutukseen sisään laitetun määrän. Jos esimerkiksi sijoitusvakuutukseen on alkupääomana siirretty 100 rahaa ja se on noussut 120 rahaan voi vakuutuksesta nostaa ulos 100 rahaa verovapaasti. Vasta kun loput 20 rahaa otetaan ulos realisoituu luovutusvoittoa. Sijoitusvakuutuksen etu on siis siinä, että veronmaksu lykkääntyy tulevaisuuteen ja kuoren sisällä voi sijoitustoimintaa pyörittää verovapaasti, jolloin korkoa korolle tekijä antaa sijoituksille paremman tuoton. Myös osinkojen verotus on sijoitusvakuutuksen sisällä lievempää.

Minun salkkuni koko ja ehdot huomioiden ehdotettu ratkaisu oli SEB:n sijoitusvakuutus (klikkaa Finland -> Products -> Asset Management Bond), jonka sisälle otettaisiin omaisuudenhoito United Bankersilta. Käytännössä kaikki toimeksiantoni toteuttaisi UB:n meklari annettuani aina ilmoituksen. UB:n kulut olisivat arviolta 0,5%:n luokkaa.

Millaisia kuluja sijoitusvakuutuksesta tulee? SEB:n listahinnat kuluista löytyvät heidän tuote-esitteestä. Esitteestä löytyvät myös muut ehdot koskien mm. varojen nostoja kesken kaiken. SEB:llä on tarjota 5 ja 8 vuoden vaihtoehdot. 5 vuoden vaihtoehdossa vuotuinen hoitopalkkio on 1,75%, joka laskee 0,5%:iin 5 vuoden jälkeen. 8 vuoden vaihtoehdossa 1,25%, jonka jälkeen myös se laskee 0,5%:iin. Nämä ovat tosiaan listahintoja ja riippuen mm. jokaisen omasta salkun koosta voi hinnoista neuvotella erikseen. Vuotuisen hallinnointipalkkion lisäksi SEB perii neljännesvuosittaisen hallinnointipalkkion riippuen kuoren sisällä pidetyistä varallisuuseristä. Omassa tapauksessa varallisuuserien määrä olisi yksi (UB), jonka sisällä varsinaiset sijoitukset olisivat. Tämän kustannus on 26,75€ per kvartaali. Ja kuten jo mainittu olisi UB:n osuus n. 0,5% toimeksiannoista.

Näiden tietojen valossa onkin sitten mahdollista pyörittää erilaisilla arvoilla skenarioita siitä miten sijoitusvakuutus asemoituu suoraan osakesijoittamiseen verot huomioiden. Olen käyttänyt laskelmissa mainittuja listahintoja. Löydät linkin tekemääni Excel taulukkoon artikkelin lopusta, jonka avulla voit arvioida ratkaisujen tehokkuutta omilla arvoillasi. Sijoitusaikana olen laskuissa käyttänyt kymmentä vuotta.

(Salkku 100ke, tuotto 10% p.a., 80 kauppaa per vuosi, keskikoko 5ke. Klikkaa suuremmaksi.)

(Salkku 100ke, tuotto 15% p.a., 80 kauppaa per vuosi, keskikoko 5ke. Klikkaa suuremmaksi.)

(Salkku 200ke, tuotto 10% p.a., 80 kauppaa per vuosi, keskikoko 10ke. Klikkaa suuremmaksi.)

(Salkku 200ke, tuotto 15% p.a., 80 kauppaa per vuosi, keskikoko 10ke. Klikkaa suuremmaksi.)

(Salkku 300ke, tuotto 10% p.a., 80 kauppaa per vuosi, keskikoko 15ke. Klikkaa suuremmaksi.)

(Salkku 300ke, tuotto 15% p.a.,80 kauppaa per vuosi, keskikoko 15ke. Klikkaa suuremmaksi.)

(Salkku 400ke, tuotto 10% p.a., 80 kauppaa per vuosi, keskikoko 20ke. Klikkaa suuremmaksi.)

(Salkku 400ke, tuotto 15% p.a., 80 kauppaa per vuosi, keskikoko 20ke. Klikkaa suuremmaksi.)

Laskelmista huomaa, että sijoitusvakuutus tulee suoraa osakesijoittamista edullisemmaksi SEB:n listakustannuksilla vasta vajaan 14% p.a. tuoton tietämillä. Kustannuksia pienentämällä myös tuottoraja alenee. Johtopäätös on kaikesta huolimatta selvä. Sijoitusvakuutusmuotoinen vaihtoehto tulee edullisemmaksi vain mikäli sijoitustoiminnalla kykenee saamaan korkeita tuottoja. Mitä korkeammaksi tuotto nousee sitä enemmän vaaka kallistuu sijoitusvakuutuksen puolelle suoran osakesijoittamisen sijaan. Matalariskisen sijoitustoiminnan siirtämisestä vakuutuskuoren sisälle ei tämän laskuharjoituksen perusteella voi pitää järkevänä.

On kuitenkin yksi vaihtoehto millä sijoitusvakuutus tulee suoraa osakesijoittamista edullisemmaksi jo paljon pienemmillä tuotoilla. Mikäli sijoittaja muuttaa ulkomaille ja hakee rajoitetusti verovelvollisen aseman Suomeen on mahdollista ottaa varat ulos jopa nollaverotuksella. Silloin sijoitusvakuutus tulee edullisemmaksi jo alle kuuden prosentin vuosituotolla.

Oman sijoitusstrategiani tuotto-odotus on sitä luokkaa, että verotuksellisesti sijoitusvakuutusmuotoinen ratkaisu tulisi edullisemmaksi. Strategian toteuttaminen olisi kuitenkin kankeampaa ja vakuutuksen muut ehdot huomioiden katson paremmaksi pitää sijoitustoiminnan kaikesta huolimatta yhä omissa käsissäni.

Lataa Excel taulukko tästä ja katso miltä laskut näyttäisivät omilla luvuillasi.

Millaisia kokemuksia sinulla on sijoitusvakuutuksista verosuunnittelun työkaluna? Entä eri toimijoista? Mihin asioihin olet itse kiinnittänyt huomiota sijoitusvakuutuksissa?

(Kuva: Calita Kabir)

Pääomaverotus muuttuu Suomessa ensi vuonna. Nykyinen 28% pääomavero nousee 30%:iin, sekä muuttuu progressiiviseksi. Vuodesta 2012 alkaen pääomatulot verotetaan 30%:n verolla 50.000 euroon asti ja sen ylittävä osa hiuksia nostattavalla 32%:n verokannalla. Samaan aikaan yhteisövero laskee, mutta koska kyseessä on vain suomalaisia yhtiöitä koskeva veron aleneminen ei sillä ole merkitystä läheskään kaikille sijoittajille. Esimerkiksi omasta salkustani ei tällä hetkellä löydy yhtäkään suomalaisyhtiötä. Käytännössä pääomaverotus nousee siis jopa 4 prosenttiyksikköä.

Tänä vuonna osakekurssit ovat laskeneet laajasti. Monen salkusta nousee voimakas turskan tuoksu sijoitusten tuottorivin näyttäessä voimakkaan punaista väriä. Pääomaverotuksen nousu ja tämän vuoden heikko kehitys aukaisevat yhdessä otollisen paikan lailliselle verosuunnittelulle.

Käytännössä sijoittajan kannattaa tämän vuoden puolella realisoida mahdollisimman paljon voitolla olevia sijoituksia, joita verotetaan kevyemmällä 28%:n verokannalla ja irtaantua tappiolla olevista sijoituksista ensi vuoden puolella.

Sijoitukset voi ostaa takaisin salkkuun seuraavana päivänä (tai halutessaan myöhemmin) ilman, että toimintaa katsotaan veronkierroksi. Näin sijoittajalle kertyy vähennyskelpoisia luovutustappioita sijoituksista, jotka voi vähentää 5 seuraavan vuoden aikana kertyvistä luovutusvoitoista. Juurikin niistä joita muutoin verotettaisiin 30%:n tai 32%:n verokannalla. Luovutustappiot vähennetään kertyneestä luovutusvoitosta, joten käytännössä tällöin sijoittajalle kertyy verotukseen pienempi määrä verotettavia pääomatuloja. Koska pääomaveroprosentti on ensi vuodesta alkaen korkeampi on vähennyksestä saatava hyöty korkeampi kuin alemmalla verokannalla.

Oheinen vinkki ei ota huomioon hankintameno-olettamaa. Jos sijoittajan suunnitelmissa on hyödyntää 10 vuoden hankintameno-olettamaa saattaa ylläesitetty verosuunnittelu olla sijoittajalle huonompi vaihtoehto sillä se katkaisee osakkeen pitoajan. Piensijoittajalle vinkistä saatavat hyödyt voivat myös olla marginaalisen pieniä. Koska myynnin ja oston välissä tulee olla vähintään yksi vuorokausi liittyy vinkkiin myös riski osakkeen hinnoittelun ja likviditeetin suhteen.

(Kuva: Renjith Krishnan)

Hetemäen ehdotus

Suomen verotusta ollaan uudistamassa. Martti Hetemäen vetämä verotyöryhmä on ehdottanut pääomaveroprosentin korottamista nykyisestä 28%:sta 30%:iin. Myös osinkoverotusta ehdotetaan nostettavaksi nykyisestä 19,6%:sta 30%:iin. Osinkojen verotukseen ehdotetaan siis vain kevyttä yli 50%:n korotusta!

Poliitikot eivät pidä pääomiin kohdistuvien verojen korottamista ongelmallisena. Heidän mielestään kyseessä on enemmänkin oikeudenmukaisuuskysymys. Iso osa kansasta ei saa pääomatuloja ja tuulipukukansa yhdistää mielessään pääomatulot ökyrikkaisiin, joten kansan keskuudessa uudistus otetaan ilolla vastaan. Populismia parhaimmillaan!

Verokertymällä korotusta ei voida perustella, sillä kahden prosenttiyksikön korotuksella kokonaisvaikutus valtion verokertymään on hyvin pieni. Todellisuudessa uskon korotuksen johtavan pienempään verokertymään, mutta se ei liene pääasia. Pääasia on se, että verotus on "oikeudenmukaisempaa" ja kansa tyytyväinen.

Kolme laillista tapaa laskea sijoitusten verotusta

Minua on aina häirinnyt suuresti se tapa millä veromuutoksista koituvien rahojen oletetaan kertyvän. Virkamiehet tuntuvat jostain kumman syystä uskovan sellaiseen matematiikkaan, että jos aiemmin verokertymä on ollut 100 rahaa, niin kahden prosenttiyksikön korotus toisi 102 rahaa. Yksinkertaista matematiikkaa?

Kaikkea muuta! Ihminen on ajatteleva olento, joka ottaa huomioon useita eri asioita tehdessä päätöksiä myös verotuksen suhteen. Pääomaverotuksen osalta sijoittajilla on useita eri vaihtoehtoja järjestellä verotus ja kaikilla näillä on vaikutusta valtion verokertymään.

Suomessa on jo nykyisellään pääomaverotus äärimmäisen tiukkaa. Osinkoverotuksen julmettu kiristäminen ja pääomaverotuksen nostaminen johtavat siihen, että kameleiden selkiä alkaa napsahdella katki siellä täällä.

Suursijoittajille on jo vuosia ollut erilaisia vaihtoehtoja välttää Suomen himoverotus. Tämä tapahtuu aivan laillisesti verosuunnittelun kautta. Mutta entäpä piensijoittaja. Jääkö piensijoittajalle muuta vaihtoehtoa kuin purra hammasta ja niellä korkeamman verotuksen katkera liemi?

Kyllä jää ja siitä seuraavaksi lisää. Mikäli Hetemäen ehdotukset menevät tällaisenaan lävitse toivon, että jokainen näitä myös käyttää hyväksi. Ihan vain siksi, että se on näin sijoittajan näkökulmasta oikeudenmukaisempaa. Kenties sen jälkeen istuvien virkamiestenkin päähän tulisi jotakin järkeä ja ymmärrystä siitä miten pääoma toimii ja käyttäytyy. Verokertymien laskeminen on muuta kuin ala-astematematiikkaa.

Ohessa kolme ehdotustani veroasteen pienentämiseksi - täysin laillisesti!

1. Käytä verotehokasta sijoitusinstrumenttia

Ensimmäinen asia, jonka piensijoittaja voi tehdä on hyödyntää verotehokkaita sijoitusinstrumenttejä. Näitä hyväksikäyttäen sijoittajan verot siirtyvät. Esimerkiksi osingot uudelleen sijoittavaan indeksirahastoon rahansa laittava sijoittaja maksaa pääomaveron vasta silloin, kun lähtee realisoimaan sijoituksia. Kaikkien niiden vuosien aikana, jolloin sijoittaja pumppaa pääomaa sisään ei tule veroja maksettavaksi. Valtion verokertymä on 0 euroa.

Mutta entä sitten vuosien kuluttua, kun rahalle on tarvetta ja sitä pitää nostaa? Eikö verokarhu saa silloin viimein omansa? Kyllä ja ei. Tähänkin voi sijoittaja vaikuttaa suuresti omalla toiminnallaan.

Se millainen verotus useiden vuosien kuluttua on voimassa ei voi tietää, mutta tehdään yksinkertaistuksen vuoksi oletus, että se on samankaltainen kuin nyt. Tällöin sijoittaja maksaa veroa kertyneestä voitosta silloisen pääomaveroprosentin mukaisesti tai käyttäen hankintameno-olettamaa. Jos sijoitusten arvo on noussut voimakkaasti ja ne ovat olleet hallussa pitkään tulee hankintameno-olettaman käyttö edullisemmaksi. Sijoittajan veroaste jää pääomaveroprosenttia pienemmäksi.

On myös olemassa toinen tapa, jota käyttäen veron maksamisen Suomeen voi välttää kokonaan. Se on myös täysin laillista. Sijoitusomaisuus on henkilökohtaista omaisuutta, joka seuraa henkilön mukana verotettavaksi aina siihen maahan missä asuu. EU:n vapaan liikkuvuuden ansiosta henkilö voi muuttaa sellaiseen maahan, jonka pääomaverotus on Suomea kevyempi. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi Belgia ja Luxemburg, joissa molemmissa on pääomaveroprosentti pyöreät nolla. Muuttamalla siis toiseen maahan ja lunastamalla sijoitukset siellä on mahdollista välttää verojen maksu kokonaan. Sijoittajan tulee vain pitää mielessä Suomen niin sanottu kolmen vuoden sääntö verotuksessa. Epäilen ettei Hetemäen työryhmä ole osannut ottaa huomioon tällaista seikkaa?

Katso eri maiden pääomaveroasteet tästä linkistä.


2. Perusta oma sijoitusyhtiö

Jottei yrittäminen kuolisi Suomessa täysin ehdottaa Hetemäen työryhmä pääomaverotuksen kiristämisen vastapainoksi yritysten yhteisöveron laskemista nykyisestä 26%:sta 22%:iin. Toteutuessaan tämä aukaisee mahdollisuuden vero-optimointiin. Yritykset maksavat yhteisöveroa tekemästään voitosta. Hetemäen ryhmän logiikka tämän suhteen kulkee niin, että vaikka pääomaverotus kiristyy, niin alhaisemman yhteisöveron johdosta yrityksille kertyy enemmän voittoa maksettavaksi ulos sijoittajille.

Katsotaanpa kuviota vielä uudelleen. Pääomaveroa ollaan siis korottamassa 28%:sta 30%:iin ja yhteisöveroa laskemassa 26%:sta 22%:iin. Pääomaveron ja yhteisöveron erotus on tällä hetkellä siis kaksi prosenttia. Kaksi prosenttia ei ole paljon, mutta kuitenkin sen verran, että jo nykyisellään on isompien sijoittajien kannattanut perustaa erillinen sijoitusyhtiö. Sijoitusyhtiötä käyttäen on ollut mahdollista päästä aavistuksen kevyemmällä verotuksella. Piensijoittajalle se ei ole maksanut vaivaa, sillä yhtiön pyörittämisestä itsestään tulee ylimääräistä byrokratiaa, mikä harvemmin maksaa vaivan pienempiä summia pyöritettäessä.

Nyt tämä ero kuitenkin repeäsi kahdeksaan prosenttiin! Se on jo sen verran suuri säästö, että myös piensijoittajan kannattaa se hyödyntää. Vaikka byrokratian pyörittämisestä maksaisi erikseen tilitoimistolle tulee erillisen sijoitusyhtiön pitämisestä kannattavampaa jo selvästi aiempaa pienemmillä pääomilla. Miksi maksaa pääomasta 30% veroa, kun pienellä järjestelyllä on mahdollista tiputtaa veroaste 22%:iin? Veikkaankin, että verotyöryhmän esityksen toteutuessa tulemme näkemään Suomessa ennätysmäärän uusia sijoitusyhtiöitä! Jälleen yksi asia, mitä Hetemäen työryhmä ei varmasti tullut ajatelleeksi ehdotusta hahmotellessaan. Toisaalta työryhmä halusi kylläkin edelleen tukea yrittäjyyttä Suomessa - ehkä he tarkoittivat juuri tätä?


3. Yhtiön ei tarvitse sijaita Suomessa

Kolmas laillinen tapa liittyy läheisesti edelliseen vinkkiin. Syvää isänmaallista paloa rinnassaan tunteva sijoittaja halunnee maksaa veronsa jatkossakin Suomeen. Mutta ne, joilla kamelin selkä napsahti viimein poikki voivat olla alttiimpia tekemään radikaalimpia muutoksia verotuksen osalta.

Kiitos jälleen EU:n vapaan liikkuvuuden edellisessä vinkissä mainitun sijoitusyhtiön voi perustaa maahan, jossa verotus on kevyempää. Monelle suomalaiselle Viro on hyvä vaihtoehto läheisen sijaintinsa vuoksi. Keski-Euroopasta löytyy myös muita kevyemmän verotuksen maita, joihin sijoitusyhtiön voi rekisteröidä. Yhtiö maksaa silloin verot aina kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti, mikä monesti on vähemmän kuin Suomessa toimivalla yrityksellä.


Yhteenveto

Erilaisia vaihtoehtoja oman verotuksen keventämiseksi Hetemäen ehdotuksen toteutuessa siis löytyy. Piensijoittajalle houkuttavimmat vaihtoehdot ovat sijoitusyhtiön perustaminen ja sijoitusten siirto verotehokkaisiin instrumentteihin, sekä niiden realisointi mahdollisesti myöhemmin toisessa maassa.

Vinkit tuovat hyvin esille sen, että verotuksen vaikutusten arviointi on hyvin monimutkaista. Nykyinen lähestymistapa, jolla veronkorotuksia perustellaan vain oikeudenmukaisuusnäkökulmasta on tuhoisa. Mikäli Hetemäen ehdotus toteutuu esitetyllä tavalla voi se hyvin johtaa verokertymän pienenemiseen oletetun kasvun sijaan. Sijoittajat eivät ole tyhmiä. Pääomaverotuksen korottaminen johtaa tilanteeseen, jossa verotus nousee jo sietämättömälle tasolle jolloin sijoittajat etsivät yhä tehokkaampia keinoja verojen välttämiseksi. Mitä korkeampi verotus on, sitä suurempi joukko etsii erilaisia menetelmiä omaisuuden suojaamiseksi.

Yhteiskunnan maksajat löytyvät tulevaisuudessakin keskiluokasta. Se on ainut määrällisesti riittävän suuri joukko, jonka verokertymillä voidaan kustantaa hyvinvointiyhteiskuntamme pystyssä pysyminen. Suurituloisten joukko Suomessa on loppujen lopuksi varsin pieni - verojen korotuksilla on vain pieniä vaikutuksia kokonaisuuteen. Järjestelmä jo nykyisellään rankaisee liiallisesta työnteosta, eikä kannusta oman tulotason nostoon tai yrittämiseen, missä riskit eivät kohtaa mahdollisia tuottoja. Suomi haluaa tasapäistää kaikki samalle tasolle. Hetemäen ehdotus verotuksen uudistamisesta on yksi osoitus siitä. Pääomaverotusta halutaan viedä lähelle ansioverotusta ymmärtämättä sitä miten ne eroavat toisistaan. Miksi hyvätuloinen haluaisi jäädä Suomeen, jos ainut hänelle varattu osa on lypsylehmän rooli?

Ainut tapa miten sijoittaja voi asiaan reagoida on muuttaa omaa toimintaa. Toivon lähivuosina näkeväni Suomessa paljon uusia sijoitusyhtiöitä.

(Kuva: Phillip [flickr])

On jälleen se aika vuodesta, kun verottaja lähestyy kansalaisia veroehdotuksilla. Myös minä sain oman ehdotukseni muutama päivä sitten. Tuttuun tapaan ehdotus on kohdallani sellainen, että muutoksia tarvitsee tehdä useaan eri kohtaan ja seuraava viikonloppu meneekin verotusta oikoessa.

Sijoitusten osalta voi verotusta optimoida ja siten saada rahallista hyötyä aivan laillisin keinoin.  Käyttämällä hieman aikaa on mahdollista säästää verotuksessa huomattavia summia. Veroehdotuksen korjaamisella pääsee helposti hyville tuntipalkoille, kun laskee säästetyn euromäärän. Käyn seuraavaksi läpi sellaisia tiedossani olevia verovinkkejä, jotka ovat hyödyllisiä arvopaperi- ja asuntosijoittajalle.

Osakesijoittajan verovinkit

Ensimmäinen asia veromäärän minimoimiseksi on tarkistaa, että kaikki mahdolliset vähennykset on hyödynnetty verotuksessa. Arvopaperisijoittajan osalta yleisin vähennys tältä osin on arvopapereiden hoidosta ja säilyttämisestä koituvat menot (kohta 7.1). Näissä tosin on 50 euron omavastuu. Kun ilmoitat nämä kulut älä vähennä niistä itse omavastuuosuutta. Jos kulut ovat alle 50 euroa ei niitä kannata ilmoittaa.

Muiden kulujen osalta on melkeinpä mielikuvitus vain rajana kunhan ne liittyvät sijoittamiseen tavalla tai toisella. Näiden läpimeno riippuu mm. omasta kaupankäyntiaktiviteetista, salkun koosta, verotoimistosta jne. Verottaja käyttää niin sanotusti omaa harkintaa. Mitään yleispätevää ohjeistusta ei siten voi antaa, mutta aina kaikkia muodostuneita kuluja kannattaa verottajalle ehdottaa.

Tällaisia kuluja voivat olla muun muassa:

• osakesäästäjien keskusliiton jäsenmaksu
• internetliittymän kuukausimaksut
• työhuonevähennys
• matkat yhtiökokouksiin
• sijoituskirjallisuus- ja lehdet
• sijoituslainan korot
• tietokone

Arvopapereiden voitollisista myynneistä eli luovutusvoitosta voi käyttää kahta eri laskentatapaa. Yleisin tapa on laskea voitosta 28%:n vero, joka tulee maksettavaksi. Tässä tavassa voi vähentää kaupankäyntikulut. Yleensä tämä on sijoittajalle edullisin vaihtoehto, mikäli sijoituksen arvonnousu ei ole ollut huomattava.

Toinen tapa on käyttää ns. hankintameno-olettamaa. Mikäli sijoitus on ollut hallussa alle 10 vuotta voi hankintameno-olettamana vähentää luovutushinnasta 20%:ia, muussa tapauksessa 40%:ia. Mikäli sijoitus on ollut hallussa yli 10 vuotta ja arvo noussut yli 2,5 kertaiseksi on hankintameno-olettama yleensä edullisempi vaihtoehto. Sijoittaja voi käyttää itselleen edullisinta vaihtoehtoa verotuksessa.

Esimerkki hankintameno-olettaman käytöstä: 11 vuotta sitten ostettu osaketta X 1.000 euron hintaan. Nyt osakkeet on myyty 10.000 eurolla. Hankintameno-olettama 40% eli veroa tulee maksettavaksi 6.000 eurosta pääomaveroprosentin 28% mukaisesti 1.680 euroa. Mikäli sijoittaja käyttäisi todellista myynti- ja hankintahintaa tulisi veroja maksettavaksi 2.520 euroa, joten esimerkissä verosäästö on 840 euroa.

Pienet luovutusvoitot ovat puolestaan verovapaita. Pieneksi luovutusvoitoksi lasketaan kaikki yhteenlasketut luovutushinnat ja ne eivät saa ylittää 1000 euroa.

Arvopapereiden tappiollisen myynnin eli luovutustappion voi vähentää. Luovutustappio syntyy, kun myyntihinta kuluineen on vähemmän kuin hankintahinta kuluineen. Muodostuneen luovutustappion voi vähentää luovutusvoitoista niiden syntyvuonna ja vielä kolmena seuraavana vuotena.

Kun sijoittajalle on kertynyt luovutusvoittoja, -tappioita tai osinkoja muussa valuutassa kuin eurossa aukeaa mielenkiintoinen vero-optimointikohta. Verotuksessa voi sijoittaja käyttää valuutan muuntokurssina päivän, viikon, kuukauden tai vuoden valuuttakurssia - mikä vain on sijoittajalle edullisin vaihtoehto.

Valuuttakurssit voivat vuoden aikana heilua rajustikin, joten sijoittaja voi hyötyä huomattavasti valitsemalla itselleen sopivimman valuuttakurssin. Osikojen osalta kannattaa käyttää sellaista kurssia, jolla osinkojen määrä euroissa muodostuu mahdollisimman pieneksi. Tällöin verotettava osuus kutistuu. Sama koskee luovutusvoittoja. Mikäli sijoittajalle on kertynyt lähinnä luovutustappioita kannattaa vuorostaan käyttää sellaista muuntokurssia, jolla tappion määrä muodostuu euroina mahdollisimman suureksi. Tästä on hyötyä myöhempinä vuosina, kun luovutustappioita vähennetään voitoista.

Valuuttakursseja tulee kuitenkin käyttää samalla tavalla. Jos siis esimerkiksi käytät päivän valuuttakurssia tulee verottajalle tehtävässä ilmoituksessa olevien kaikkien arvopapereiden kohdalla käyttää aina päivän kurssia. Mikäli kuukauden kurssia kaikkien saman kuukauden tapahtumien kohdalla tulee käyttää samaa kurssia jne.

Kun korjaat pääomatulot veroilmoitukseen muista selvittää käytetyt valuuttakurssit lisätiedot (16) kohtaan tai laadi erillinen selvitys, josta selviää arvopaperit ja käytetyt valuuttakurssit.

Sijoitusasunnon verovinkit

Sijoitusasunnon tai -kiinteistön omistajalla on myös monia tapoja vaikuttaa vuokratulon verotuksen määrään. Verottajan kanta on, että sijoittaja saa vähentää kaikki vuokrauksesta aiheutuneet kulut.

Kuluiksi voidaan laskea muun muassa:

• yhtiövastike
• vesimaksut
• sähkömaksut
• kiinteistövero
• matkakulut asuntoon tehdyistä tarkastuksista
• vuokralaisen hankkimisesta aiheutuvat kulut (esim. lehti-ilmoitukset ja välittäjän palkkio)
• vuokran perintäkulut
• matkakulut asuntoyhtiön kokouksiin
• vakuutukset
• vuosikorjauskulut
• matkakulut remontoitavalle asunnolle
• sijoitusasunnon lainan korot

Sijoitusasunnon oston yhteydessä maksettavaa varainsiirtoveroa ja välittäjän palkkiota ei voi vähentää kuluina, vaan ne otetaan huomioon myöhemmin, kun asunto myydään. Mikäli asunnon myynnin yhteydessä käytetään hankintameno-olettamaa ei niitä voi vähentää silloinkaan.

Perusparannusmenoja ei verotuksessa saa vähentää kerralla. Sen sijaan vuosikorjauskulut saa. Vuosikorjausmenoja ovat normaalit asunnon kulumiseen liittyvät kulut. Perusparannusmenoja ovat suuremmat muutos- ja uudistustoimet. Perusparannusmenoja voi vähentää yhtä suurina vuotuisina poistoina.

Näiden kulujen suhteen tulee kuitenkin olla tarkkana. Saadakseen vähennykset tulee asunnon olla vuokrattuna remontin aikana! Ainut poikkeus tähän on, jos asunto on vuokralaisen vaihtumisen vuoksi tyhjänä ja siihen tehdään sinä aikana remontti. Monelle ensimmäisen sijoitusasunnon ostaneelle voikin tulla yllätyksenä, että juuri ostettuun ja remontoituun asuntoon ei voikaan tehdä vähennyksiä, koska remontti on tehty ennen sen vuokraamista. Tällöin remonttikulut lisätään asunnon hankintahintaan ja ne voi vähentää vasta, kun asunto myydään.

Kiinteistön hankintamenot on mahdollista vähentää tekemällä poistoja. Asuin-, toimisto- ja muilla vastaavilla rakennuksilla suurin mahdollinen vuotuinen poisto on 4%. Myymälä-, varasto-, tehdas-, työpaja tai muun sellaisen rakennuksen taas 7%. Maatilarakennuksilla jopa 10%.

Poistot ovat oma suosikkini, sillä ne mahdollistavat kohdallani verovapaan vuokratuoton saamisen. Ne kulut mitä en muilla kuluilla saa vuokratuoton jälkeen katettua käytän sopivaa poistoprosenttia saadakseni verotukseen vuokrien osalta nollatuloksen. Tämä on luonnollisesti mahdollista vain niin kauan kuin poistoja on jäljellä.

Onko sinulla oma verovinkki? Kerro siitä kommenteissa.