Taloudellisesti riippumattoman myyntistrategia

2.5.2010 | Kohti taloudellista riippumattomuutta



Olen kirjoittanut paljon siitä minkälaisella strategialla ostan varallisuutta. Blogia pidempään seuranneet tietävät, että käytän passiivisia sijoitustuotteita ja ostan niitä ajallisesti hajauttaen joka kuukausi. Tämä on myös strategia, jota Warren Buffett suosittelee suurimmalle osalle sijoittajista.

Laatimani sijoitussuunnitelman mukaisesti otan aluksi riskiä reilummin ja painotan voimakkaasti kehittyviä markkinoita. Koska tavoitteeseen on vielä ajallisesti reilusti matkaa pitäisi riskin tehdä salkussa hyvää lopputulemaa ajatellen. Myöhemmin tulen pienentämään kehittyvien markkinoiden ostojen määrää, sekä siirtämään ostojen painopistettä kehittyneille markkinoille. Tähän olen viime aikoina ottanut ensimmäisen askeleen ja nykyään teenkin jo aavistuksen enemmän ostoja kehittyneille markkina-alueille, kuten Eurooppaan ja erityisesti USA:an. Korot loistavat tässä vaiheessa salkussa poissaolollaan, mutta niillä on myöhemmin yhä tärkeämpi osa kokonaisuudesta.

Ennen pitkää strategian noudattamisen seurauksena tulisi päästä blogin lopulliseen päämäärään - taloudellisesti riippumattomaan asemaan. Tämä taloudellisesti riippumattoman elämän alkupiste muodostuu sijoitusten osalta huipun lakipisteeksi. Varallisuuden arvo tulisi optimitilanteessa olla tässä vaiheessa korkeimmillaan.

Ideaalitilanteessa voi tässä vaiheessa irtisanoutua työelämästä ja varallisuuden määrä kuollessa olisi kutistunut pyöreään nollaan. Tällöin koko omaisuus tulisi hyödynnettyä oman elämän kannalta parhaimmalla mahdollisella tavalla. Rahan ja varallisuuden itseisarvoon ei kannata rakastua. Kun aikamme tällä pallolla tulee päätökseen emme saa mitään niistä mukaamme. Raha on pohjimmiltaan kuitenkin kerätty käyttämistä varten, joten on parasta että pyrimme nauttimaan sen tuomista hyödyistä mahdollisimman hyvin ja pitkään.

Kannattaa huomata etten kannata sellaisen sijoitusomaisuuden haalimista, missä pelkät osinkotulot ja muut vastaavat tuotot kattaisivat elämisen kustannukset. Olen hankitun omaisuuden myynnin puolella. Mutta miksi näin? Siitä yksinkertaisesta syystä, että tavalliselle palkansaajalle tällainen tavoite on liian korkea ja yleensä saavuttamaton. Pelkillä koroilla eläminen vaatii huomattavasti suuremman sijoitusomaisuuden. Koska sen kokoon saamiseen kuluu pidempi aika jää myös taloudellisesti riippumattomasta elämästä nauttiminen lyhyemmäksi.

Jollet kuulu jo valmiiksi varakkaaseen sukuun tai ole saanut huomattavaa pesämunaa syystä tai toisesta - suosittelen myyntistrategiaa koroilla elämisen tavoittelun sijaan. Saatat hämmästyä siitä kuinka paljon pienempi varallisuuden määrä siihen riittää. Aiemmassa kirjoituksessa pohdin paljonko tämä summa omalla kohdalla on. Päädyin alarajan osalta 200.000 euron summaan. Se ei loppujen lopuksi ole kovin paljon ja se kertookin hyvin siitä kuinka paljon pienemmän summan tätä strategiaa noudattava tarvitsee koroilla eläjään verrattuna.

Blogin kirjoitukset ovat enimmäkseen käsitelleet sitä kuinka tähän pisteeseen voi päästä. Sen sijaan en ole kovinkaan paljoa kirjoittanut siitä miten aion toimia tämän lakipisteen jälkeen. Asiaa on kysytty minulta joitakin kertoja, joten lienee hyvä kertoa laajemmin minkälaista myyntistrategiaa aion noudattaa.

Myyntistrategiani lähtee jälleen omasta sijoitussuunnitelmastani. Se siis tarkoittaa sitä, että se ei välttämättä sovi sinun tarpeisiisi. Sijoitussuunnitelma on aina henkilökohtainen ja tunnetusti jokainen meistä on erilainen. Jokaisen oma lähtökohta, riskinsietokyky, sijoitushorisontti, elämäntilanteet jne. ovat erilaiset. Eikä sijoitussuunnitelma ole koskaan kiveen hakattu. Se elää omien elämänmuutosten kanssa. Omakin suunnitelmani voi vielä muuttua useaan otteeseen.

Lähtökohtani on, että tavoitteeseen päästyäni riskinsietokykyni on laskenut. Tämä on aivan luonnollista, sillä ikääntymisen myötä yleensä jokaisen meidän riskinsietokyky myös laskee. Samalla alkuvaiheessa otetut suuririskisten sijoitusten tuottojen ansiosta salkun allokaatio on mitä todennäköisimmin turhan riskinen omaan makuun - nostetuista kehittyneiden markkinoiden ostoista huolimatta.

Ratkaisuni tähän ongelmaan on alkaa realisoimaan omaisuutta kaikkein riskisimmästä päästä. Näin salkun riskisyys laskee hitaasti.

Myynnit aion toteuttaa myös käyttäen hyväksi ajallista hajautusta. En välttämättä tekemällä toimeksiantoja joka kuukausi, mutta kuitenkin useita kertoja vuoden aikana. Näin vältän saman ongelman kuin ostojen kanssa eli tekemällä toimeksiannon juuri kaikkein pahimpaan aikaan. Ajallista hajautusta hyväksikäyttäen ei markkinoiden heilumisesta tarvitse välittää, sillä näin pitkällä aikavälillä toimeksianto tulee toteutetuksi keskimääräisellä hinnalla. Kuten tiedetään markkinoiden ajoittaminen on mahdotonta.

Myyntistrategiani taloudellisen riippumattomuuden koittaessa on siis seuraava:
  • Salkun riskin laskeminen - myymällä painotetusti riskisimpiä sijoituksia.
  • Ajallinen hajautus - tekemällä myyntejä tasaisin välein.
Sijoitusten suhteen strategia on siis päinvastainen nykyisten ostojen kanssa. Nyt teen ostot painottaen riskipitoisempia sijoituksia, sekä lasken näiden ostojen painoa ajan kanssa. Taloudellisesti riippumattoman elämän koittaessa tulen tekemään myyntejä painottaen samoja alkuvaiheessa tehtyjä riskisempiä sijoituksia laskien niiden painoa ajan kanssa.

Onko sinulla samankaltainen tavoite? Millaista strategiaa sinä aiot käyttää?

11 vastausta artikkeliin "Taloudellisesti riippumattoman myyntistrategia"


Tyler Durden kirjoittaa:

Millaista strategiaa sinä aiot käyttää?

Oma strategiani on elää osingoilla ja koroilla (tosin korkojen osuus ei tietenkään voi olla kovin suuri).

Itse olen laskenut, että useasti mainitsemasi 200 000 riittää erittäin hyvin. Saattaisin pärjätä hyvin jopa 150 000 euron salkulla.

Tällä hetkellä salkkuni vuosittainen osinkotuotto on 9,5% ja osinkoprosentin nostamisessa ei tule olemaan ongelmia. Toki osinkojen kestävyyttä voi kyseenalaistaa, mutta tähän aion puuttua sitten myymällä laskevat osingot ja ostamalla toista tilalle.

Toki minulle (ja vaimolle) riittää pienempikin salkku koska suunnittelemme asunnon ostoa Kaakkois-Aasiasta tai vähintäänkin talvikauden viettoa ko. suunnalla.

2.5.2010 klo 19.42.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Mielenkiintoista! Olen itse pähkäillyt juuri koroilla elämisen pois siitä syystä, että osinkoprosentti pyörii yleisesti ottaen jossakin 2-4%:n välissä. Asia pyörähtää ympäri mikäli kykenee saamaan sijoituksillaan jatkuvasti noinkin kovia osinkotuottoja kuin olet omalla salkullasi saanut.

Samoilla osakkeilla tuollaisen osinkotuoton saaminen vuodesta toiseen on varsin epätodennäköistä, joten jossakin vaiheessa joudut varmaan etsimään korvaavia sijoituksia, joilla pitää osinkotuotto korkeana. Se kuinka hyvin tämä onnistuu jää nähtäväksi.

Se missä asuu on suuri merkitys kuinka suuren sijoitusomaisuuden tarvitsee. Aasiassa tunnetusti on eläminen edullisempaa, joten mainitsemasi 150.000 euron salkkukin varmasti riittää. Käteen jäävän omaisuuden suhteen voi myös vaikuttaa valitsemalla asuinmaa, jossa pääoman verotus on löysää. Esim. Turkissa on pääomaveroprosentti 0.

Tässä listaa eri maiden pääomaveroprosenteista.

2.5.2010 klo 20.35.00

Laiska sijoittaja kirjoittaa:

Itse olen ollut aika samoilla linjoilla, eli vähintään 200000 euron sijoitusomaisuus riittää, ainakin jos kyse on osakesijoituksista. Tämä on tietenkin aivan alaraja, eikä jätä paljoa pelivaraa. Tähän vaaditaan myös se, että asuntovelkaa ei ole.

Toisaalta olen miettinyt asteittaista "downshiftaamista" kunhan omaisuutta on riittävästi. Osa-aikaisuus / keikkahommat yhdistettynä osinkoihin ja harvakseltaan tapahtuviin myynteihin voisi oikeastaan olla aika mukavaa elämää. En osaisi kuvitella esim. tällä hetkellä (alle kolmikymppisenä) että jäisin kokonaan pois työelämästä. Kiireisestä 8-10 tuntia päivässä vievästä työtahdista voisin kyllä höllätä nytkin :)

3.5.2010 klo 16.50.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Samanlainen vapaa-ajan lisääminen kiinnostaa myös minua. Itse asiassa haluaisin jo nyt lyhentää työpäivääni. Erityisesti muutaman kuukauden kuluttua esikoisen synnyttyä haluaisin käyttää aikaani enemmän muualla kuin työpaikalla.

Ongelmaksi muodostuu yhteiskuntamme, joka ei oikein tue tällaista toimintamallia. Tällä hetkellä haluaisin tehdä keskimäärin kuuden tunnin työpäivää, mutta se ei ole mahdollista. Työnantajan puolelta vaihtoehdot ovat joko täysi 7,5 tunnin työpäivä tai sitten olla tekemättä työtä laisinkaan (työttämänä). Tuntuu käsittämättömältä ettei näiden välissä ole käytettävissä mitään välimuotoa. Tulevan esikoisen vuoksi olisin myös halunnut pitää ensi kesän lomarahat vapaina, muttei sekään käynyt päinsä.

Teoriassa siis vapaa-ajan asteittainen lisääminen kuulostaa kivalta, mutta käytännön toteutus on vain pirun hankalaa :(

3.5.2010 klo 17.26.00

Anonyymi kirjoittaa:

Ensinnäkin kiitos kiinnostavasta blogista. Ajatuksesi ovat olleet hyvin loogisia ja minun on ollut helppo samaistua niihin yhtä asiaa lukuunottamatta, jonka näin tässä kirjoituksessasi.Sanoit, että optimitilanteessa varallisuutesi on kuollessasi nolla. Tämä yllättää minut varsinkin kun kirjoitit aikaisemmin, että teille on tulossa lapsi.

Itse olen keski-ikäinen 3 lapsen isä ja huomaan ajatusmaailmassani olevan myös oman taloudellisen asemani lisäksi läheisteni taloudellisen vakauden turvaaminen. En tarkoita mitään järkyttävää Pappa betar -juttua vaan terveelä pohjalla olevaa seuraavankin sukupolven taloudellisen aseman vahvistamista.

On kiinnostavaa nähdä muuttuvatko mielipiteesi lapsen/lasten kasvaessa. Itselleni ainakin ne ovat olleet vaimoni ohella elämäni suurin rikkaus ja vaikuttaneet arvoihini ja asenteisiini.

3.5.2010 klo 20.42.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Kiitos kommenteista!

Seuraavaa sukupolvea voi ajatella myös muulla tavalla kuin suunnittelemalla heille jätettävää perintöä. Omalle lapselle aukeaa oma sijoitussalkku heti kun mahdollista. Tarkoitus on sitä kautta säästää lapselle oma pesämuna ja toivon mukaan kasvatettua samalla vastuuta omasta omaisuudesta, sekä sen hallinnasta.

Nähtäväksi jää jätänkö kaikesta huolimatta lapselle perintöä. Vielä on turhan aikaista miettiä asiaa.

Mielestäni lapselle säästetty oma sijoitusomaisuus on siinäkin mielessä parempi, että nuori saa sen käyttöönsä tultuaan täysi-ikäiseksi. Perintö siirtyy vasta kuoltuani mihin voi mennä hyvinkin kauan. Ennakkoperintö on tietysti yksi vaihtoehto, mutta sekin on verotuksellisesti huonompi vaihtoehto lapsen omaan sijoitusvarallisuuten verrattuna.

Lapsen tulo tulee varmasti vielä vaikuttamaan omaan arvomaailmaan. Mutta eikös se ole juuri sitä elämää :)

3.5.2010 klo 21.36.00

Anonyymi kirjoittaa:

Kiinnostava kirjoitus, taas kerran.
Itse olen pohtinut sellaista vaihtoehtoa, että muun sijoitusomaisuuden lisäksi hankkisin jossakin vaiheessa sijoitusasunnon (tai mahdollisesti useammankin kuin yhden). Siitä saisi sen verran säännöllistä vuokratuloa, että ei heti tarvitsisi alkaa syödä muuta sijoituspääomaa.
Tämä vaatii tietysti vielä vähän lisälaskelmia, ja asuntojen hinnatkin saisivat tippua, ennen kuin niitä sijoitusmielessä haluaisi ostaa.

Nipa N

8.5.2010 klo 11.43.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Kiitos :)

Myös minua kiinnostaa sijoitusasunto, mutta sitäkin enemmän loma asunnon hankkiminen. Tarkemmin sanottuna jostakin lapin laskettelukeskuksen välittömästä läheisyydestä ja vielä itse rakennettuna, jolloin välttää 4%:n varainsiirtoveron ja saa kustannukset ajettua alemmaksi.

Tämä kiinnostaa eritoten siksi, että näin voisi yhdistää sijoituksesta nauttimisen. Suurimman osan ajasta vuokrattavat loma asunnot seisovat tyhjillään, jolloin niitä voisi itse käyttää. Vuokratuotot erityisesti näillä laskettelukeskusten asunnoilla tulee vain muutaman kuukauden käytöstä. Vuokratuotto voi kaikesta huolimatta kohota huomattavaksi.

8.5.2010 klo 17.54.00

Anonyymi kirjoittaa:

Minulla oli vähän samanlainen tilanne kuin sinulla, eli työnantaja ei suostunut lyhyempiin työpäiviin, eikä lomarahoja saanut vapaana. Tästä suivaantuneena sanoin pomille, että "haista p*ska!" ja löin haskat naulaan. 1,5 vuotta olin oloneuvoksena ja soittelin kotona saxofonia. Kaikki säästöt meni ja vähän vaimonkin rahoja, mutta pätkääkään en kadu! Ikää oli reilu 30v. kun lopetin työt. Nyt aloitin samat hommat kuin mitä tein ennenkin, mutta paljon paremmassa firmassa ja ihan mielettömällä fiiliksellä. Taas menee rahaa säästöön ja sijoituksiin, jos vaikka 50 pääsisi eläkkeelle! ...niin ja mitä vaimoon tulee, niin se maksoi mielellän, kun ei kuulemma ole nähnyt minua ikinä näin onnellisena :)

9.7.2010 klo 0.46.00

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoittaa:

Kuulostaa hienolta! Samanlaisia ajatuksia on välillä myös minulla, että jos vain kävelisi ovesta ulos ja paukuttelisi henkseleitä jonkun aikaa. Se tuossa eniten kuitenkin epäilyttää, että miten työnantajat suhtautuvat vaikkapa vuoden mittaiseen reikään työhistoriassa. Vapaaehtoista jättäytymistä työelämän puolelle voi olla hankala selitettävä seuraavalle työnantajalle vaikka oma motivaatio sen jälkeen parempi olisikin.

9.7.2010 klo 9.22.00

kaarlo66 kirjoittaa:

Vieläkö tätä luetaan? Jos, niin kirjoitan omista päätöksistäni jotka voivat innostaa erityisesti alle 30v lukijoita..:)

18.6.2017 klo 17.41.00

Jätä kommentti

« Vanhemmat tekstit Uudemmat tekstit »

Related Posts with Thumbnails