Taloudellinen riippumattomuus revised

15.11.2013 | Kohti taloudellista riippumattomuutta



Olen kirjoittanut blogiin vuosien aikana useaan eri kertaan taloudellisesta riippumattomuudesta ja siihen liittyvistä käsitteistä. Suurimmasta osasta kirjoituksia on aikaa vierähtänyt jo useampi vuosi. Onkin tarpeen ottaa pieni revanssi asian suhteen ja katsoa miten mielipiteeni ovat ajan saatossa muuttuneet. Vai ovatko lainkaan?

Omassa elämässä on ainakin tapahtunut näiden kirjoitusten jälkeen suuria muutoksia. Olen saanut lapsen, ollut mukana useassa eri start-up yhtiössä käynnistämässä niiden liiketoimintaa, muuttanut paikkakunnan sisällä toiseen taloon, ollut työttömänä eri mittaisia ajanjaksoja ja muutoinkin koko tulotasoni on vaihdellut huomattavasti blogin alkuaikojen jälkeen.

Kolme ja puoli vuotta sitten puntaroin sitä millainen euromääräinen summa itselleni riittäisi taloudellisesti riippumattomaan elämään kirjoituksessa Taloudellinen riippumattomuus - paljonko tarvitaan? Tuolloin katsoin, että minulla riittää normaaliin elämään tuhannen euron nettotulot kuukaudessa. Nyt vuosia kirjoituksen jälkeen voin todeta, että tämä lähtökohta pätee yhä. Olen saanut pidettyä vuosien aikana kulutustasoni matalana. Minulla kuluu kuukausittain rahaa hieman yli tuhat euroa. Tämä summa pitää sisällään niin asuntolainan, sähkön, veden, vakuutukset, kiinteistöveron, lapsen päivähoitomaksut, ruoan, juomat, harrastukset ja niin edelleen. Kun aikanaan asuntolainan maksaminen loppuu voin todeta, että tuhat euroa nykyarvossa pitäisi riittää oikein hyvin myös tulevaisuudessa.

Samassa kirjoituksessa päädyn tulokseen, jossa katson 200.000 euron sijoitusomaisuuden olevan riittävä alaraja tavoitteelle. 9 % tuotto-odotuksella 200.000 euroa tuottaa 18.000 euroa vuodessa bruttona ja siitä jää 30 % pääomaveron jälkeen nettona käteen 12.600 euroa eli 1.050 euroa kuukaudessa. Pitkällä aikavälillä yhdeksän prosentin tuotto-odotus on haasteellinen, muttei toki mahdoton. Lisäksi tässä laskelmassa ei pääoma pienene laisinkaan, mutta toisaalta laskussa ei ole huomioitu inflaatiota. Näiden vuoksi olin asettanut oman tavoitteen 500.000 euroon, jolloin voisin elää halutessani vielä nykyistä leveämmin.

Taloudellisesti riippumaton 5,5 vuodessa? kirjoituksessa haarukoin sitä kuinka pitkään 200.000 euron alarajan ja 500.000 euron tavoiteltavan tason saavuttamisessa vielä menee erilaisilla tuotto-odotuksilla ja säästösummilla. Viime vuosina aikaan saamani sijoitustuotot ovat olleet niin kovia (viime vuonna 47 % ja tänä vuonna noin 30 % tähän mennessä), että laskelmat ovat osoittautuneet tässä vaiheessa aliarvioiduiksi. Toisin sanoen koska tuotot ovat olleet selvästi korkeammat näyttää tavoitteet tulevan saavutetuksi paljon nopeammin. Nykyiset sijoitustuotot riittävät vallan mainiosti taloudellisesti riippumattomaan elämään jo nyt, mutta on selvää etten voi laskea loppuelämää näin kovien tuottojen varaan. Siksi vaikka käytännössä olen ollut taloudellisesti riippumaton sijoitustuottojen ansiosta jo muutaman vuoden, en uskalla väittää itseäni vielä taloudellisesti riippumattomaksi koko loppuelämän ajaksi.

Taloudellisen riippumattomuuden henkistä puolta käsittelin otsikolla Mitä on taloudellinen riippumattomuus? Toin kirjoituksessa ilmi etten pidä taloudellista riippumattomuutta jouten olona. Kyse on kasvamisesta ihmisenä. Sellaisten asioiden tekemisestä joilla on itselle merkitystä. Itsensä kehittämistä ja ajan antamista läheisille ihmisille. Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa jokaiselle meistä eri asioita. Jollekin se on luksushuviloita ja matkoja maailman ympäri. Toiselle vetäytymistä omavaraistalouteen maaseudulle. Samoista syistä johtuen se millainen pääoma on riittävä taloudellisesti riippumattomaan elämään vaihtelee niin rajusti. Materialistinen elämäntapa vaatii suuremman pääoman kuin vähällä toimeentuleva taloudellisesti riippumattomaan elämään. Taloudellisesti riippumattomalla on täysi vapaus valita mitä tekee. Siinä missä joku käy töissä rahan vuoksi voi taloudellisesti riippumaton tehdä täysin samaa, mutta siksi että saa siitä sisältöä elämään. Sillä on iso ero käykö töissä sen vuoksi että on pakko vai siksi että valitsee tehdä niin. Kumman työntekijän sinä valitsisit? Kumman luulet olevan motivoituneempi?

Meillä kaikilla on vain rajattu määrä aikaa käytettävissä tällä pallolla. Siinä missä tavallinen tallaaja käyttää varansa erilaisiin kulutustuotteisiin, ostaa taloudellista riippumattomuutta tavoitteleva aikaa. Aikaa opiskella. Aikaa olla lasten kanssa. Aikaa lukea kirjoja. Aikaa ajatella. Aikaa kehittyä. Aikaa olla parempi ihminen. Aikaa on vain rajatusti, joten käytä sitä harkiten.

Kaikkien näiden kolmen kirjoitusten ajatukset pätevät yhä. Se mistä olen eri mieltä kuin aiemmin on kirjoitukseni Taloudellisesti riippumattoman myyntistrategia, jossa pohdin millä tavalla tavoitteen saavutettua pääomaa tulisi purkaa. Tämä johtuu muuttuneesta sijoitustavasta. Tuolloin sijoitukseni pohjautuivat täysin passiivisiin indeksisijoituksiin. Sittemmin olen siirtynyt kokonaan pois indeksisijoituksista. Käyttämäni strategia sai syntymänsä passiivisen salkun satelliittiportfoliona ja vuosi sen jälkeen siirsin koko sijoitusomaisuuteni tähän strategiaan. Vuosien varrella se on saanut osakseen pieniä hienosäätöjä, mutta kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tekemääni muutokseen. Strategia on tuottanut tähän päivään mennessä huomattavasti paremmin kuin passiiviset sijoitukset. Juuri strategiamuutosta on kiittäminen siitä, että kaikkien työttömyysjaksojen ja muuttuneiden ansiotasojen johdosta lopullinen maali häämöttää jo horisontissa!

Vaikka elämä on heittänyt vuosien varrella omia kapuloita rattaiden väliin parhaimpansa mukaan ja matka on siten ollut pomppuisampi kuin kenties aluksi arvelin, pitävät vanhat laskelmat ja ajatukset silti erittäin hyvin paikkansa. 200.000 euroa on mielestäni yhä ehdoton alaraja taloudellista riippumattomuutta tavoittelevalle henkilölle. Puolella miljoonalla eurolla tulee toimeen jo erittäin hyvin. Lisäksi nämä laskelmat eivät ota huomioon sitä, että pääomaa voi myös käyttää eikä elää pelkillä osingoilla ja arvonnousuilla. Erittäin suuri merkitys sillä millainen pääoma elämiseen riittää riippuu myös siitä missä asumme. Suomessa pääomien verotus on erittäin ankaraa, sekä asuminen ja eläminen kallista. Monessa aurinkoisemmassa maassa tulee toimeen huomattavasti pienemmillä pääomilla ja lisäksi verotuskin on kevyempää. Tällöin taloudellisesti riippumattomaan elämään riittää näitäkin alemmat summat.

Monet pitävät taloudellisen riippumattomuuden tavoittelua haihatteluna ja unelmana, jota ei voi saavuttaa. Totuus on, että taloudellinen riippumattomuus on yllättävän helppo saavuttaa. Pelkällä unelmoinnilla se ei tosin onnistu. Tulee tietää mitä tavoitteen saavuttaminen vaatii ja millä työkaluilla se on mahdollista. Sen jälkeen on vain käärittävä hihat ja ryhdyttävä töihin!

Niin toisten mahdottomana pitämästä unelmasta tulee totta.

22 vastausta artikkeliin "Taloudellinen riippumattomuus revised"


Kitupiikki vuorotteluvapaalla kirjoittaa:

kiva että olet taas kirjoittelemassa! ja onneksi olkoon tähänastisista saavutuksista jatosi kovista vuosituottoprosenteista.

15.11.2013 klo 15.51.00

Laiska sijoittaja kirjoittaa:

Hyvää pohdiskelua. Itselläni eivät tilanteet ole vaihtuneet ihan yhtä taajaan, mutta jossain ei-kovin-kaukana omakin taloudellisen riippumattomuuteni minimitaso siintää...

Jos nyt ei hetkessä vapaaherraksi pääsisikään, niin hyvä kompromissitavoite on itselläni ollut mielekkäät ja jopa innostavat työtehtävät, jotka mahdollistavat kohtuulliset tulot ja myös riittävästi vapaa-aikaa. Tämä tavoite on melko hyvin plakkarissa, joten kovin suurista muutoksista ei oikeastaan tule haaveiltua... No ehkä sitä vapautta voisi olla vielä vähän enemmän, mutta senkin aika tulee vielä :)

15.11.2013 klo 17.12.00

jaska kirjoittaa:

Aktiivisen strategian tuottoihin perustuvaa taloutta ei kai voi pitää täysin riippumattomana, koska salkkua on pakotettu hoitamaan, mutta jos pääomaa on niin paljon, että strategian voisi halutessaan siirtää helppohoitoiseen strategiaan, jonka tuotot olisivat myös riittävät, niin tällaista toki voi kutsua riippumattomuudeksi.

Itsellä matkaa vielä riittää. Onneksi olkoon hyvästä edistymisestä.

15.11.2013 klo 17.51.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

jaska: En kyllä ymmärrä miksi aktiivinen sijoitusstrategia estäisi sen ettei voisi sanoa elävänsä taloudellisesti riippumattomasti. Jos sama harraste vaihdetaan sijoittamisesta vaikka sulkapallon peluuseen, niin onko se sitten hyväksyttävää? ;)

15.11.2013 klo 18.03.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Jostain kumman syystä tämä taloudellisen riippumattomuuden teema palaa useasti siihen mitä itse kukin pitää taloudellisena riippumattomuutena. Suosittelen jokaista lukemaan vielä kerran läpi Mitä on taloudellinen riippumattomuus? tekstin.

Taloudellinen riippumattomuushan tarkoittaa sitä että voi tehdä itselle merkityksellisiä asioita. Ei sitä ettei saisi tehdä muuta kuin maata riippumatossa ja pelata enintään golffia viheriöllä. Jollekin aktiivisen sijoitusstrategian pyörittäminen tuo mielenkiintoisia haasteita elämään, toisella kiinan kielen opetteleminen tai perunoiden viljely.

Taloudellinen riippumattomuus on aivan muuta kuin jouten oloa. Toki se voi sitäkin olla, mutta tuskin moni pitkäaikaisesti sellaista elämää jaksaa tai pitää merkityksellisenä.

Sitä millaisella sijoitusstrategialla taloudellisen riippumattomuuden elämän itse kukin rahoittaa ei minusta ole asian kanssa tekemistä.

15.11.2013 klo 18.13.00

jaska kirjoittaa:

Ei aktiivinen sijoitusstrategia tarkoitakaan, ettei voisi olla taloudellisesti riippumaton, mutta jos on pakotettu käyttämään aktiivista strategiaa sen isompien tuottojen takia, niin silloin ei mielestäni ole riippumaton. Tällainen tuli mieleen, kun puhuit aiemmasta 9% tuotto-odotuksesta passiivisen strategian ajoilta ja nykyisistä kymmenien prosenttien tuotoista.

Samoin kuin unelmapalkkatyötään tekevä ei ole taloudellisesti riippumaton, jos on myös taloudellisista syistä pakotettu tekemään sitä unelmatyötään.

16.11.2013 klo 3.13.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Ymmärrän näkemyksesi ja palkkatyön osalta tämä mielestäni päteekin. Sijoittaminen on hieman eri juttu. Sijoittamisessa se että on "pakotettu käyttämään" paremmin tuottavaa strategiaa on jotenkin irvokasta - varsinkin jos riskitaso pysyy samana, ts. strategia tajoaa parempaa riskikorjattua tuottoa. Ajankäytöllisesti passiivinen ja aktiivinen sijoitusstrategia voivat myös viedä saman verran aikaa. Riippuu aivan käytettävästä strategiasta.

Mutta kyllä, ymmärrän mitä ajat takaa. Sijoittamisen suhteen olen silti eri linjoilla. Eikä siinä mitään, eihän tämä asia mikään musta-valkoinen olekaan :)

16.11.2013 klo 9.42.00

jaska kirjoittaa:

Se työmäärähän tossa mun ajatuksessa on tietenkin olennainen. Sun strategiassa se ei niin korostu, mutta esimerkiksi päiväkaupalla hyviin tuottoihin pääsevä olisi hyvä esimerkki.

16.11.2013 klo 14.15.00

Anonyymi kirjoittaa:

Aivan mahtavaa lukea taas henkilökohtaisempaa tekstiä sinulta. Syy miksi aloin blogiasi aikanaan seuraamaan.

16.11.2013 klo 21.39.00

Anonyymi kirjoittaa:

Miten taloudellisesti riippumaton on suojautunut globaalilta pörssiromahdukselta?

Jani

18.11.2013 klo 15.14.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Se millaista suojautumista kannattaa käyttää vaihtelee henkilöittäin. Itse en harrasta hedgausta laisinkaan. Hedgauksesta on aina kuluja ja pitkällä aikavälillä sen tuomat hyödyt ovat pienemmät kuin haitat.

Riittävän suurella salkulla voi myös halutessaan istuskella eri mittaisten romahdusten yli jos salkun arvon aleneminen ei aiheuta ongelmia normaaliin elämään (ts. salkku on niin suuri että vaikka kurssit laskisivat 10 vuotta putkeen voisi siitä irroittaa vuosittain riittävän summan elämiseen ja silti jäljelle jäisi tuhti varallisuus seuraavaan talouskäänteeseen).

Erilaiset romahdukset kuuluvat luonnollisena osana osakesijoittamiseen. Pörssi on romahtanut mm. vuosina 2000 ja 2008. Eri mittaisia romahduksia tulee jatkossakin. Jos romahdukset aiheuttavat vatsan väänteitä on sijoittajan osakepaino liian korkea. Silloin on parempi säätää riskitaso vastaamaan omaa riskinkantokykyä.

18.11.2013 klo 15.25.00

Anonyymi kirjoittaa:

Mielenkiintoinen tuo käyttämäsi 9%:n tuotto-oletus. Mihin perustat sen? Fundamentit tällä hetkellä puhuvat aivan toiseen suuntaan.

21.11.2013 klo 22.42.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Osakkeet ovat tuottaneet pitkällä aikavälillä 8-10%. Käyttämäni strategia puolestaan huomattavasti paremmin.

21.11.2013 klo 22.57.00

Anonyymi kirjoittaa:

Reaalisestihan näin ei ole. Toinen mielenkiintoinen seikka on, että mikä on pitkä aikaväli? 10, 20, 30 vuotta vai kenties enemmän? Kärjekkäänä esimerkkinä käyköön, että Nikkei ei ole vieläkään toipunut lähellekään 90-luvun vaihteen pudotuksestaan. Tarkoituksenani ei ole mollata strategiaasi vaan haastaa ajatteluun ja ehkä saada syvällisempiäkin perusteluita kuin "historiallisesti jotakin..".

21.11.2013 klo 23.07.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Riippuu tietysti siitä millaista aikajännettä käyttää mitä keskituotot näyttävät. Ja tällöin puhutaan indeksisijoittamisesta, mikä ei puolestaan ole oma lähestymistapani. Japanissakin arvosijoitusstrategiat ovat tuottaneet vajaa 20% p.a. vaikka Nikkei näyttääkin aivan erilaisia lukemia. Lue lisää vaikkapa tästä.

Olen tehnyt tämän suhteen kyllä kotiläksyni. Entä pystytkö itse haastamaan oman näkemyksesi?

21.11.2013 klo 23.13.00

Anonyymi kirjoittaa:

Toki riippuu, mutta jos katsotaan historiallisesti niin oletan sen tarkoittavan mahdollisimman pitkää historiaa. En myöskään tarkoittanut keskituottoja, vaan annualisoitua tuottoja, eli sitä joka sijoittajalle realisoituu. Keskituotto (keskiarvo) ei ota huomioon varianssia joka laskee kumulatiivista tuottoa, joka sijoittajalle realisoituu.

Oli arvosijottaminen tai ei, 5.5 vuoden päästä taloudellinen riippumattomuus tuntuu melko epätodennäköiseltä. Kannattaa myös miettiä, mitä jos tuo arvosijoittaminen konseptina on tullut useampien tietoisuuteen. Mitä jos instituutiot loppujen lopuksi hinnoittelevat tuon value preemion pois, niin että value osakkeista saatavat ylituotot katoavat? Jos siis olettaa 9% tuotto-odotuksen yhdelle preemiolle tästä hamaan tulevaisuuteen, pidän sitä erittäin suurena riskinä.

21.11.2013 klo 23.28.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

*huoh* Jotenkin en jaksaisi taas käydä samaa keskustelua ties kuinka monetta kertaa. Olen käsitellyt tätä blogissa jo suhteellisen useasti.

Arvosijoittaminen ei ole mikään uusi konsepti ja siitä huolimatta se on toiminut vuosikymmeniä. Instituutioilla on ollut runsaasti aikaa tappaa ylituotto, mutta niin ei ole käynyt. Käykö tulevaisuudessa? Ehkä, ehkä ei. Arvosijoittaminen ei toimi aina, mikä osaltaan aiheuttaa tilanteen että osa sijoittajista aina hylkää sen alituoton kauden jälkeen. Uskon vahvasti että arvosijoittaminen toimii hyvin myös jatkossa pitkällä aikavälillä (kuten moni muukin anomalia joita akateemikkojen on vaikea niellä).

Sinulle ehkä 5.5 vuoden kuluttua tuleva taloudellinen riippumattomuus kuulostaa kenties epätodennäköiseltä, mutta eurot omalla tililläni näyttävät että matkaa on jäljellä kenties kahden vuoden verran. Tavoite tulee siis näillä näkymin saavutettua nopeammin kuin olen arvioinut.

21.11.2013 klo 23.36.00

Anonyymi kirjoittaa:

Mielestäni noin 10 %:n jatkuva pitkän aikavälin (puhutaan kymmenistä vuosista) tuottotavoite on kyllä mahdollista, mutta tähän tarvitaan ahkeraa työntekoa, jatkuvaa korkeaa riskinottokykyä ja myös hyvää onnea.

Kokemuksesta voin sanoa, että kun salkun koko kasvaa niin riskinottohalukkuus väkisinkin laskee ja tätä kautta mahdolliset korkeat tuottoprosentit myös laskee. Toki tällöin voi prosentit laskeakin, jos sisään tulevien eurojen määrä on muutenkin riittävä "taloudelliseen riippumattomuuteen". Tulee myös ajateltua jälkikasvua; jospa niillekin jäisi jotain perittävää.

Mielenkiintoista on ollut lukea blogiasi. Tulee paikkapaikoin "deja vu" olo.

22.11.2013 klo 8.43.00

Anonyymi kirjoittaa:

Niin unohtui äskeisestä viestistä. Oletko jo hankkinut kitaran ?

Kyllä kannattaa, sillä kun se on käden ulottuvilla niin tulee myös harjoiteltua sopivissa väleissä ja saa ajatukset pois "numeroista ja käppyröistä".

22.11.2013 klo 9.39.00

tjv kirjoittaa:

Strategiamuutoksesi onnistumisesta riippumatta aikomukseni on jatkaa blogisi alkumetreillä viitoimmamallasi tiellä indeksisijoittajana. Se jättää minulle aikaa keskittyä elämässäni muihin asioihin.

Lisäksi uskon edelleen tikkaa heittävän apinan kykyihin, siinä missä kenen tahansa sijoitusneron kykyihin.

22.11.2013 klo 13.18.00

Anonyymi kirjoittaa:

Olen hieman laskeskellut myos, pienen perheen kanssa minimini on 400k$, mutta kaytannossa olen tullut tulokseen etta n. 500k$ saa tarvittavan tuoton pidemmalla ajalla. n. 3000$ tarvitsee jotta ilman huolta saa kulut maksettua ja jaa n.500$ ylimaaraista per kk. Elo vaan on aika kallista vaikka taalla saa tienata n.70k$ ilman veroa puolison kanssa.

listasin huvikseni hieman budjettia:
Monthly costs
property tax 600
food 700
car insurance 80
house insurance 50
internet 60
phones 80
gas/electricity 150
water/sewer 100
health insurance 300
gasoline 100
clothes 150

2370$

Mutta tuosta puuttuu viela aika monta kulueraa. Vaatii myos etta asunto on maksettu, property tax on korkea jos haluaa talon alueelta jossa julkiset koulut ovat kunnossa. Toki halvemmallakin parjaa mutta pitaa hieman laskea kerrointa jottei heti mene munille. Joutunee pari vuotta olemaan duunissa edelleen

25.11.2013 klo 9.25.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Käytännössä olet päässyt samoihin lukuihin laskuillasi kuin minäkin. Tuo 200ke minimi koskee omaa osuuttani, kun puhutaan perheestä. Meillä on vaimolla ja lapsella omat sijoitukset, joita en käsittele tässä blogissa laisinkaan. Tässä blogissa kuvatut tuotot ja eurot ovat omiani. Tällä hetkellä kulutukseni ollessa reilu 1000 euroa kuukaudessa on kyse tosiaan siitä rahamäärästä mitä minulla kuluu, sisältäen noin puolet perheen kokonaismenoista.

25.11.2013 klo 10.11.00

Jätä kommentti

« Vanhemmat tekstit Uudemmat tekstit »

Related Posts with Thumbnails