(Talomme takka)

Yksi ison oman tontin omistamisen hyvä puoli on se, että tontti itsessään tarjoaa käytettäväksi lähes ilmaista energiaa. Tällä energialla tarkoitan tietenkin tontilla kasvavia puita, jotka ovat uudistuva luonnonvara, siis puuenergiaa.

Lämmitämme asuntoamme ahkerasti puulla, erityisesti talvisaikaan. Takan lisäksi talomme sauna on luonnollisesti myös puulämmitteinen. Jotkut väittävät puulämmitteistä saunaa vaivalloiseksi, mutta itse olen jaksanut lämmittää sitä noin joka toinen päivä jo kuuden vuoden ajan, mitä talossa olemme asuneet. Mielestäni puusaunan antama tunnelma, sekä löylyt ovat "sähkögrilliä" paremmat. Puulämmityksen lisäksi käytössämme on kaksi itse asennettua ilmalämpöpumppua, joista toinen on asuinrakennuksen lämmityksen tukena. Ilmalämpöpumpun asentaminen on itse asiassa varsin simppeli toimenpide ja näin pumpun takaisinmaksuaika puolittuu vain muutamaan käyttövuoteen. Mutta ei pumpuista sen enempää, keskityn tässä jutussa puuhun.


Puun menekki ja lämpöarvot

Puuta taloudessamme kuluu arviolta vajaa kymmenen kuutiota vuosittain. Ilman puusaunaa kulutus olisi luonnollisesti pienempi. Metsäpalstan puuntuottokykyyn vaikuttaa moni eri asia, kuten palstan maantieteellinen sijainti, puuston ikä, harvennukset jne. Tämän takia tyhjentävää vastausta siihen montako kuutiota metsähehtaari vuosittain tuottaa ei ole. Jotta asiasta kuitenkin saa jonkinlaisen kuvan, niin jos sanon, että Keski-Suomen korkeudella yksi metsähehtaari tuottaa vuosittain keskimäärin noin 5 kuutiota puuta, en ainakaan valehtele kovin pahasti. Omalla kohdalla voin helposti todeta, että tontin puuntuottokyky on huomattavasti suurempi kuin kulutus. Tonttimme tuottaa siis vuosittain kaiken käyttämämme puun ja vielä enemmän. Tämä, jos mikä on siis ekologista ja kestävän kehityksen mukaista. Puun polttamisessa on sekin hyvä puoli, että kasvaessaan puu sitoo yhtä paljon hiilidioksidia kuin siitä vapautuu poltettaessa.

Oheisessa taulukossa on eri puulajien lämpöarvot. Lämpöarvoltaan koivu on kaikkein paras puu lämmitykseen. Tonttimme puusto koostuu kuitenkin pää-asiallisesti männystä, jonka lämpöarvo on Suomen puulajeista toiseksi paras. Koivuakin tontilta löytyy jonkin verran.


Paljonko säästää? Lukuja pöytään!

Puun käyttäminen sähkölämmityksen lisänä tuo lämmityskaudella huomattavia säästöjä. Etelä-Pohjanmaan Metsäkeskuksen mukaan puulämmityksellä saatava hyöty (kWh) käyttökertojen mukaan sähkölämmityksen lisänä on:

• päivittäin 2500-4000 kWh
• 3-5 kertaa viikossa 1300-2000 kWh
• 1-2 kertaa viikossa 700-1000 kWh
  

Paljonko tämä sitten tekee säästöinä? Takkaa lämmitämme talvisin suurinpiirtein tuon 3-5 kertaa viikossa, joten otetaan 1600 kWh laskun perusteeksi. Käytämme vuodenaikasähköä. Talviarkipäivän siirtomaksu on 5,37c/kWh (hinnat sis. sähköverot ja perusmaksut) ja sähköenergian 5,78c/kWh. Yksi kilowattitunti maksaa meille siten talvella 11,15 centtiä (5,37 + 5,78 = 11,15). Säästön ollessa lämmityksen osalta 1600 kWh tekee se siten 178,40€ (1600 * 11,15 / 100 = 178,4). Tämän lisäksi säästöä tulee puusaunan kautta. Vanhan peukalosäännön mukaan yksi sähkösaunan lämmityskerta maksaa noin euron, joten sitä kautta tulee vielä lisäksi säästöjä melkoisesti. Kaiken kaikkiaan puulämmityksen tuoma säästö liikkunee siis jossakin 300-400 euron tietämillä. Takan käyttö tuo myös säästöjä lämpimän veden kanssa, sillä lämminvesivaraaja sijaitsee takan paloseinän vastakkaisella puolella. Lämmittämällä takkaa päivittäin voisi säästö olla jopa yli 440 euroa.

Koska vuodenaikasähkö on kesäisin huomattavasti edullisempaa on meidän taloutemme kilpailutettu sähkön keskihinta siirtomaksuineen 8,53c/kWh.


Verot takaisin valtiolta

Halkojen tekemisestä tulee väkisinkin kuluja. Moottorisaha syö kaksitahtibensiiniä ja ketjuöljyä. Kirves, suojavarusteet, teräketju, moottorisaha jne. eivät myöskään ole ikuisia, joten myös niitä pitää uusia ajoittain. Siten kustannuksia kannattaakin pyrkiä minimoimaan, aivan kuten sijoittaessakin.

Rekisteröitymällä arvonlisävelvolliseksi metsänkasvattajaksi voi verotuksessa vähentää kaikkien näiden välineiden arvonlisäverot. Esimerkiksi moottorisahan bensiinin ja teräketjuöljyn alvin saa siis verottajalta takaisin. Tämä on niksi, jota monikaan omaan käyttöön puuta tekevä ei ole hoksannut. Arvonlisäverot vähennetään puun myynnistä saadusta alvin osuudesta. Omaan käyttöön puuta tehdessä myyntituloja ei luonnollisestikaan ole, eikä tule, joten verottaja palauttaa kustannuksiin menneen arvonlisäveron takaisin. Jotta verottajalta saa Y-tunnuksen metsänkasvatusta varten tulee metsäpalstan olla riittävän suuri. Aiempina vuosina verottaja piti alarajana kolmea hehtaaria.

Kaikki eivät ole yhtä onnellisessa asemassa, että voisivat kaataa puuta käyttöönsä omalta tontilta. Nykysuunnan mukaiset postimerkin kokoiset tontit eivät tarjoa paljoa kaadettavaa. Mikäli edullinen puuenergia kiinnostaa on yksi vaihtoehto ostaa metsäpalsta. Rekisteröitynyt metsänkasvattaja voi vähentää verotuksessa myös metsäpalstalle kulkemiset omalla autolla. Näin palstalle siirtyminen itsessään on yhtä edullista kuin puut olisivat omalla tontilla.

Mutta kannattaako tämä kaikki vaiva? Tähän sanoisin, että kannattaa, mikäli omalle ajalle ei laske hintaa. Itse katson joka vuotisen polttopuiden teon yleiskunnon ylläpidoksi ja hyötyliikunnaksi. Metsässä kulkeminen myös virkistää mieltä. Onko mukavampaa kuin iltojen pimetessä ja viilentyessä nauttia hyvästä kirjasta takkatulen räiskeessä?

Edelliseen katsauksiin nähden kasvoi pääoma tällä kertaa enemmän kuin koskaan. Tosin arvonnousua tästä summasta on vain 1220,18€ ja loput 3530,51€ on uutta lisättyä pääomaa. Pääomaa pystyin lisäämään tavanomaista enemmän johtuen kahdesta asiasta. Ensinnäkin myin pois yhden kohtuullisen kalliin harrastusvälineen. Osan siitä irronneesta pääomasta siirsin sijoituskäyttöön. Toinen syy on se, että puolivuosittaisbonukset olivat maksussa tämän kuukauden palkassa. Luonnollisesti sijoitin myös ne lähes täysimääräisesti.

Näistä johtuen salkkuun tuli ostoksia myös lukumääräisesti enemmän kuin aiemmin. Harrastusvälineestä vapautuneella pääomalla päätin täydentää ainoan puuttuvan maakohtaisen ETF:n salkustani. Ostin Vanguard European ETF:ää (VGK) 30 kappaletta 48,19$ hintaan. Tämä teki kulujen kanssa euroiksi muutettuna noin 1015€. Mukavaksi yllätykseksi tämä ostos on kirinyt kulujenkin jälkeen jo plussalle. Käytän aina sijoitusteni seurannassa kulujen kanssa muodostunutta hintaa. Muut ostokseni olivat Brasiliaan sijoittava iShares MSCI Brazil Index (EWZ), jota lisäsin 30 kappaleella, sekä Kiinaan sijoittava iShares FTSE/Xinhua China 25 Index (FXI), jota ostin lisää 39 kappaletta.

Salkkuni perusrakennuspalikat ovat nyt viimein koossa. Eurooppaan sijoittava ETF oli ainut, joka minulta puuttui. Näiden lisäksi tulen vielä myöhemmin ottamaan mukaan muutamaa eri korkotuotetta, mutta niin kauan kuin korot ovat nykyisellä erittäin matalalla tasolla pysyn niistä poissa. Korkorahastojen arvothan laskevat, kun korot nousevat ja rahastojen arvo nousee, kun korot laskevat. Korot ovat nyt matalalla, eikä laskuvaraa ole enää paljoa jäljellä. Vaikkei minun passiivisena sijoittajana tulisikaan ottaa arvostustasoihin kantaa on tässä minusta niin selkeästi esillä se, että korkojen odotettu tuottovaatimus on erittäin matala. Niinpä pysyn poikkeuksellisesti niistä poissa vielä todennäköisesti useamman vuoden.

Salkun rakenteen muodostavat nyt Eurooppa, Yhdysvallat, Suomi, sekä BRIC maat lukuunottamatta Intiaa. Tämä perusrakenne on tarkoitus pitää samana vuodesta toiseen. Näin aluksi painotan enemmän kehittyviä markkinoita, mutta vuosien kuluessa ja tavoitteen lähestyessä tulen siirtämään painoa enemmän kehittyneiden markkinoiden suuntaan. Nämä sijoitukset muodostavat siis salkkuni ytimen. Tulevaisuudessa tulette näkemään erinäisiä satelliitteja ytimen ympärillä. Tulen siis noudattamaan ydin-satelliitti strategiaa. Kuten aiemmissa kirjoituksissa ja kommenteissa olen todennut tulen rajaamaan satelliittien painoarvon maksimissaan 10%:iin pääomasta. Ensimmäiset satelliitit ilmestynevät salkkuun ensi vuoden puolella.

Edelliseen katsaukseen verrattuna salkun pääoma kasvoi siis 4750,69€ eli 19,65%. Salkun kokonaisarvo on nyt 28931,71€. Alkuperäinen säästötavoitteeni on ollut 500€/kk. Laskin, että keskimäärin olen nyt kuitenkin kyennyt säästämään yli 1300 euroa kuukaudessa. Suoraan sanottuna olen hämmästynyt. Olen toki kyennyt pienentämään menojani, jonka ansiosta kuukausittainen säästösumma on paisunut. En silti usko, että pystyn aivan nykyisen kaltaista säästötahtia pitämään vuodesta toiseen yllä. Keskimääräinen säästötahti jäänee tulevina vuosina vajaaseen tuhanteen euroon, enkä yllättyisi vaikka muutamana vuonna alkuperäisen tavoitteen 500 euroakin tekisi tiukkaa. Tällaisia vuosia voivat helposti olla esimerkiksi lapsen syntymän jälkeiset vuodet, mikäli toinen vanhemmista jää lapsen kanssa kotiin.

Salkun allokaation osalta jouduin hylkäämään Nordnetin tarjoaman graafin ja turvautumaan tästä eteenpäin Open Officella tehtyyn allokaatiopiirakkaan. Tämä johtuu siitä, että Nordnetin graafi näyttää vain viisi sijoitusta nimeltä ja niputtaa kaikki loput sijoitukset graafiin nimikkeen Muut taakse. Tehtyjen ostojen myötä kehittyvät markkinat painottuivat edelliseen katsaukseen verrattuna. Uusin ostos, Eurooppaan sijoittava VGK, näkyy allokaatiossa toistaiseksi hyvin pienenä painona.

Yhteenveto
Salkun arvo syyskuu 2009: 28 931,71€
Muutos edelliseen katsaukseen: 4 750,69€
Vuoden 2009 tavoite ylitetty 14 685,31€:lla!
Vuoden 2010 tavoite ylitetty 6 255,74€:lla!

Sana sijoittaja tuo mieleeni kuvan tummapukuisesta mieshenkilöstä, jolla on satojen tuhansien - mieluiten miljoonien eurojen omaisuus. Tänä kesänä tutustuin Pörssisäätiön tekemään tutkimukseen tyypillisestä arvopaperisijoittajasta. Mielikuvani murskaantui. Omalla yli kahdenkymmenenviiden tuhannen euron sijoitusomaisuudella kuulun vauraimpaan 30%:iin kaikista suomalaisista sijoittajista. Tyypillinen salkun koko? Alle kymmenen tuhatta euroa.

(Suomalaisen sijoittajan salkun koko - lähde: Pörssisäätiö)

Keskimääräisen salkun koko on mielestäni huolestuttava. Varsinkin kun tutkimuksen mukaan tyypillinen sijoittaja on yli 50 vuotias, joka säästää eläkepäivien varalle. Tällaisella säästäjällä on eläköitymiseen noin kymmenen vuotta aikaa. Jos noin 30 vuoden työssäoloaikana on ehtinyt kasaamaan vain vajaan kymmenen tuhannen euron salkun on oletettavaa ettei eläköitymisen koittaessa ole salkku tuosta merkittävästi kasvanut. Antaako tämän kokoinen salkku turvaa eläkepäivien varalle? Antaa toki pientä turvaa, mutta mielestäni puskuri ei riitä kovin pitkälle.

Tässä mielessä meillä suomalaisilla on vielä paljon tekemistä. Liian moni herää säästämiseen ja sijoittamiseen aivan liian myöhään. Henkilö, joka alkaa varautumaan eläkkeelle siirtymiseen jo nuorena hyötyy huomattavasti. Koska nuoren henkilön etuna on pitkä aika sijoitusten realisointiin tekee korkoa korolle ilmiö huomattavaa työtä nuoren sijoittajan eduksi. Tämän johdosta saman kokoisen varallisuuden kerääminen vaatii nuorelta kuukausittaiseksi säästösummaksi vain murto-osaa siitä mitä vanhemman henkilön.

Otetaan esimerkki. Nuori henkilö, jolla on 30 vuotta aikaa vielä eläköitymiseen päättää säästää ainoastaan 20 euroa kuukaudessa. 10% vuosituotolla tällä nuorella henkilöllä on 30 vuoden jälkeen säästössä noin 43 500€. Paljonko tulisi vanhemman henkilön säästää kuukaudessa, jotta hän saisi kokoon saman summan 10 vuodessa? Yli kymmenen kertaa enemmän, yli 200 euroa kuukaudessa!

(Nuorena aloitettu säästäminen kannattaa)

Mutta aina ei ole helppoa alkaa säästämään asiaan, joka tuntuu kaukaiselta ja etäiseltä. Meillä kaikilla on asioita, joita haluamme juuri NYT. Ikävä kyllä se mihin luulemme tarvitsevamme rahaa nyt ja mihin meidän kannattaisi nyt säästää ovat erit.

Jos olet parikymppinen nuori ja kysyt joltakin kolmekymppiseltä mihin he toivovat, että olisivat säästäneet kymmenen vuotta sitten - hämmästyt vastauksista. Parikymppiset toivovat, että olisivat säästäneet rahaa matkustamiseen, kolmekymppiset omaan asuntoon ja nelikymppiset eläköitymistä varten. Mutta tällöin säästäjä on jo sen kymmenen vuotta jälkijunassa.

Ramit Sethi teki kyselyn, johon hän sai yli 2000 vastausta. Kyselyssä kartoitettiin mihin eri ikäiset ihmiset toivovat, että olisivat säästäneet rahaa nyt ja mihin he toivovat, että olisivat säästäneet kymmenen vuotta aiemmin. Löydökset ovat erittäin mielenkiintoisia.

Savings Wishes in 20s, 30s, And 40s

Älä siis tee kuten tyypillinen suomalainen sijoittaja, joka aloittaa säästämään liian myöhään. Tee itsellesi palvelus ja aloita mahdollisimman aikaisin. Vaikka se tuntuisikin nyt tarpeettomalta.