SEC on avannut sijoittajille omat verkkosivut. Sen lisäksi, että uudet verkkosivut tarjoavat tietoa erityisesti huijauksista, että myös perinteistä sijoitustietoa - on sivustolla tarjolla pelattavaksi myös peli.

Pelin nimi on Moneytopia. Pikaisella kokeilulla peli tuntuu oikein oivalta ja toteutus harvinaisen hyvältä. Peli opettaa taloudenhallinnan perusasioita, kuten käteisen rahan käyttöä, minkälaisia vaikutuksia on tavaroiden ostamisella luotolla tai velaksi ja niin edelleen. Pelaaja joutuu seuraamaan omaa budjettiaan, jottei joudu vararikkoon ja peli lopu siihen. Tavoitteena on saavuttaa jokin oma unelma ja siinä sivussa pelaaja saa erilaisten tietoiskujen kautta lisäinformaatiota sijoittamisesta, erilaisista ihmisten huijausmenetelmistä jne.

Yleiskäsityksen pelistä saa katsomalla tämän videon. Itse peliä pääsee pelaamaan tästä linkistä. Pelin lataaminen kestää jonkin aikaa, joten ei kannata aivan heti hätääntyä.

Tästä opettavaa illan vietettä niin perheen pienimmille, kuin myös meille varttuneemmillekin!

Johdanto

Me sijoittajat suhtaudumme yhtiöiden jakamiin osinkoihin eri tavalla. Toiset meistä perustavat sijoitusstrategiansa korkeaa osinkoa jakaviin yrityksiin, kun toiset puolestaan suosivat matalaa osingonjakopolitiikkaa harjoittavia yrityksiä.

Käyn seuraavaksi lävitse yritysten osingonjakopolitiikkaa, tekijöitä jotka puoltavat sijoittamista sekä matalaa, että korkeaa osinkoa jakaviin yhtiöihin, sekä näiden summaa rahoitusteorian silmin. Lopuksi osoitan kuinka yksittäinen sijoittaja kykenee kumoamaan yrityksen harjoittaman osingonjakopolitiikan kotitekoisilla osingoilla.

Viisi osingonjakopolitiikkaa

Vilkaistaan ensiksi minkälaista osingonjakopolitiikkaa yritykset käytännössä harjoittavat. Yleisesti ottaen osingonjakopolitiikkassa on tunnistettavissa viisi eri ilmentymää:

1. Constant dividend payment. Yritys jakaa saman suuruisen osingon joka vuosi.
2. Constant payout ratio. Yritys jakaa saman suuruisen osan voitostaan osinkoina joka vuosi.
3. Constant growth dividend policy. Yritys kasvattaa osinkoja saman suuruisella prosentilla joka vuosi (esim. osingot kasvavat 2% vuosittain).
4. Residual dividend policy. Yritys jakaa osinkoa vasta saatuaan rahoitettua omat investointinsa säilyttäen halutun velan ja oman pääoman (D/E) välisen suhteen.
5. Compromise dividend policy. Tämä perustuu viiteen päätavoitteeseen:
   1) Yritys välttää tekemästä leikkauksia sellaisiin projekteihin, joilla on positiivinen nettonykyarvo maksaakseen osinkoja.
   2) Yritys välttää leikkaamasta osinkoa.
   3) Yritys välttää tarvetta myydä omaisuuttaan.
   4) Yritys pitää yllä tavoitteellista D/E suhdetta.
   5) Yritys pitää yllä tavoitteellista osinkojen ulosjakosuhdetta.

Erilaisia osingonjakoa puoltavia tekijöitä

Seuraavaksi katsotaan minkälaiset tekijät suosivat matalaa osingonjakopolitiikkaa ja mitkä korkeaa.

Matalaa osingonjakoa suosivia tekijöitä:

• Henkilöt, joiden verotus on korkeaa ja joille osingot aiheuttavat välittömiä veroseuraamuksia. He suosivat siten matalaa osinkoa jakavia yhtiöitä saadakseen korkeampaa pääoman tuottoa.
• Emissiokustannukset. Matalat osingot voivat pienentää kerättävän pääoman määrää ja siten laskea emissiokustannuksia.
  
• Osingonjaon rajoitteet. Velkasopimuksissa voi olla rajoitettu tulojen prosentuaalista osuutta, jonka yhtiö saa jakaa ulos osinkoina.

Korkeaa osingonjakoa suosivia tekijöitä:

• Halu saada osingoista tulonlähdettä:
  - henkilöt, joiden verotus on kevyttä
  - ryhmät ja yhteisöt, jotka eivät saa kuluttaa pääomaa (esim. säätiöt)
• Epävarmuustekijä. Ei ole takeita, että tulevat vielä korkeammat osingot koskaan realisoituisivat.
• Verot. Sijoittajat, jotka ovat vapautettuja verosta ei tarvitse murehtia erilaisesta kohtelusta osinkojen ja pääoman välillä.

Osingot rahoitusteorian silmin

Rahoitusteorian kannalta on siten olemassa sijoittajia, jotka suosivat matalaa osingonjakopolitiikkaa ja ostavat sellaisten yritysten osakkeita, sekä sijoittajia, jotka suosivat korkeaa osingonjakopolitiikkaa ja ostavat tällaisten yritysten osakkeita. Näin sijoittajien käyttäytymiset kumoavat toinen toisensa ja lopputuloksena on, että minkään yksittäisen yhtiön osingonjakopolitiikka on epäolennainen sijoittajan kannalta.

Rahoitusteorian kannalta on myös muita tekijöitä, joiden perusteella osingoilla on tai voi olla olematta merkitystä.

Yksi tekijä, joka puoltaa, että osingoilla on merkitystä on osakkeen arvon määräytyminen. Osakkeen arvo perustuu sen kaikkiin tulevaisuudessa odotettavissa oleviin osinkoihin, jotka diskonttaamalla saadaan osakkeen nykyhinta.

Sen sijaan, jos oletetaan, että maailmassa ei ole veroja tai muita puutteita, päädytään tulokseen ettei osingoilla ole merkitystä. Osingonjakopolitiikka on käytännössä päätös siitä jakaako yritys rahaa osinkoina ulos vai investoiko se ne takaisin yritykseen. Teoriassa, jos yritys uudelleensijoittaa pääoman, se kasvaa ja siten yritys kykenee maksamaan myöhemmin suurempia osinkoja.

Esimerkki. Oletetaan, että yritys voisi maksaa seuraavana kahtena vuotena osinkoja 10 miljoonaa euroa tai vaihtoehtoisesti 9 miljoonaa euroa tänä vuonna, investoida yhden miljoonan ja maksaa sitten seuraavana vuonna 1,112 miljoonaa. Tuottovaatimus on 12% p.a.

Nykyarvo saman suuruisella osingolla:
10M / 1,12 + 10M / 1,12² = 16.900.510,20€

Nykyarvo osingon uudelleen sijoituksella:
9M / 1,12 + [10M + (1M * 1,12)] / 1,12² = 16.900.510,20€

Mikäli yritys siis kykenee saamaan saman tuoton uudelleen sijoittamalla rahan, jonka se olisi muutoin jakanut osinkona ulos ei ole merkitystä milloin yritys jakaa osingon.

Jos yritys saa paremman tuoton investoimalla rahan kuin jakamalla sen osinkoina ulos, ei osingon jakaminen kannata. Tämä on yksi syy miksei Warren Buffetin luotsaama Berkshire Hathaway yhtiö ole koskaan jakanut osinkoja. Buffett näkee, että hän kykenee saamaan paremman tuoton uudelleen sijoittamalla rahat kuin jakamalla ne ulos osinkoina. Toistaiseksi näin on myös ollut.

Omien osakkeiden takaisinosto

Osakkeiden takaisinostossa yritys ostaa takaisin omia osakkeitaan. Osakkeiden takaisinosto on luonteeltaan samankaltainen kuin osingot, sillä yritys palauttaa rahaa takaisin osakkeenomistajilleen.

Tämä on myös yksi esimerkki siitä, kuinka osinkopolitiikalla ei ole merkitystä, jos veroja ja muita epätäydellisyyksiä ei oteta huomioon.

Mikäli pääoman voittoa verotetaan kevyemmin kuin osinkotuloa on osakkeiden takaisinosto verotuksellisesti parempi vaihtoehto, kuin jakaa osinkoja.

Osakkeiden takaisinosto antaa myös markkinoille yrityksestä positiivisen signaalin, sillä tällöin johto näkee osakkeen hinnan liian alhaisena. Koska yrityksen johdon oletetaan tietävän yrityksen asiat paremmin kuin sijoittajat - laukaisee tämä päätös monesti osakkeen hinnan nousuun.

Kotitekoiset osingot

Mikäli osakkeenomistaja on tyytymätön yrityksen päätökseen jakaa osinkoa pystyy hän kumoamaan omilla toimillaan yrityksen osingonjakopolitiikan. Tämä on jälleen osoitus siitä, kuinka yrityksen valitsemalla osingonjakopolitiikalla ei ole merkitystä.

Käytännössä osingonjakopolitiikan kumoaminen tapahtuu myymällä yrityksen osakkeita tai uudelleensijoittamalla maksetut osingot takaisin yritykseen ostamalla osakkeita lisää. Lisäksi sijoittaja voi käyttää toimissaan lainarahaa, jolloin on mahdollista suosia haluttua pääomarakennetta, esim. sijoittajan itse suosimaa D/E (debt/equity - lainarahan ja oman pääoman) suhdetta.

Esimerkki yrityksen osingonjaon kumoamisesta. Yritys on päättänyt jakaa osinkoa 2€ osakkeelta, mutta sijoittajana olet siihen tyytymätön ja haluaisit saada osinkoa 3€ osakkeelta. Osakkeella käydään kauppaa 42€ hintaan. Omistat 80 kappaletta yrityksen osakkeita.

Lasketaan ensiksi omaisuuden arvo ilman, että yritys jakaisi laisinkaan osinkoja:
80 kpl osakkeita * 42€ = 3360€

Omaisuuden arvo yrityksen harjoittamalla osingonjakopolitiikalla:
80 kpl osakkeita * 40€ = 3200€
80 kpl osinkoa * 2€ = 160€.
Omaisuuden arvo on siis 3200€ + 160€ = 3360€ eli sama kuin ilman osinkoa. Jos joku tässä yhteydessä ihmettelee miksi osakkeen arvo laski 42€:sta 40€:oon, johtuu se irronneesta 2€:n osingosta. Osakkeen arvo laskee markkinoilla siitä irronneen osingon verran.

Sijoittaja haluaisi saada osinkoa 3€ osakkeelta eli yhteensä 240€, kun yritys maksaa vain 2€ osakkeelta eli yhteensä 160€. Sijoittaja haluaisi siis saada osinkoa 80€ enemmän. Tämä on mahdollista saavuttaa kotitekoisilla osingoilla. Sijoittajan tulee myydä 2 kappaletta omistamiaan osakkeita ennen osingon irtoamispäivää.

Kotitekoista osinkomallia käyttäen sijoittajan omaisuus pysyy samana:
78 kpl osakkeita * 40€ = 3120€
78 kpl osinkoa * 2€ = 156€
2 kpl osakkeiden myyntejä * 42€ = 84€.
Omaisuuden arvo on siis 3120€ + 156€ + 84€ = 3360€.

Esimerkissä ei ole yksinkertaistamisen vuoksi otettu huomioon verovaikutuksia.

Yhteenveto

Yritysten harjoittamalla osingonjakopolitiikalla ei ole merkitystä sijoittajan kannalta. Toiset sijoittajat suosivat yrityksiä, jotka jakavat vähän osinkoa ja toiset yrityksiä, jotka jakavat paljon osinkoa. Halutessaan sijoittajat voivat myös omilla toimillaan kumota yrityksen harjoittaman osingonjakopolitiikan tehden sen siten epäolennaiseksi.

Tämän artikkelin on kirjoittanut vieraskynällä Matkalla miljonääriksi -blogin pitäjä.



Jos mietitään sijoittamista sen mukaan toimitaanko aktiivisesti allokaatiota muuttaen ja kuinka paljon analysoidaan sijoituskohteita vai indeksoidaanko sijoittaminen, voidaan sijoitusstrategiat karkeasti jakaa nelikentälle dimensoina aktiivinen/passiivinen ja indeksointi/stock picking.

1. Passiivinen & Indeksointi

Sijoitustyyli on yksinkertainen: pidetään allokaatio vakiona ajan yli riippumatta suhdanteista ja lisäksi sijoitetaan aina indeksirahastoihin ottamatta näkemystä markkinoiden suunnasta.

Esimerkkinä allokaatio sijoituslajien kesken voisi olla seuraava:

20% rahamarkkinarahasto
40% indeksirahasto Suomi
40% indeksirahasto Maailma

Sijoittajan saadessa lisärahaa pidetään allokaatio aina vakiona. Etuna tällaisessa sijoittamisessa on ehdoton kustannustehokkuus & kurinalaisuus. Sijoittaja pystyy oikeilla indeksirahastovalinnoillaan pitämään kustannukset matalina, mutta samalla eliminoidaan sijoittajan omien toimien vaikutus sijoitussalkun tuottoon estäen ylipainottaminen/alipainottaminen osakkeisiin eri markkinatilanteissa. Passiivinen indeksointi olisi yli puolille ihmisistä paras mahdollinen strategia.

2. Aktiivinen & Indeksointi

Sijoitusstrategia eroaa edellisestä siten, että sijoittaja voi muuttaa allokaatiotaan, joko lisäsijoitusten tai myös olemassa olevien sijoitusten osalta. Tärkein allokaatiopäätös on korko/osakeallokaatio.

Jos ajatellaan edellisen esimerkin allokaatiota sijoituslajien kesken ja tilannetta, missä osakemarkkinat romahtavat Suomessa. Sijoittaja näkee Suomen osakemarkkinat erittäin houkuttelevana. Tällöin allokaatio voisi kehittyä:

a) tilanteessa jossa lisäsijoitukset tehdään ainoastaan indeksirahasto Suomi -sijoitukseen:

18% rahamarkkinarahasto
44% indeksirahasto Suomi
38% indeksirahasto Maailma


b) tilanteessa, jossa lisäsijoitukset tehdään indeksirahasto Suomi -sijoitukseen ja samalla pienennetään käteisen rahan osuutta salkussa siirtäen sitä myös samaiseen Suomi indeksirahastoon:

10% rahamarkkinarahasto
52% indeksirahasto Suomi
38% indeksirahasto Maailma

Sijoitusstrategia on edelleen hyvin kustannustehokas, mutta nyt sijoittaja ottaa myös näkemystä markkinoiden suunnasta muuttaen korko/osake allokaatiotaan, mutta saattaa myös painottaa eri indeksirahastoja niiden houkuttelevuuden mukaan. Tähän kategoriaan putoaa mielestäni taloudellinenriippumattomuus -blogin kirjoittaja.

3. Passiivinen & Stock picking

Passiivisessa stock pickingissä sijoittaja vain ostaa houkuttelevien yrityksien osakkeita. Myyntejä tehdään harvoin tai ei ollenkaan. Salkun hajautus on todennäköisesti ”ei-kovinkaan hyvä”, mutta ottamalla näkemystä tiettyjen yhtiöiden tulevaisuudennäkymistä pyrkii sijoittaja voittamaan markkinat.

Esimerkkisalkku:
20% KONE
20% Nokian Tyres
20% Lassila &Tikanoja
20% TeliaSonera
20% Alma Media

Markkinoiden voittaminen on mahdollista, sillä sijoitustyyli on erittäin kustannustehokas: osakkeiden hallinnointipalkkio on huomattavasti indeksirahastoja matalampi vähänkin suuremmilla pääomilla kaupankäyntikulujen pysyessä samana. Salkun pienempi hajautus lisää sijoittajan riskiä, mutta toisaalta mahdollistaa myös markkinatuottoa paremman tuoton, jos stock picking on ollut onnistunutta.

Mielestäni Seligsonin Phoebus -rahastoa hoitavan Anders Oldenburgin sijoitustyyli on passiivista stock pickingiä.

4. Aktiivinen & Stock picking

Aktiivisessa stock pickingissä on tarkoituksena valita harvoja sijoituskohteita osakkeiden joukosta, mutta muuttaa aktiivisesti allokaatiota tilanteiden mukaan. Salkun hajautus on useimmiten huono, mutta hallinnointipalkkiot indeksointia matalammat. Kustannustehokkuudesta ei kuitenkaan voida puhua, sillä kaupankäynti lisää sijoittajan kustannuksia.

Aktiivinen stock picking -strategia omaa kuitenkin suurimman tuottopotentiaalin. Monet valitsevat tämän sijoitusstrategian vaikka passiivinen indeksointi olisi huomattavasti kannattavampi vaihtoehto, miksi? Ehkä kyse on pelaamisesta ja uskosta omiin kykyihin. Uskoohan suurin osa päiväkauppiasta olevan markkinoita fiksumpia. Tosiasiassa harvat ovat.

Oma strategiavalinta

Passiivisen ja aktiivisen stockpickingin välimuoto on oma valintani. Uskon markkinoilla olevan hinnoitteluvirheitä joiden hyödyntäminen on mahdollista. En kuitenkaan käy aktiivisesti kauppaa, vaan ostoja ja etenkin myyntejä tapahtuu harvoin. En ole halunnut sitoa itseäni vakioallokaatioon osakesalkun suhteen, vaan haluan vaihdella käteisen painoarvoa salkussa (esimerkiksi alkuvuodesta sen painoarvo oli 0%, nyt jo selkeästi enemmän).