Olen kirjoittanut blogiin vuosien aikana useaan eri kertaan taloudellisesta riippumattomuudesta ja siihen liittyvistä käsitteistä. Suurimmasta osasta kirjoituksia on aikaa vierähtänyt jo useampi vuosi. Onkin tarpeen ottaa pieni revanssi asian suhteen ja katsoa miten mielipiteeni ovat ajan saatossa muuttuneet. Vai ovatko lainkaan?

Omassa elämässä on ainakin tapahtunut näiden kirjoitusten jälkeen suuria muutoksia. Olen saanut lapsen, ollut mukana useassa eri start-up yhtiössä käynnistämässä niiden liiketoimintaa, muuttanut paikkakunnan sisällä toiseen taloon, ollut työttömänä eri mittaisia ajanjaksoja ja muutoinkin koko tulotasoni on vaihdellut huomattavasti blogin alkuaikojen jälkeen.

Kolme ja puoli vuotta sitten puntaroin sitä millainen euromääräinen summa itselleni riittäisi taloudellisesti riippumattomaan elämään kirjoituksessa Taloudellinen riippumattomuus - paljonko tarvitaan? Tuolloin katsoin, että minulla riittää normaaliin elämään tuhannen euron nettotulot kuukaudessa. Nyt vuosia kirjoituksen jälkeen voin todeta, että tämä lähtökohta pätee yhä. Olen saanut pidettyä vuosien aikana kulutustasoni matalana. Minulla kuluu kuukausittain rahaa hieman yli tuhat euroa. Tämä summa pitää sisällään niin asuntolainan, sähkön, veden, vakuutukset, kiinteistöveron, lapsen päivähoitomaksut, ruoan, juomat, harrastukset ja niin edelleen. Kun aikanaan asuntolainan maksaminen loppuu voin todeta, että tuhat euroa nykyarvossa pitäisi riittää oikein hyvin myös tulevaisuudessa.

Samassa kirjoituksessa päädyn tulokseen, jossa katson 200.000 euron sijoitusomaisuuden olevan riittävä alaraja tavoitteelle. 9 % tuotto-odotuksella 200.000 euroa tuottaa 18.000 euroa vuodessa bruttona ja siitä jää 30 % pääomaveron jälkeen nettona käteen 12.600 euroa eli 1.050 euroa kuukaudessa. Pitkällä aikavälillä yhdeksän prosentin tuotto-odotus on haasteellinen, muttei toki mahdoton. Lisäksi tässä laskelmassa ei pääoma pienene laisinkaan, mutta toisaalta laskussa ei ole huomioitu inflaatiota. Näiden vuoksi olin asettanut oman tavoitteen 500.000 euroon, jolloin voisin elää halutessani vielä nykyistä leveämmin.

Taloudellisesti riippumaton 5,5 vuodessa? kirjoituksessa haarukoin sitä kuinka pitkään 200.000 euron alarajan ja 500.000 euron tavoiteltavan tason saavuttamisessa vielä menee erilaisilla tuotto-odotuksilla ja säästösummilla. Viime vuosina aikaan saamani sijoitustuotot ovat olleet niin kovia (viime vuonna 47 % ja tänä vuonna noin 30 % tähän mennessä), että laskelmat ovat osoittautuneet tässä vaiheessa aliarvioiduiksi. Toisin sanoen koska tuotot ovat olleet selvästi korkeammat näyttää tavoitteet tulevan saavutetuksi paljon nopeammin. Nykyiset sijoitustuotot riittävät vallan mainiosti taloudellisesti riippumattomaan elämään jo nyt, mutta on selvää etten voi laskea loppuelämää näin kovien tuottojen varaan. Siksi vaikka käytännössä olen ollut taloudellisesti riippumaton sijoitustuottojen ansiosta jo muutaman vuoden, en uskalla väittää itseäni vielä taloudellisesti riippumattomaksi koko loppuelämän ajaksi.

Taloudellisen riippumattomuuden henkistä puolta käsittelin otsikolla Mitä on taloudellinen riippumattomuus? Toin kirjoituksessa ilmi etten pidä taloudellista riippumattomuutta jouten olona. Kyse on kasvamisesta ihmisenä. Sellaisten asioiden tekemisestä joilla on itselle merkitystä. Itsensä kehittämistä ja ajan antamista läheisille ihmisille. Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa jokaiselle meistä eri asioita. Jollekin se on luksushuviloita ja matkoja maailman ympäri. Toiselle vetäytymistä omavaraistalouteen maaseudulle. Samoista syistä johtuen se millainen pääoma on riittävä taloudellisesti riippumattomaan elämään vaihtelee niin rajusti. Materialistinen elämäntapa vaatii suuremman pääoman kuin vähällä toimeentuleva taloudellisesti riippumattomaan elämään. Taloudellisesti riippumattomalla on täysi vapaus valita mitä tekee. Siinä missä joku käy töissä rahan vuoksi voi taloudellisesti riippumaton tehdä täysin samaa, mutta siksi että saa siitä sisältöä elämään. Sillä on iso ero käykö töissä sen vuoksi että on pakko vai siksi että valitsee tehdä niin. Kumman työntekijän sinä valitsisit? Kumman luulet olevan motivoituneempi?

Meillä kaikilla on vain rajattu määrä aikaa käytettävissä tällä pallolla. Siinä missä tavallinen tallaaja käyttää varansa erilaisiin kulutustuotteisiin, ostaa taloudellista riippumattomuutta tavoitteleva aikaa. Aikaa opiskella. Aikaa olla lasten kanssa. Aikaa lukea kirjoja. Aikaa ajatella. Aikaa kehittyä. Aikaa olla parempi ihminen. Aikaa on vain rajatusti, joten käytä sitä harkiten.

Kaikkien näiden kolmen kirjoitusten ajatukset pätevät yhä. Se mistä olen eri mieltä kuin aiemmin on kirjoitukseni Taloudellisesti riippumattoman myyntistrategia, jossa pohdin millä tavalla tavoitteen saavutettua pääomaa tulisi purkaa. Tämä johtuu muuttuneesta sijoitustavasta. Tuolloin sijoitukseni pohjautuivat täysin passiivisiin indeksisijoituksiin. Sittemmin olen siirtynyt kokonaan pois indeksisijoituksista. Käyttämäni strategia sai syntymänsä passiivisen salkun satelliittiportfoliona ja vuosi sen jälkeen siirsin koko sijoitusomaisuuteni tähän strategiaan. Vuosien varrella se on saanut osakseen pieniä hienosäätöjä, mutta kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tekemääni muutokseen. Strategia on tuottanut tähän päivään mennessä huomattavasti paremmin kuin passiiviset sijoitukset. Juuri strategiamuutosta on kiittäminen siitä, että kaikkien työttömyysjaksojen ja muuttuneiden ansiotasojen johdosta lopullinen maali häämöttää jo horisontissa!

Vaikka elämä on heittänyt vuosien varrella omia kapuloita rattaiden väliin parhaimpansa mukaan ja matka on siten ollut pomppuisampi kuin kenties aluksi arvelin, pitävät vanhat laskelmat ja ajatukset silti erittäin hyvin paikkansa. 200.000 euroa on mielestäni yhä ehdoton alaraja taloudellista riippumattomuutta tavoittelevalle henkilölle. Puolella miljoonalla eurolla tulee toimeen jo erittäin hyvin. Lisäksi nämä laskelmat eivät ota huomioon sitä, että pääomaa voi myös käyttää eikä elää pelkillä osingoilla ja arvonnousuilla. Erittäin suuri merkitys sillä millainen pääoma elämiseen riittää riippuu myös siitä missä asumme. Suomessa pääomien verotus on erittäin ankaraa, sekä asuminen ja eläminen kallista. Monessa aurinkoisemmassa maassa tulee toimeen huomattavasti pienemmillä pääomilla ja lisäksi verotuskin on kevyempää. Tällöin taloudellisesti riippumattomaan elämään riittää näitäkin alemmat summat.

Monet pitävät taloudellisen riippumattomuuden tavoittelua haihatteluna ja unelmana, jota ei voi saavuttaa. Totuus on, että taloudellinen riippumattomuus on yllättävän helppo saavuttaa. Pelkällä unelmoinnilla se ei tosin onnistu. Tulee tietää mitä tavoitteen saavuttaminen vaatii ja millä työkaluilla se on mahdollista. Sen jälkeen on vain käärittävä hihat ja ryhdyttävä töihin!

Niin toisten mahdottomana pitämästä unelmasta tulee totta.

Ilotulitusta! Kuva: Rémi. P. / flickr

Tiedätkö sen tunteen, kun olet tehnyt jonkin asian eteen töitä roppakaupalla ja viimein saat aikaiseksi läpimurron? Sitten tiedät miltä minusta tuntuu!

Olen jo pitkään tutkinut eri vaihtoehtoja ja tapoja miten voisin tarjota käyttämäni sijoitusstrategian myös muille. Tie ei totisesti ole ollut helppo. Matkan aikana on tullut käännettyä monta eri kiveä. Olen miettinyt muun muassa voisiko sijoitusyhtiö olla yksi ratkaisumalli. Keskustelin asiasta muutama vuosi sitten yhden sijoitusyhtiön kanssa. He tarjosivat mahdollisuutta rakentaa strategiasta tuote sijoitusyhtiöön. Pohdittuani asiaa kieltäydyin tarjouksesta.

Ajan myötä yksi tavoite strategian toteutuksen suhteen kohosi itselleni aina vain selvemmäksi. Mielestäni ainut järkevä tapa toteuttaa strategia on tehdä siitä rahasto. Syy tähän on selvä. Strategiassa on osakekierto varsin korkea, minkä vuoksi yksityissijoittajalle kertyy vuosittain veroja maksettavaksi. Nykyisen pääomaveroasteen ollessa 30/32% ja osinkoveronkin kohtuu korkea, leikkaa tämä ikävästi sitä summaa, mikä sijoittajalle jää kasvamaan korkoa korolle vuosien aikana. Nykyisessä poliittisessa tilanteessa näyttää lisäksi siltä, ettei sijoittajan veroaste ole ainakaan lähivuosina kevenemässä. Koska rahaston ei tarvitse maksaa veroa jää tällaisessa strategiassa rahastomuotoisena enemmän rahaa kasvamaan korkoa korolle. Tämä siitä huolimatta, että rahastosta on luonnollisesti omat kulunsa sijoittajalle. Rahastomuotoisena strategia johtaa win-win tilanteeseen molemmille osapuolille. Sijoittaja hyötyy rahaston verotehokkuudesta ja rahastoyhtiö puolestaan voi tarjota rahastoa hyvällä omallatunnolla sen ollessa silti järkevää liiketoimintaa. Molemmat hyötyvät.

Sijoittaja maksaa verot vasta nostaessaan varoja rahastosta pois. Se mikä veroaste tulevaisuudessa sitten on, on tietysti epävarmaa. Lisäksi jokainen voi vaikuttaa siihen millaista pääomaveroa nostoajankohtana maksaa valitsemalla asuinpaikkansa. Suomeen verovelvollisen verotaakka on erilainen kuin monen ulkomailla asuvan. Muutamien tekemieni Excel-harjoitusten myötä näyttää Suomeen verovelvollisen osalta strategia tulevan rahastoituna pitkällä aikavälillä kulujenkin jälkeen edullisemmaksi, kuin jos sijoittaja kykenisi toteuttamaan samaa strategiaa itse.

Oikean rahastoyhteistyökumppanin löytäminen onkin sitten oma tarinansa. Aloitin Helsinki Capital Partnersin toimitusjohtajan Tommi Kemppaisen kanssa asiasta ensimmäisen kerran keskustelut tammikuussa 2012. Tätä on seurannut lukuinen määrä sähköpostikirjeenvaihtoa, puheluita ja tapaamisia niin Helsingin, kuin Oulun päässä. Nyt lähes kaksi vuotta myöhemmin yhteistyö on johtanut siihen pisteeseen, että siirryn ensi kuun alussa Helsinki Capital Partnersin palvelukseen. Käyttämästäni sijoitusstrategiasta tehdään HCP:lle Suomeen uusi osakerahasto, jonka toiminnasta vastaan. Tällä hetkellä rahaston arvioitu käynnistyminen on ensi kesän tienoilla. Muun muassa Finanssivalvonnan kanssa asiat ottavat oman aikansa, eikä niitä voi kiirehtiä. Strategiaani on käyty HCP:n toimesta läpi hyvin tarkasti. Muun muassa track recordini on varmistettu ja sen tulee vielä erikseen tarkastamaan erikseen nimetty ulkopuolinen taho. Samoin on varmistettu, että strategia on skaalattavissa ylöspäin suurempiin pääomiin, sekä tutkittu sen riskiominaisuudet.

Tulen luonnollisesti siirtämään nykyisen sijoitusomaisuuteni hoitamaani rahastoon. Koen, että ainut oikea tapa toimia on se, että salkunhoitaja istuu samassa veneessä muiden rahastoon sijoittaneiden kanssa. Se myös takaa sen, että intressiristiriitoja ei pääse syntymään. Rahaston menestys koskettaa minua yhtä lailla kuin muita rahaston omistajia. Toki myös kärsin samassa suhteessa silloin, kun strategia ei toimi. Jos minä en salkunhoitajana luota hoitamaani rahastoon, niin miksi kenenkään muun tulisi luottaa? Uskon strategiaani ja toimin sen mukaisesti.

Helsinki Capital Partners on pieni toimija. Henkilöstöä sillä on tällä hetkellä kahdeksan ja toimistot Helsingissä, sekä Jyväskylässä. Koen tämän hyvänä asiana. Tulevan rahastoni kannalta ainut oikea paikka sille on pieni toimija. Käyttämäni strategia eroaa niin tuntuvasti muusta Suomessa markkinoilla olevasta tarjonnasta, että ainut oikea koti sille on yhtiö, jolla on rohkeutta toimia erilaisesti. Myös HCP:n nykyiset kaksi rahastoa (Black ja Focus) eroavat selvästi muista. Koska kyseessä on aktiivisesti hoidetut rahastot ainut oikea tapa on myös erota selvästi indeksisijoittamisesta. Sama on myös oman strategiani kohdalla. Indeksistä poikkeavia tuottoja voi saada vain eroamalla indeksistä reilulla kädellä. Muussa tapauksessa kannattaa sijoittaa suoraan indeksiin.

Koen HCP:n arvomaailman ja toimintatavan tervehdyttävän erilaisiksi. HCP:n lupaus ja toiminnan tarkoitus on olla varainhoitoyhtiö, josta uskallat olla ylpeä. Lupausta se lunastaa arvoilla avoimuus, kumppanuus ja tehokkuus, jotka vaikuttavat jokaiseen yhtiössä tehtyyn päätökseen. Avoimuutta asiakkaiden suuntaan on mm. se, että HCP ensimmäisenä varainhoitoyhtiönä Suomessa palauttaa asiakkailleen takaisin kaikki palkkionpalautukset (ns. kick-backit). Nämähän tyypillisesti ohjaavat alalla sitä mitä asiakkaalle tarjotaan. HCP:n ydinajatuksena on nostaa asiakkaan etu tärkeimmäksi ratkaisuja haettaessa. Ylipäätään jokaisella HCP:n työntekijällä tuntuu olevan ilahduttavan rehellinen ja aito suhtautuminen alaan. Asioita ei piilotella, niistä puhutaan suoraan, rehellisesti ja salailematta. Teen mielelläni työtä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on sama arvomaailma.

Tulevan rahaston salkunhoitamisen lisäksi vastuulleni tulee yksityisasiakkaiden partneriryhmä. Voit siis olla minuun tulevaisuudessa myös yhteydessä, kun haet itsellesi esimerkiksi parhaiten sopivaa sijoitustapaa tai strategiaa. Lisäksi tulen myös vastaamaan erilaisista konseptoinneista, joiden avulla voisimme palvella yksityisasiakkaita paremmin.

Tässä yhteydessä on hyvä tehdä yksi asia selväksi. Tämä blogi ei ole katoamassa mihinkään. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kirjoitan tätä yksityishenkilönä. Jatkossa tosin tulen tekemään kirjoituksia myös HCP:n omaan blogiin.

Pidä kiinni unelmistasi! Ne voivat kantaa yllättävänkin pitkälle! Toivon, että tulen näkemään myös teistä mahdollisimman monet uuden rahastoni kumppaneina.

Salkun TWR tuotto (sininen väri) vuoden alusta verrattuna indekseihin. Klikkaa suuremmaksi.

Mitä pidemmälle on vuosi edennyt, sitä niukemmaksi on noudattamani sijoitusstrategian ylituotto vertailuindekseihin kaventunut. Vuoden ensimmäisen kvartaalin 27 prosentin tuotto on tässä vaiheessa enää haalea muisto. Viimeisen puolen vuoden aikana salkkuni on tuottanut markkinoita heikommin. Alkuvuoden huikea ylituotto on toistaiseksi suojannut salkun kokonaistilannetta markkinoihin nähden. Tiukaksi menee. Vuoden viimeinen kvartaali ratkaisee koko vuoden kohtalon. Onko lopputuloksena kulujen jälkeen jälleen yksi markkinoita paremmin tuottanut vuosi vai ei? Viime vuonna tuottoa tuli yli 47 prosenttia, joten vaikka tästä tulee varmasti sitä heikompi olen yhä tyytyväinen tulokseen.

Kolmannen kvartaalin aikana oma salkkuni tuotti kaikki kulut vähennettynä +3,71%. Varsinaisena vertailuindeksinä pitämäni STOXX Europe 600 Gross Index (sisältää osingot bruttomääräisenä) puolestaan +9,44%. Kaikkein muhkeimman yllätyksen tarjoili kotimaan OMXH25 -indeksi, joka Microsoftin Nokiasta tekemän ostotarjouksen seurauksena tarjoili indeksin antaman vuoden kokonaistuoton vain muutaman kaupankäyntipäivän aikana. OMXH25 -indeksi tuotti kvartaalin aikana huimat +18,46% ja sen tuotto vuoden alusta on nyt +19,03%. STOXX Europe 600 GI on puolestaan tuottanut vuoden alusta +14,48% ja oma salkkuni +18,21%. Tähän mennessä pörssivuosi on tuottojen osalta markkinoilla ollut varsin hyvä.

Viime vuoden ja ensimmäisen kvartaalin aikana saamani riskikorjattu tuotto oli huomattavasti markkinoita parempi. Onkin mielenkiintoista katsoa miten edellinen puoli vuotta on vaikuttanut näihin lukuihin.

IB:n laskemaa riskimetriikkaa salkusta. IEV = iShares S&P 350 Europe, SPY = S&P 500. Klikkaa suuremmaksi.

Mennyt puoli vuotta on totisesti rumentanut salkun toteutunutta riskikorjattua tuottoa. Muutos ei kuitenkaan ole niin suuri kuin ensiajattelemalta luulin. Salkun riskikorjattu tuotto on yhä Euroopan markkinoita parempi. IShares S&P 350 Europe -indeksiin verrattuna salkkuni Sharpe ja Sortino luvut ovat paremmat. Keskihajonnatkin ovat varsin lähellä indeksiä. Tuottoni on silti yli viisi prosenttiyksikköä parempi.

Yhdysvaltojen S&P 500 -indeksi on käytännössä tuottanut saman kuin oma salkkuni. S&P 500:n alkuvuoden tuotto on dollareissa +17,91%. Euro on tosin vahvistunut hieman dollariin nähden, joten valuuttakurssimuunnettu tuotto on hieman alhaisempi. IB:n laskema TWR tuotto salkulleni on +17,88%. Pieni ero IB:n ja itse laskemani tuoton välillä johtunee eroista kellonajoista, joilla laskennat on tehty. Välissä tapahtuneet valuuttakurssien muutokset vaikuttavat hieman tuloksiin.

S&P 500 -indeksiin verrattuna salkun toteutunut riskikorjattu tuotto on huonompi. Tällä ajanjaksolla passiivinen sijoitusstrategia S&P 500 -indeksiin olisi ollut sijoittajalle parempi vaihtoehto riskin kannalta. Tuoton osalta lopputulos on kuitenkin ollut sama.

Jälkikasvu nauttii liukumäestä Kyproksella.

Tein kvartaalin aikana muutaman ulkomaille kohdistuneen lomamatkan. Ensimmäinen näistä tapahtui koko perheen voimin Kyprokselle. Jostain kumman syystä olen viime vuosina ottanut tavaksi kiertää paikan päällä pahiten Eurokriisistä kärsineissä maissa: Kreikka, Espanja, Italia, Kypros.

Päälimmäisenä Kyprokselta jäi mieleen tunne siitä kuinka erilainen kriisi siellä on. Kyproksen kohdalla kyseessä on puhdas pankkikriisi, kun verrattuna Kreikkaan kriisin juuret ovat kansakunnan toimintatavoissa asti. Hyvänä esimerkkinä tästä on se, että Kyproksella tuli joka paikassa kuitti pyytämättä, kun Kreikassa monesti myynti tapahtui häpeilemättä kassakoneen ohi. Olen selvästi luottavaisempi Kyproksen selviämisestä kriisistä voittajana Kreikkaan verrattuna.

Allekirjoittanut Monte Carlon kadulla punaisen Fiat-konsernin kulkuvälineen vieressä.

Toisen matkan tein kahdestaan vaimon kanssa ja jätimme jälkikasvun isovanhempien huostaan. Tukikohtaa pidimme Ranskan Rivieralla, Nizzassa. Nizzan lisäksi kävimme Ranskan puolella Antibesissa, Monacossa Monte Carlossa ja Italiassa Ventimigliassa, sekä San Remossa.

Kaakao Jean Luc Pelé suklaapuodissa Antibesissa.

Jean Luc Pelé:n suklaaluomuksia.

Antibesista mieleen jäivät Jean Luc Pelén suklaapuoti, jossa on sisällä juoksevasta suklaasta tehty "vesiputous", sekä luola, joka on vuorattu seiniä ja kattoa myöten suklaalla. Antibesin kahvilakulttuuri kukoistaa ja sen vanha kaupunki on kaunis. Vierailimme myös Picasso museossa. Picasso loi ison osan töistään asuessaan Antibesissa.  Pidimme Antibesista kovasti.

Parhaimmat jäätelöt löytyivät Italiasta. Pidimme Ventimigliasta San Remoa enemmän. San Remo oli jotenkin meidän makuumme turhan meluisa ja täyteen ängetty kaupunki. Ventimigliassa viehätti paikan autenttisuus ja rauha. Nizza oli myös paikkana oikein mukava runsaan ravintola ja kulttuuritarjonnan ansiosta. Testasimme myös legendaarisen Negresco hotellissa olevan kahden Michelin tähden Le Chantecler ravintolan (Nizzasta ei löydy kolmen Michelin tähden ravintolaa). Hotelli ja sen ravintola ovat pelkästään sisustuksensa ansiosta käymisen arvoisia. Väittäisin silti, että käyntihetkellä Tripadvisorissa Nizzan ravintoloiden ykkössijaa pitäneen Le Séjour Cafén ruoka oli maittavampaa.

Mitä olisi käynti Nizzassa ilman piipahdusta kapitalistien taivaassa Monacossa. Monaco oli kaikkea sitä mitä etukäteen voisi ajatellakin. Kalliita ja hienoja autoja, laivoja, kauppoja ja asuntoja, sekä alhaista verotusta.

Näihin tunnelmiin tällä kertaa, tuottoisaa loppuvuotta!

Yhteenveto (tuotot indeksoituna)
Kvartaalin tuotto: +3,71%
Tuotto vuoden alusta: +18,21%